Kirjoitushetkellä Tanskan reissuja on kertynyt itselleni jo 13 kappaletta, joista suurin osa on liittynyt koiriin tavalla tai toisella. Ensimmäinen ja ehkä ikimuistoisin yhteinen reissumme tehtiin elokuussa 2011, kun olimme kesän aikana saaneet tiedon, että meille on syntynyt pitkään haaveilemamme broholminkoiranpentu Tanskassa, Ærøn saarella.
Matkan suunnitteluun oli aikaa reilu kuukausi ja kasvattajan toiveena olisi, että pentua ei kuljeteta lentokoneella, joten aloimme Ilkan kanssa kartoittamaan vaihtoehtoisia tapoja autoilla Tanskaan. Kumpikaan meistä ei ollut vielä silloin kovin innostunut ajomatkasta Ruotsin läpi ja pennun kanssa pitkä ajomatka takaisin ei myöskään houkutellut.
Päädyimme valitsemaan Finnlinesin autolautan Saksan Travemündeen, josta ajomatkaa perille vain noin 250 km. Lauttamatkasta on jo sen verran pitkä aika, että aika on kullannut muistot suurelta osin. Ehkä vahvimpana on jäänyt mieleen lauttamatkan pituus (28,5 h) ja vähäiset aktiviteetit lautalla. Siellä oli yksinkertaisesti tylsää, vaikka olimme varautuneet elokuvilla ja rästihommilla, joita tilavassa hytissämme saimme rauhassa tehdä. Pieni tax-free-myymälä oli auki vain muutaman tunnin ja yksi ravintola tarjoili kaiken tarvittavan ruuan. Taisi sieltä myös yksi baarikin löytyä. Kun satama häämötti vihdoinkin horisontissa, alkoi matkan jännittävin osuus olla lähellä.
Travemündeen lautta saapuu aina iltaisin klo 21.30 ja suunnitelmissamme oli ajaa suoraan Tanskan puolelle paikantamaan aikaisin seuraavana aamuna lähtevän lautan sijainti. Ajomatka menikin illan hämärtyessä vauhdikkaasti ja saimme maistella Saksan moottoriteiden huumaa muutaman sadan kilometrin matkalla. Siirtymä Tanskan puolelle sujui pysähdyksittä ja pian olimmekin löytäneet Fynshav‘nin sataman, josta lauttamme lähtisi seuraavana aamuna kohti Ærøn saarta. Huomasimme matkalla muutaman hotellin, mutta totesimme, että voimme yhtä hyvin nukkua autossa ne muutamat tunnit, jotka meillä oli vielä aikaa. Elokuisena iltana autiossa, pilkkopimeässä lauttasatamassa nukkumisessa oli kieltämättä oma tunnelmansa.
Muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen kaunis aamu valkeni Tanskassa ja sataman rakennukseenkin tuli elämää, joten pääsimme suorittamaan aamutoimet ja olimme lähes virkeitä lauttamatkalle. Varmistus, että olemme menossa oikeaan lauttaan ja auto kyytiin. Nyt en enää muista, varasimmeko autopaikan etukäteen, mutta ainakin lomakaudella se kannattaa tehdä joko soittamalla lauttayhtiön asiakaspalveluun tai varaamalla netin kautta.
Fynshav > Søby -välinen matka kestää noin 70 minuuttia ja lauttaliikennöintiä hoitaa Ærøfærgerne. Edestakaisen lauttamatkan hinta kahdelta hengeltä auton kanssa maksoi reilut 100 euroa. Hinnat vaihtelevat sesongin mukaan ja ne kannattaa tarkistaa etukäteen lauttayhtiön nettisivuilta.
Ærøn saari on kokonaisuudessaan noin 20 kilometriä pitkä, joten jo nopean ajomatkan päästä saavuimme Ærøskobingin kaupunkiin, jossa tulevan koiramme kasvattaja asui. Onneksi olimme googlettaneet paikan jo tarkasti etukäteen, joten löysimme nopeasti perille. Paikalla oli myös pennunostajat Hollannista, joihin pidämme edelleen yhteyttä.
