Färsaaret ovat Tanskalle kuuluva saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Ne sijaitsevat suurin piirtein Skotlannin ja Islannin puolivälissä, keskellä merta. Saarilla asuu noin 53 000 ihmistä ja 70 000 lammasta. Auetta on kritisoitu myös valaanpyynnistään, josta paikalliset eivät mielellään puhu.
Kivisillä, karuilla saarilla ei kasva käytännössä oikein mitään satunnaista heinikkoa korkeampaa, joten on ymmärrettävää, että ravinto on ollut saatava jostain jollain keinolla.
Islannin ja Huippuvuorten reissujen jälkeen oli selvää, että haluamme valloittaa myös tämän erityisen alueen ja siihen sopiva ajankohta löytyi vihdoin elokuussa 2023.
Meidän onneksemme Reissukuume-blogin Eveliina ja Elinan Matkalaukussa -blogin Elina vierailivat Färsaarilla keväällä hieman aiemmin meitä, joten saimme heiltä kullanarvoisia vinkkejä saarivierailulle. Löydät molempien blogeistaan useita hienoja juttuja Färsaarista.
Lento Färsaarille Kööpenhaminasta
Matkasimme Suomesta alkoi lauttamatkalla Tukholmaan, josta ajoimme yhden yön pysähdyksellä Kööpenhaminaan. Vietimme Tanskassa yön ystäväperheemme luona ja jätimme myös automme heidän kotipihaansa.
Olimme varanneet lennot Färsaarten oman lentoyhtiön, Atlantic Airwaysin kautta. Toinen vaihtoehto suorille lennoille olisi ollut SAS. Suomesta emme löytäneet suoria lentoja Färsaarille, joten oli kätevää yhdistää muu Tanskassa vierailu tähän samaan yhteyteen.
Auton vuokraus
Noin kahden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme karuihin, puuttomiin maisemiin. Pieneltä lentokentältä oli helppoa löytää samassa rakennuksessa sijainneeseen autovuokraamoon.
Moni muu oli samalla asialla, joten jonottelimme tovin autoamme, eikä Avis Preferred -jono kulkenut sen nopeampaa. Saimme etukäteen varaamamme KIA SUV:n allemme ja pääsimme vajaassa tunnissa laskeutumisesta tien päälle.
Majoitus
Hotellimme Hilton Garden Inn Faroe Island sijaitsi mukavalla näköalapaikalla Färsaarten pääkaupungin Tórshavnin reunamilla noin 44 kilometrin päässä lentokentältä. Saimme kultajäsenyyden myötä huoneupgraden ja aika hienot maisemat neljännestä kerroksesta lampaiden valloittamalle niitylle.
Mainittakoon tässä kohtaa, että Färsaaret ei ole mikään budjettikohde ainakaan näillä puitteilla. Jo pelkästään lennoista, hotellista ja autosta sai pulittaa noin 2000 euroa neljän yön visiitillä ennen kuin saaresta oli nähnyt melkein vilaustakaan.
Yritimme aluksi säästää auton vuokrauksessa ja otimme sen vain osaksi aikaa, mutta totesimme pian, että auto on Färsaarilla välttämättömyys, jos haluaa nähdä saaria laajemmin ja saimmekin onneksi jatkettua vuokrausta koko matkan ajaksi.
Silmälasiostoksia
Saapumispäivänä suuntasimme läheiseen SMS-ostoskeskukseen, josta löysimme erinomaiset sushi bowlit. Tämä oli yksi matkan edullisimmista aterioista.
Ilkka huomasi harmikseen, että hänen silmälasinsa olivat jääneet omaan autoomme, joka seisoi siellä ystäviemme kotipihalla Kööpenhaminassa. Färsaarilla, jos jossain olisi mukavaa nähdä myös maisemia, joten suuntasimme läheiseen apteekkiin lasiostoksille.
Mielestäni kehysvalinta oli varsin trendikäs ja onnistunut, vaikka en ensin meinannut naurultani saada sitä rakentavasti ja kannustavasti sanottua.
