Serbia sijaitsee Balkanin alueen keskellä ja se jakaa maarajat Unkarin, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron, Kosovon, Pohjois-Makedonian sekä Bulgarian kanssa. Serbia ei ollut EU-maa vielä kesällä 2024, eikä kuulu myöskään Schengen alueeseen.
Suhteet naapurimaihin ovat vaihtelevat. Serbia ei esimerkiksi halua tunnustaa Kosovon itsenäisyyttä, joten meidän täytyi pohtia tarkasti mihin kohtaa reittiä saisimme Serbian mahdutettua.
Totesimme, että rajanylitys voisi onnistua kivuttomimmin Bulgariasta ja sopiva päiväretki Serbian puolelle löytyikin Sofiasta. Jätimme tällä kertaa maan pääkaupungin Belgradin väliin ja suuntasimme maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin nimeltään Niš.
Rajamuodollisuudet
Sofiasta Serbian rajalle oli noin tunnin ajomatka ja se sujui leppoisasti oppaamme kertoessa meille kohteesta sekä päivän kulusta. Hän varoitteli, että rajalla saattaa vierähtää helposti tuntikin, mutta menomatkalla jonoa ei ollut juurikaan.
Ajoimme luukulle, jossa auton ikkunat avattiin, passimme tarkastettiin ja leimattiin. Meitä oli tällä retkellä oppaan lisäksi vain kolme, joten tämä prosessi oli nopeasti hoidettu.
Takaisin tullessa jonotimme aluksi hetken aikaa, mutta opas huomasi, että tiskejä avataan lisää ja hän kaasutti muiden jonottajien rinnalle avatulle tiskille, joten meillä meni rajan ylitykseen vain vartti.
Joskus rajalla jonottamiseen voi kulua kolmekin tuntia, joten olimme tällä kertaa onnekkaita. Toisin oli kilometrien mittaisella rekkajonolla, joilla ylitykseen saattaa mennä päiviä.
Nähtävyydet
Medianan muinainen kaupunki
Opas vei meidät ensin kaupungin laidalla sijaitsevalle aidatulle ja vartioidulle alueelle, jossa kiinnitimme ensimmäisenä huomiota massiiviseen puurakennelmaan.
Sen alta löytyivät ylellisen asuinpaikan hyväkuntoiset rauniot myöhäisroomalaiselta ajanjaksolta Konstantinus Suuren hallintokauden ajalta. Arkeologisia kaivauksia suoritetaan edelleen ja uusia löytöjä tehdään jatkuvasti.
Raunioita on restauroitu ja palautettu mahdollisimman tarkasti alkuperäiseen kuntoonsa. Raunioilta näkyy seinien muotoja ja rakennustyylejä. Lattioiden kauniit mosaiikkikuviot ovat ihastuttavia, ja rakennelman perältä löytyy kylpylän lattia-alue, jonka päälle pääsee kävelemään lasitettua siltaa pitkin.
Medianaan on pääsymaksu, mutta se sisältyi retkemme hintaan. Lippuja sai ostettua suoraan portilta, mutta kannattaa selvittää niiden saatavuus sekä aukioloajat etukäteen, sillä kohde on sen verran sivummalla.
Ćele kula - Pääkallotorni
4,5 metriä korkea kivitorni, Ćele kula/Skull Tower, on yksi Nišin niskavilloja nostattavista muistomerkeistä. Torni on rakennettu vuonna 1809 Serbian ensimmäisen kansannousun jälkeen, ja sen neljälle sivulle oli alunperin muurattu yhteensä 952 pääkalloa.
Osa kalloista on sään armoilla seisoneen rakennelman kiinnityksistä irronnut ja kähvelletty, mutta niitä on edelleen jäljellä useita kymmeniä.
Čegar-kukkulalla lähellä Nišiä tapahtuneen taistelun osapuolina olivat satoja vuosia valtaa pitäneet Ottomaanit ja serbialaiset kapinalliset, jotka olivat saaneet riistäjistään tarpeekseen.
Huomattuaan jäävänsä alakynteen, kapinalliset räjäyttivät ruutivaraston ja sen mukana itsensä ja hyökkääjät.
Kapinallisjoukkojen uhrien kallot toimitettiin Ottomaanien sulttaanille Mahmud II:lle tarkastettavaksi ja vietiin sitten takaisin Nišiin, jossa ne muurattiin kivitorniin varoitukseksi ja pelotteeksi.