En ehkä koskaan unohda ensikohtaamista pentujen kanssa, kun kasvattaja laski heidät ulos pihalle temmeltämään. Nämä pienet hurmaavat termiitit olivat erittäin vilkkaita ja innokkaita maistelemaan kaikkea eteen tulevaa. Saimme tutustua pentuihin, heidän emäänsä ja kasvattajaan, jonka jälkeen siirryimme huolehtimaan pennun kauppaan liittyvistä yksityiskohdista.
Aikamme saarella oli valitettavan lyhyt ja lauttamatka takaisin kutsui jo muutaman tunnin kuluttua. Olimme voiton puolella ja kaikki pennun ostoon liittyvät asiat olivat sujuneet vaivattomasti. Pennun koti, emä ja kasvattaja vaikuttivat kaikki todella ihanilta ja kaikki se jännitys, mikä matkaan oli ladattu, alkoi pikkuhiljaa purkautumaan. Søbyn satamasta matkustimme taas jo tuttua reittiä takaisin Fynshav’iin, jossa hyvästelimme hollantilaiset ja heidän uuden perheenjäsenensä. Oli aika jatkaa ajomatkaa takaisin Travemündeen.
Lautta lähti Suomeen takaisin niinkin mielenkiintoiseen aikaan kuin kello kolme yöllä. Muistelen, että pääsimme lauttaan kuitenkin useita tunteja aikaisemmin ja saimme asettua rauhassa hyttiin koiranpennun kanssa. Edessä oli jälleen pitkä, lähes 30 tunnin kotimatka. Vieraskoreus karisi nopeasti pennulta ja eipä aikaakaan, kun se jo maisteli laivan sängyn lakanoita. Matkalle varatut lelut kiinnostivat vain nanosekunnin kunnes suussa oli taas jotain kiellettyä. Yritimme ulkoiluttaa pentua kannella mahdollisimman useasti, mutta viihdykkeet laivalla olivat kovin vähäisiä. Onneksi se välillä aina nukahti ja mekin saimme levätä.
Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme kotiin ja arkielämä Pluton kanssa saattoi alkaa. Vaikka matkalle osui tunteita epäuskosta tylsyyden kautta väsymykseen, emme vaihtaisi hetkeään pois näistä kokemuksista. Pluton saaminen oli kaiken sen arvoista. Emme arvanneet silloin, miten monia koiramaisia seikkailuja meillä vielä olisikaan edessä Tanskaan ja muihin maihin!
Sittemmin olemme palanneet Ærøn saarelle vuosittain ja tutustuneet siihen pala kerrallaan lisää. Saarella on monia hienoja paikkoja, joista kerromme lisää erillisessä blogipostauksessa.
42 comments
Miten herttainen ja reipas tapaus sieltä tulikaan tuliaisina 🙂
Onpa kyllä ihania koirakuvia. Me kävimme myös viime kesänä Tanskassa ja mietin myös tätä lauttaa Saksaan yhtenä vaihtoehtona. Päädyimme kuitenkin lopulta ajamaan Ruotsin ja Tanskan läpi eikä se nyt niin kamalaa ollut. Tosin Ruotsin halkominen pitää ensi kerralla tehdä jotain kiertotietä, että olisi maisemiakin.
Koirien kuljettamisesta mitään tietämättömänä jäin miettimään tuota, että miksei pentua voinut kuljettaa lyhyttä lentomatkaa? Vai onko niin, että ihan pieniäkään koiria ei saa jossain pienessä kuljetuslaatikossa kuljettaa matkustamossa vaan ne on aina kuljetettava ruumassa?
Matkustamoon voi viedä koiran kevyessä kuljetushäkissä, joka saa koiran kanssa painaa max 8 kiloa. Broholminkoirat ovat 8-viikkoisina helposti 7-9 kiloisia, joten tuo raja asettaa riskin, että matkustamoon ei pääse ja on varauduttava kuljettamaan pentu ruumassa. Siitäkin on ihan hyviä kokemuksia, kirjailen tänne jossain vaiheessa artikkelin.