Ilkan matkamaisemat kirkastuivat kuitenkin merkittävästi, joten lasit olivat hyvä ostos. Ne ovat olleet käytössä myös koti-Suomessa ja toimivat hyvin varalaseina autossa.
Päätimme saapumispäivän illan hotellin kattokerroksessa olevaan ulkoporeammeeseen sekä saunaan, jotka kuuluivat myös huoneupgradeen.
Autoillen kohti saarten nähtävyyksiä
Tiistai oli ensimmäinen kokonainen päivämme, joten suuntasimme autolla kohti Vidoy-saaren kauimmaista kohtaa paikkaan nimeltä Villingadalsfjall. Matkaa hotellilta sinne oli noin 60 kilometriä, joka taittuisi noin tunnissa, mutta me pysähtelimme matkalla kuvaamaan vesiputouksia, maisemia sekä lampaita.
Matkalla oli myös tunneleita, joista osa oli valo-ohjattuja, joihin piti odottaa vuoroaan. Meillä meni aikaa vaelluspolun alkuun pääsyssä pysähdysten kanssa noin kolme tuntia.
Patikkaretki Villingadalsfjallille
Vuoren huippu oli pilvessä, joten emme lähteneet tavoittelemaan sen valloitusta. Rinne oli myös aika märkä ja paikoin liukas, joten menimme niin ylös kuin molemmista tuntui mukavalta, pidimme evästauon ja lähdimme kapuamaan takaisin alas.
Tämän patikkareitin alussa on portti ja postilaatikko, johon voi (ja olisi suotavaa) jättää hieman käteistä maanomistajalle, joka lupaa hyödyntää varat polun kunnossa pitämiseen.
Maisemat olivat sumusta huolimatta erittäin hienot ja iloitsimme lampaista, pienistä vesiputouksista, hienoista kiviaidoista sekä oudosta ankkalammesta matkan varrella. Merellä saarien välissä näkyi valtavia lohenkasvattamoita ja tuhansien lohien molskinnan erotti kaukaa.
Paikalliset panimot
Pysähdyimme Klasksvikissa Föroya Bjór -panimolla, tarkoituksena ostaa muutamia maistiaisia kotiinviemisiksi. Panimolta löytyi kyllä myymälä, mutta ostokset olisi pitänyt suorittaa 24-tölkin vähittäiserissä, tai mieluummin trukkilavallisittain. Haaveet muutamista tarkkaan valituista yksittäisistä oluttölkeistä haihtuivat siis panimon mallashöyryjen matkaan.
Melkein hotellimme vieressä sijaitsi OY Brewing -panimo, jonka yhteydessä toimi myymälän lisäksi olutbaari ja pieni BBQ-annoksia tarjoileva ravintola. Nämäkin tilat tarkastettiin, tosin ainoastaan baarin osalta.
OY Brewingin panimo muistutti enemmän maailmaltakin tuttuja, olutturistiystävällisiä panimoilta, joissa pääsee syömään, juomaan ja ällistelemään panimolaitteita omin silmin. Lopuksi voi kaupan puolelta ostaa vielä itselleen maistiaisia ja mahdollisesti jopa t-paidan, tuopin tai muita fanituotteita.
Panimoiden erot ovat kyllä ymmärrettävissä, kun miettii niiden sijaintia ja todennäköisten vierailijoiden määrää. OY Brewing sijaitsee melko lähellä Tórshavnin keskustaa, jossa suurin osa turisteistakin liikkuu. Toki turisteja pyörii myös muuallakin Färsaarilla, mutta moniko heistä metsästää panimoita ja moniko taas porhaltaa panimoista ohi vaeltelemaan saarten ihmeellisessä luonnossa.