Vuonna 1892 tornin ympärille päätettiin rakentaa kappeli, jonka sisällä muistomerkki saa nyt olla säiltä suojassa. Nykyään torni symboloi serbialaisille itsenäisyyttä ja se on suosittu vierailukohde. Tornissa käy vuosittain 30 000–50 000 vierailijaa.
Pääkallotornin pääsymaksu sisältyi retkemme hintaan. Nišin kansallismuseon sivujen kautta voi vierailla virtuaalisesti tässä ja muutamissa muissa kaupungin kohteissa.
Keskustan linnoitukset
Opas vei meidät autolla keskustaan ja näytti, missä linnoitukset menevät ja kertoi, että niiden päälle pääsee kävelemään. Meillä oli kaksi tuntia aikaa, joten kävimme kuvaamassa linnoitukselta kaupungin maisemia ja saimme paikallisen kulkukoiran oppaaksemme.
Koiralla oli aivan mahtava pelisilmä, sillä se ihan oikeasti johdatteli meidät polkua pitkin linnoitukselle. Antoi meidän rauhassa tutustua maisemiin ja heitti vielä rennosti selälleen valokuvissa.
Lopulta koira saatteli meidät takaisin ja siirryimme Nišin pääkadulle, jonka kävelee läpi noin 15 minuutissa. Selkeän pääkadun ja kaupunkia halkovan joen ansiosta siellä oli helppoa navigoida.
Piipahdimme ensimmäiseksi paikallisessa ruokakaupassa, josta Ilkka löysi reissun edullisimman, noin 70 senttiä maksaneen oluttölkin, jotta sai myös serbialaisen oluenmaistelun hoidettua.
Ruokatauko
Tällä kertaa Ilkka oli sekasyöjänä vähemmistössä, sillä lähdimme etsimään Katrille sekä sveitsiläiselle seuralaisellemme kasvisruokaa tarjoavaa ravintolaa. Sellainen löytyikin aika helposti ja päädyimme Komuna Gastro Bariin.
Kasvisvaihtoehtoja löytyi listalta useampikin ja Katrin valitsema falafel-annos oli ainakin oivallinen. Myös sveitsiläisen valitsema vegelautanen näytti herkulliselta. Ilkka söi tarjoilijan suosituksesta pulled pork -burgerin, jolla myös lähti nälkä.
Ravintolan ruokalistalta löytyi myös pari serbialaista olutta, mutta valitettavasti ei ainuttakaan käsityöolutta. Ruokajuomaksi valikoitunut Heineken-konsernin paikallishaaran bulkkilager Zaječarsko Svetlo ei yllättänyt eikä herättänyt tunteita.
Tähän ravintolaan mentiin Koneen hissillä neljänteen kerrokseen, joten älä epäröi outoa sijaintia, vaan hyppää turvalliseen suomalaiseen hissiin porttikongin kautta. Älä myöskään hämmenny menneiden aikojen neuvostoliittolaisesta symboliikasta ammentavasta sisustuksesta. Ruoka ja palvelu olivat kyllä tältä vuosituhannelta.
Punaisen Ristin keskitysleiri
Lounaan jälkeen lähdimme vielä Red Cross Camp/ Crveni Krst -keskitysleirille. Leiri on perustettu Crveni Krstin kaupunginosaan, joka tarkoittaa punaista ristiä. Kaupunginosa taas on ilmeisesti saanut nimensä Punainen Risti -järjestöstä, joka on aloittanut toiminnan alueella 1800-luvun lopulla.
Leirissä pidettiin toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1944 vankeina serbialaisia, juutalaisia, romanialaisia sekä muita vastarintataistelijoita.
Leiriltä onnistui myös pakenemaan iso määrä vankeja, mutta lukuisten ihmisten kohtalo oli toisenlainen. Pihalta löytyy edelleen teloituspaikka, jonne monen elämä päättyi.
Olot sisällä olivat luotaantyöntävät. Paksujen kiviseinien sisälle oli sullottu tuhansia ihmisiä ja puitteet olivat niin epäinhimilliset kuin vaan voivat. Ikkunaruudut oli maalattu mustiksi, ettei sisältä nähnyt edes ulos.
Yläkerrassa oli pieniä kidutussellejä, joista yhdessä vielä jäljellä piikkilankalattia. Tuossa kerroksessa vangit eivät selvinneet kuin muutamia päiviä.