Kiitos 🙂
Me ollaan myös sittemmin päädytty ajelemaan Ruotsin läpi, jäi jotenkin traumoja tuosta pitkästä laivamatkasta. Jos oikein vauhdilla haluaa mennä, niin Turusta Tukholmaan n. 11 h ja siihen 5-6 tunnin ajo päälle, niin on Tanskan puolella. Maisemat tosin ovat sitä motaria 🙂
On kyllä ihastuttava koira! Minun suosikkirotuni on mopsi. Usein tulee tervehdittyä ihan ventovieraidenkin ihmisten koiria. Minun pätee se facebook-viisaus, että kun menen kylään, vietän suurimman osan ajasta perheen lemmikin kanssa.
Voi miten suloisia voikaan koiranpennut olla! 🙂
Hieno koira mutta aika rankan kuuloinen reissu tuo koiran hakumatka. Suomen haaste on siinä, että asutaan täällä takapajulassa. Kuinka kiva olisikaan lähteä kruisailemaan Eurooppaan mutta matkanteko sinne kestää.
Voi mikä hurmaava pieni hauva sieltä on tullut kotiin! Ei ole ihan helpoksi tehty tuota koiran hakemista. Ymmärrän tavallaan ettei koiraa haluta koneeseen, mutta lento olisi kyllä ollut aika lyhyt Tanskasta.
Kävin taannoin New Yorkissa hakemassa koiran erään tuttavani kanssa. Kuulemma tekee välillä hyvää hakea vähän ulkopuolista verta näihin Suomen verrattain pieniin piireihin.
Ihana pikkuinen! Kovin helpolta ei koiran hakeminen kuulosta, mutta voi sitä tunnetta, kun saa tuollaisen karvapallon kotiin <3
Lemmikit ovat <3 vaikea kuvitella elämää ilman niitä, vaikka ne vähän matkustelua rajoittavatkin, mutta näköjään myös voivat laajentaa sitä 🙂
Kiitos 🙂 Oma puolueellinen mielipide on, että broholminkoirat ovat suloisimpia koiranpentuja ikinä!
No sepä juuri.. Onneksi se ei ihan mahdotonta ole, kun vaan varaa aikaa ja kärsivällisyyttä 🙂
Kiitos! Nykyisin tuo autoilu Ruotsin tai muidenkaan maiden läpi ei ole enää mahdollista rabies-sääntöjen vuoksi, joten uudet pennut lentävät aina Tanskasta Suomeen, joko ruumassa tai matkustamossa.
Pennunhakumatka New Yorkista kuulostaa vielä asteen kivemmalta 🙂 Sama haaste tämän rodun kanssa tuo geenipoolin kapeus, sen verran harvinaisempia ovat.
Voi että, onpas suloinen koira! Kyllä tuollaisen kotiin saamiseksi näkeekin hieman vaivaa 🙂 Piti ihan googlettaa, että missä tuo Ærø-saari oikein sijaitsee. Ei ole oikein Tanskan saaret vielä hallussa, vaikka olen asunut täällä yli kaksi vuotta 😀
Onnittelut uudesta perheen jäsenestä ja kiitos erilaisesta matkakertomuksesta. Monenlaisia ovat bloggaajien tarinat :-)Tanska on …a maa päinvastoin kuin naapurimaansa erään keihäänheittäjän sanoin.
Se on aivan ihana paikka, kannattaa käydä joskus. Olenkin lukenut paljon Tanska-juttuja sun blogista, kun se on meille aika tärkeä maa näiden koirakytköksien vuoksi. Tiesitkö muuten, että Aalborgin lähellä on kylä nimeltä Mou? 🙂 Siellä tuli syksyllä vietettyä yksi yö Mou Hotellissa.
Kyllä se on kaiken vaivannäön arvoista 🙂
Voi ei, mitä ruttunaamoja! Tekisi mieli pussata puhki tuommoiset <3 Olettepas matkustaneet paljon Tanskaan, oho!
Eih! Aivan luokattoman suloinen otus! 🙂 Olen itsekin mennyt tuon Helsinki-Travemund välin lautalla. Olihan se pitkä matka, mutta meillä sujui kaiken jännityksen vuoksi se oikeen mainiosti ja nopeasti. Oltiin nimittäin muutaman tunnin varoitusajalla hypätty joidenkin rekkakuskien kyytiin Hollannista, jotka olivat menossa kyseiseen lauttaan. Tämä tapahtui sillon Islanni tulivuorenpurkauksen aikaan.