Leirille vietiin juutalaisten ja romanien lisäksi poliittisia vankeja. Useimpien kohtalona oli poistua täältä eräälle pahamaineisimmista keskitysleireistä, Auschwitziin.
Paluumatka Bulgariaan
Keskitysleiri oli kohteistamme viimeinen ja lähdimme ajamaan ilmeet vakavina takaisin kohti Sofiaa. Ihmisten julmuus toisiaan kohtaan veti matkaseurueemme hiljaiseksi ja mietteliääksi.
Onneksi kaunis ja vihreä vuoristoinen maisema vei ajatuksia pikkuhiljaa taas takaisin arkeen. Paluumatkamme soljui joutuisasti, sillä moottoritie oli erinomaisessa kunnossa, eikä ruuhkia ollut.
Matkalla oli tietulleja ja rajoilla myytiin vinjettejä, joita pitänee ostaa myös omalla autolla liikkuessa. Liikenne oli muuten myös huomattavasti rauhallisempaa kuin esimerkiksi Romaniassa, mutta tämä mielikuva saattoi johtua myös vähäisestä automäärästä kyseisenä tiistai-iltapäivänä.
Lisätietoa retkestä
Retken ostimme Get Your Guiden kautta, jota olemme käyttäneet usein. He toimivat välittäjänä paikallisten, luotettavien matkanjärjestäjien kanssa. Maksut, ohjelmien sisällöt ja ohjeet tapaamispaikoille ovat selkeät. Heiltä saa hyvät vahvistukset sähköpostiin. Liput ja varaukset voi tarkistaa vielä kätevästi puhelimen sovelluksesta.
Itse retkellä meidän oppaanamme toimi sofialainen herrasmies, joka puhui hyvää englantia ja kyyditsi meidät lähelle jokaista kohdetta. Hän piti meidät hyvin ajan tasalla päivän kulusta, huolehti vessatauoista ja kertoi mielenkiintoisia tietoja kohteista.
Retken hinta oli noin 80 euroa per henkilö ja onnistuneiden rajanylitysten ansiosta meillä kului aikaa siihen noin kahdeksan tuntia. Saimme retkeltä erinomaista vastinetta rahoillemme.
Nukuimme päiväretken jälkeen vielä yhden yön Sofiassa, jonka jälkeen oli aika pakata tavarat ja lähteä kokeilemaan bussimatkailua paikallisen toimijan kyydissä kohti Pohjois-Makedoniaa.
Matkasta tulikin varsin lämmin ja tiivistunnelmainen. Kerromme bussimatkasta tarkemmin Bulgarian artikkelin lopussa.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
9 maan Balkanin kiertomatka
Kiertomatkamme Balkanin alueelle kesti vajaat kolmen viikkoa. Matkustimme autolla sekä bussilla ja ehdimme vierailla yhdeksässä eri maassa.
Bukarest – “Itä-Euroopan Pariisi”
Romanian pääkaupunki Bukarest on rosoinen kaupunkikohde, josta löytyy monipuolista nähtävää. Täältä käynnistyi Balkanin 9 maan kierroksemme.
Bulgarian Sofia on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja
Bulgarian Sofia oli varsin viehättävä ja mutkaton kaupunkikohde. Keskeisimmät nähtävyydet olivat helposti saavutettavissa kävelyetäisyydellä.
Skopje – parhaat palat kahdessa päivässä
Pohjois-Makedonian Skopjesta mieleen jäivät erityisesti kaupungin keskustan lukuisat patsaat sekä aukiolla oleskelleet suuret katukoirat.
Päiväretki Kosovon Prizreniin
Teimme päiväretken viehättävään Kosovon Prizreniin yksityiskuljettajan kanssa. Aamumme alkoi Skopjesta ja saavuimme alkuillasta Tiranaan.
Albania – Tirana & Berat
Tiukan kommunistisen hallinnon alla ollut Albania kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Viihdyimme Tiranassa neljä yötä ja teimme päiväretken Beratiin.
26 comments
Niš olisi meitäkin kiinnostanut ja siellä nimenomaan tuo Ćele kula, mutta ei lopulta sitten osunut reitille. Olisi aiheuttanut turhan suuren koukkauksen. Mutta joo, kiehtovaltahan tuokin osa Serbiaa kuulostaa.
Kiitos kommentista, Mikko!
Niš oli kyllä kieltämättä ihan mielenkiintoinen. Osuihan sinne nyt aika paljon synkemmän pään nähtävyyksiä, mutta minkäs sille mahtaa. Niitäkin on hyvä nähdä, ettei pääse historia unohtumaan.
Meiltä jäi kyllä iso osa muuta Serbiaa näkemättä, kun kävimme tällaisen täsmäiskun.
Aika edullinen hinta opastetulle päivällä. Varmasti sai oppaan avulla enemmän tietoa ja helpompi löytää nopeasti paikkoihin.
Just olin työreissulla Kosovon puolella Pristinan lähellä. Käytiin iltasella pyörähtämässä myös Pristinalla. Näytti siistiltä ja modernilta paikalta monin paikoin. Toki vanhaa ja hoitamatontakin kulmaa mahtuu mukaan.
Uusi ostoskeskus, jossa kävimme syömässä oli iso kuin pieni kaupunki, lähes luksusta. Muutenkin siellä täällä oli nostokurjet pystyssä, joten uutta rakennusta nousi siellä ja täällä.
Ihmiset, jotka tavattiin olivat todella ystävällisiä ja positiivisia. Voisin kuvitella meneväni sinne myös lomalla.
Kiitos kommentista, Finintirol!
Kyllä oppaan kanssa saa aika paljon paremmin irti kohteesta – varsinkin jos se on ennestään aivan vieras ja aikataulukin on kireä. Noita Getyourguiden retkiä voimme kyllä suositella tämmöisiin!
Ajoimme tällä matkalla hieman myöhemmin myös Kosovon läpi. Näimme moottoritieltä Pristinan, muttemme sen lähempää ajellessamme tutustumaan Prizreniin, mutta siitä enemmän myöhemmässä artikkelissa. 🙂
Kosovo näytti kyllä hyvin siistiltä ja paikoittain jopa vauraalta, ainakin auton ikkunasta.
Karuja paikkoja nuo keskitysleirit, mutta kyllä niissä on hyvä vierailla, jotta ymmärtää mihin kaikkeen ihminen pystyy. En yhtään ihmettele, että vetää hiljaiseksi.
On kyllä aina kiva, kun saa onnistuneen päivän ja osaavan oppaan ja näin irti kaiken mahdollisen.
Luksusta, kun oli oikein opaskoirakin❤️
Kiitos kommentista, Hannele!
Nišiin osui kieltämättä aika synkkiä nähtävyyksiä. Varsinkin keskitysleirit ovat ihan erityisen raskaita nähdä. Mutta kuten sanoit, näitä ikäviäkin kohteita on hyvä käydä näkemässä ja kertoa niistä. Menneisyyttä ei saa unohtaa.
Tuo opaskoira taisi kyllä olla päivän piristys. Onneksi sellainenkin sieltä löytyi! <3
Serbia on monella tavalla karu maa. Edelleenkin niin köyhä. Mutta hyvää ruokaa myös meidän Serbia päivänä saimme.
Kiitos kommentista, Mari!
Kyllähän siellä oli aika erilainen tunnelma kuin näissä muissa maissa, joissa tällä matkalla kävimme. Hankala tietysti arvioida kummemmin, kun kävimme Serbiassa näin pikaisesti.
Serbia tosiaan on hurjan karu monella tapaa. Ja karuja olivat nähtävyydetkin. Kiva kuitenkin, että saitte maan sisällytettyä reissullenne, vaikkei se ehkä ihan niin helppo juttu ollutkaan 🙂
Kiitos kommentista, Eveliina!
Näinhän se taitaa olla. Olisi ollut kiva nähdä vähän enemmänkin, mutta tällä kertaa nyt sitten tämmöinen nopeampi piipahdus.
Päivä oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Oli siis ihan kaiken vaivan arvoista, että Serbia mahdutettiin ohjelmaan. Jos ei oltaisi nyt käyty, niin en tiedä miten pitkäksi aikaa se olisi jäänyt sitten odottamaan vuoroaan.
Nisissä on tullut tuolla linnoituksella käytyä ja yhden yön olen kaupungissa myös nukkunut mutta muistaakseni en tuossa Skull Towerissa käynyt vaan vain linnoituksella ja keskustassa syömässä. Serbiasta jäi mieleen erittäin että kansa on erittäin kansallistuntoista ja tiettyyn maahan (jo tällöin) kallellaan.