Oi miten ihana Pluto <3 Itselle uusi koirarotu mutta ihan mielettömän söpö! Aikamoisen matkan sitä varten sai tehdä mutta mitäpä sitä ei tekisi perheenjäsenten eteen 🙂 Meille tulee kyllä heti koira ja kasa muita elukoita kunhan joskus jonnekin paikalleen asetutaan.
Oi että, kyllähän tuollaista matkustamista jaksaa ihan ilokseen 🙂 Hyvin ehti koirakin tottua matkailuun jo tuolla matkalla 🙂 Ihana otus kaikkinensa 🙂
Voi, että Pluto on lutunen! Vei melkein koko jutusta huomion. 😉 Olen ymmärtänyt, että tällaiset koirien ja kissojen ostomatkat ovat nykyään aika tavallisia. Miten muuten päädyitte juuri tähän koiraa?
Koirapostaukset ovat aina <3 Meillä on kaksi tipsua, mutta ne ovat ihan suomalaisia neitejä. Tanskassa on käyty aikoinaan, kun lapset olivat pieniä. Tehtiin autoreissu Legolandiin. Muuten kiva reissu, mutta kaikki sairastuimne vatsatautiin vuorotellen ja se ei ollut niin kivaa.
Kiitos! Tanskassa on hyvä ihmisen olla ja varsin kivoja rotuja kasvattavat siellä 🙂
Pennut on <3 Pari kolme reissua tulee vuosittain tehtyä edelleen, siitä on tullut jo vähän sellainen meidän toinen kotimaa 🙂
Kiitos 🙂 Kävipä tuuri teillä, että pääsitte laivaan. Aikamoisen kaaoksen aiheutti se tulivuorenpurkaus.
Kiitos 🙂
Kiitos 🙂 On kyllä ollut hyvin sopeutuva tyyppi kaikkiin tilanteisiin!
Meillä oli jo yksi samanmerkkinen ennestään, joten rotu oli tuttu. Ihan alkujaan hain isoa, ystävällistä, lyhytkarvaista ja ei mihinkään suuntaan överijalostettua koirarotua. Pitkän haarukoinnin jälkeen löytyi broholminkoira ja se oli menoa, kun ensimmäisen yksilön olin tavannut.
Pentueita syntyy kovin vähän Suomessa, niin päätettiin yrittää Tanskasta ja mielettömän tuurin kautta sieltä löytyi kasvattaja, joka suostui myymään pennun Suomeen.
Kiva kun tykkäsit postauksesta! Auts, vatsatauti reissussa ei ole kovin mukava juttu. Rapsutuksia tipsuille 🙂
Joskus teini-iässä menin samaisella lautalla Saksaan ja pitkä matka se kyllä oli. Ei siellä hirveästi tekemistä tosiaan tainnut olla, mutta siinähän se kuitenkin meni. Erikoinen tuo paluumatkan lähtökellonaika kyllä. Mutta miten suloinen koiranpentu sieltä lähtikään matkaan. <3
Voi mikä hurmuri teillä siellä matkakaverina! Koirat on ihania <3 ja niiden vuoksi kyllä varmasti tälläinen suht hankalaltakin kuulostava matka kannatti!
Tanskassa jonkun verran reissanneena liikuttiin alueella, missä en ole ollut. Myöskään tuo Travenmuden Finnlines on itseltä kokematta. Aikaisemmin siihen olikin kiinnostusta, enää ei ehkä niinkään.
Kun ei itse satu olemaan koiraihmisiä,niin eipä ole tullut mieleenkään, että niitäkin haetaan ulkomaita myöten 🙂 söpö on uusi tulokkaanne!
Oi, miten suloiselta Pluto näyttää! 🙂
Kiitos 🙂
Kiitos ja kyllä, ehdottomasti juuri näin! 🙂
Kiva, että löytyi jotain sinulle uutta 🙂 Tanska on hieno maa ja etenkin noilla saarilla on vielä paljon uutta nähtävää meillekin. Telkkarista tuli viime kesänä neliosainen sarjakin, missä esiteltiin saaret Ærø, Mandø, Fanø ja Fur, tosi mielenkiintoisen oloisia paikkoja.
Juu, tätä tapahtuu monissa roduissa ja se on oikein hyvä juttu useimmiten 🙂
Kiitos! 🙂