Kiitos kommentista, Jani!
Kiva kuulla, että ollaan siis samoilla nurkilla käyty! Kyllä siellä tietynlainen kansallishenki ehkä vallitsi tosiaan. Ja erityisesti Serbian naapurimaissa saimme kuulla Serbian katselevan kohti Kremliä yhä vain kaihoisammin.
Nišin synkät kohteet olisivat minuakin kiinnostaneet ja niissä olisi jopa ollut aikaakin käydä, koska olimme Serbiassa viikon, mutta kuitenkin kun Niš osui reitille, oli maanantai, jolloin kiinnostavat paikat oli suljettu. Ajoimme sitten vain kaupungin ohi pysähtymättä Bulgariaan. Rajanylitys meni melko nopeasti. Oikeastaan kaikki Balkanin rajat ovat olleet paljon helpompia ja nopeampia, mitä netistä on saanut ymmärtää.
Kiitos kommentista, Cilla!
No olipa harmi, että teiltä jäi siis nämä Nišin kohteet näkemättä. Tulit oikein mieleen siellä, kun olet näistä synkistä kohteista kertonut itsekin.
Rajoilla huomasimme, että me suomalaiset emme rajavartijoita juurikaan kiinnostaneet. Sen sijaan bussilastillinen paikallisia aiheutti kyllä jos jonkinlaista jonottelua ja lisätarkasteluja. Rajanylityksen sujuvuus saattaa siis johtua matkaseurueestakin tai siitä sattuuko rajalle ruuhka-aikaan.
Varmasti kansalaisuus vaikuttaa ja se onko henkilöautolla vai bussilla. Luimme Google Mapsista arvosteluja mm. Romanian ja Serbian väliseltä raja-asemalta, missä oli kirjoitettu että virkailijat keräävät lahjuksia, mutta meiltä ei edes kysytty sanallakaan mitään.
Ehkä Nisissä tulee vielä joskus käytyä 🙂
Joo, ei tosiaan meistäkään oltu millään tavalla kiinnostuneita. Pikemminkin päin vastoin. Sen sijaan joitakin paikallisia tunnuttiin haastateltavan pitkään ja hartaasti molemmin puolin rajaa.
Nisissä emme ole käyneet, mutta Belgradista pidimme, etenkin kesäisestä Belgradista ja Sava-joesta niin, että olen vakavasti harkinnut, että kaupunkiin pitäisi vielä palata, vaikka ensimmäiselläkin kerralla vietimme siellä useamman päivän. Kaikessa rosoisuudessa nuo entiset Jugoslavian valtiot ovat monella tapaa mielenkiintoisia.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että näissä ex-Jugoslavian maissa on tietynlaista omaa jännää meininkiä. Vähän samaa löytyi kyllä myös Bukarestista ja Tiranastakin, joten uskaltaisiko jopa yleistää yleisbalkanilaiseksi ilmiöksi.
Niin tai näin, kiehtovia kohteita ovat kyllä. Mutta ainakaan bussilla en lähde enää toiste näitä kiertämään! 😀
Tuttuja maisemia, erityisesti Skull tower, linnoitus ja keskitysleiri ovat jääneet mieleen Nišin matkalta. Olin kaupungissa yhden yön ja koukkasin Pohjois-Makedonian kautta Kosovon Pristinaan. Serbian ja Pohjois-Makedonian rajalla oli tuolloin jonkin verran myös ruuhkaa.
Kiitos kommentista, Sarianne!
Kiva kuulla, että olet pyörinyt samoissa maisemissa. Vaikkakin ovathan ne aika surullisia nähtävyyksiä.
Me jatkoimme Bulgariasta Pohjois-Makedoniaan ja sieltä koukkasimme Kosovon kautta eteenpäin, mutta siitä lisää tulevissa artikkeleissa. Tuota reittiä piti tosiaan hieman suunnitella etukäteen, ettei tarvitsisi yrittää enää Kosovon jälkeen Serbiaan tai puhumattakaan ylittää niiden välistä rajaa. Olisi voinut tulla lisää viiveitä tai jopa pitempi mutka matkaan!
Oi voi, kaikki kidutuspaikat on kyllä aikamoisen karuja, jopa epätodellisia paikkoja 🙁 Ei sitä osaa ymmärtää, miten ihmisestä voi tulla niin julma, että tekee vaikka mitä. Vähän erilainen, ehkä jopa silmiä avaava (“matkailu avartaa”) kokemus. Vaikka visiitti Serbiaan oli lyhyt, niin ehkä sitäkin mieleenpainuvampi 🙂 en tiennyt, että sinne on noin vaikea/haastavaa päästä.
Kiitos kommentista, Elina!
Nyt osui tosiaan monta aika surullista kohdetta pieneen paikkaan. Ylipäätään koko Balkanilla on aika paljon synkkää menneisyyttä, ja siltä on vaikea välttyä, jos sinne matkustaa. Ehkä ihan rennoimpia rantakohteita lukuunottamatta. Nämä kyllä aina herättävät ajattelemaan ja niiden näkeminen itse sivistäää ja kasvattaa.
Serbiaanhan kyllä varmasti pääsee helpostikin lentäen vaikkapa Belgradiin. Pienoinen ongelma tuntuu olevan se, jos haluaa vierailla myös sen naapurimaissa samalla. Erityisesti Kosovossa, joka Serbian mielestä on osa Serbiaa.
Niš on tuttu parin vuoden takaa, kun vietimme Serbiassa useamman viikon. Nišin vieraulu painottui meillä itseasiassa erityisesti olutmatkailuun, siellä siellä järjestettiin tosi kiva pieni olutfestari, jossa oli paikalla käytännössä kaikki Serbialaiset pienpanimot. Harmi siis, ettei teille osunut kohdalle paikallista käsityöläisolutta, sitä kyllä Serbiassa tehdään, oikein hyvääkin. Historialliset nähtävyydet jäi meillä valitettavasti vähemmälle, tuo Crveni Krst -leiri olisi kaikessa kauheudessaankin kiinnostanut, mutta ei ollut avoinna sinä päivänä kun sinne yritettiin. Linnoituksella sentään käytiin.
Kiitos kommentista, Anne!
Maailmaa kierrellessä on kyllä käynyt selväksi, että olutta pannaan nykyään aivan kaikkialla. Todella hieno juttu!
Joskus ollaan törmätty aivan vahingossa johonkin oluttapahtumaan ja joskus taas on jouduttu panimoiden ja baarien perässä suunnistamaan pitkiäkin matkoja – Välillä jopa tuloksetta.
Tälläkään kertaa ei ollut valitettavasti aikaa lähteä etsimään, varsinkin kun retkellä oli tiukahko aikataulu, eikä oikein reitistäkään tarkempaa tietoa etukäteen. Silloin on paremman puutteessa pakko tyytyä markettivalikoimaan. Jonkinlaista paikallista olutta on kyllä aina päästävä maistamaan! 😀
Harmi ettei Crveni Krst ollut avoinna. Näissä synkemmissäkin kohteissa on kiva käydä, vaikka se onkin samalla niin musertavaa.
Olipa aikamoisen surullisia kohteita useita. Ei ihme, että veti hiljaiseksi, kuitenkin kysymys oli selvästi siitä, mitä ihmiset toisilleen tekivät. Serbia on kyllä varmaan muutenkin sellainen maa, jossa sen historia monessakin paikassa näkyy vähän tällaisena. Me vierailimme syksyllä Belgradissa ja Novi Sadissa ja ajoimme moottoritietä pitkin Skopjeen ja takaisin. Näissä kohteissa ei noin selkeästi mitään surullista noussut pintaan. Ja nuo rajat olivat meillekin suht sujuvat. Tarkastukset toki tehtiin, mutta eipä juuri jonotettu mitään. Taitaa olla näin, kun ei olla matkassa silloin kun muut. Meillä lokakuu. Aila
Kiitos kommentista, Aila!
Balkanilla ylipäätään on aika karuja tarinoita menneisyydessään. Ensin olivat eturintamassa Ottomaani-valloittajien levitellessä valtakuntaansa kohti Eurooppaa, sitten Toisen Maailmansodan synkät aja, ja tuoreimpana pari paikalliset diktaattorit ja Jugoslavian hajoamisen jälkiseuraukset.
Nuo valtionrajojen ylitykset varmasti sujuvat pienellä pohjoismaisella porukalla paljon jouhevammin kuin bussikyydillä paikallisten kanssa. Lisäksi varmasti ajankohtakin vaikuttaa. Kesällä lienee liikennettä rajoilla paljon enemmän kuin muulloin.