Muita vinkkejä oluen ja paikallisten herkkujen maisteluun
Oluen maistelu sujuu Färsaarilla parhaiten pääkaupungin Tórshavnin ravintoloissa ja baareissa, ja tietenkin OY Brewingillä. Ruokakaupoissa emme nähneet tölkkiäkään olutta myytävänä ja tosiaan panimoilla tai edes lentokentällä yksittäisten tölkkien ostaminen ei vain ollut vaihtoehto.
Tórshavnin keskustassa sijaitsee useampiakin toinen toistaan hienompia ravintoloita, joiden valikoimista löytyy paikallisten pienpanimo-oluiden lisäksi muunmuassa skerpikjøtiä, erilaisia merten herkkuja kuivatusta kalasta äyriäisiin ja merisiileihin. Perinteinen tapa säilöä ruokaa Färsaarilla on fermentointi, joten varaudu erityisen eksoottisiin makuelämyksiin, jos valitset näitä ræstiksi kutsuttuja herkkuja.
Pääkaupungin keskustan ravintolat tarjoavat eittämättä erinomaisia annoksia. Ræst-maistelulautasesta voit kuitenkin joutua pulittamaan pitkän pennin. Keskustan Ræst Michelin-ravintolan maistelumenu maksaa 1500 DKK eli yli 200 euroa. Siihen viinipaketti 950 DKK (130 €) päälle, koska mitäpä olisi ruokahifistely ilman täydellistä juomaa.
Itse tyydyimme piipahtamaan naapuritalon idyllisessä Mikkeller-baarissa siemailemassa ensimaistiaiset färsaarelaisesta pienpanimo-oluesta. Baari on sellaisenaan vierailemisen arvoinen. Se toi mieleen samaan aikaan perinteisen kulmakapakan, huippuvuorelaisen metsästysmajan ja hipsterimäisen trendikkään pubin.
Pienen näkymiä vääristävän ikkunan takana aukeni näköala hiljaiselle takapihalle sitä ympäröivine puutaloineen. Viistipä siitä vielä myös kaupungin pääkatukin, jos sen sattuu huomaamaan satunnaisen auton lipuessa ohi kohti satamaa.
Siellä täällä eri puolilla saaria sijaitsee yksittäisiä kehuttujakin ravintoloita, mutta pöytä kannattaa varata etukäteen. Harvassa sijaitsevat ravintolat ovat jatkuvasti täyteen varattuja ja seuraavaan paikkaan voi olla tunnin ajomatka – ja sielläkin on luultavasti tupa täynnä.
Jos ja kun ræst-ruoka ei maistu, kannattaa ehdottomasti tutustua kala- ja äyriäisruokiin. Meri on lähellä ja kalastus saarten tärkein elinkeino. Färsaarelainen lohi on maailmankuulua.
Palataanpa takaisin ensimmäiseen saaripäiväämme ja siihen, miten ravintoloiden metsästäminen käytännössä sujui meiltä.
Ruokaa etsimässä Gjógvista
Eveliina oli ohjeistanut blogissaan, että ravintoloita ei sitten ole joka nurkalla ja sen saimme karvaasti huomata vaikka matkustusajankohtamme osui parhaaseen sesonkiaikaan. Ajelimme Gjógviin, joka on kylä toiseksi suurimman saaren pohjoisosassa. Siellä oli kehuttu ravintola, mutta kaikki sen pöydät olivat varattuja.
Huomasimme kyltin läheiseen kahvilaan, jossa oli tarjolla ainoastaan vohveleita hillolla ja kermavaahdolla. Paikkaa piti puhelias paikallinen nuori herra ja yritimme udella häneltä vinkkejä niin valaiden kuin lunnien bongaukseen.
Hän kertoi, että eräälle lahdelle kerääntyy tähän aikaan vuodesta valaita pariutumaan ja, että hän kuulemma meinasi ajaa melkein kolarin, kun yhtäkkiä vedestä pomppasi valas pystyyn. Melkoinen tarina, naureskelimme.. Palataan siihen vielä myöhemmin.
Lunneja!
Lunneista mies ei oikein suostunut sanomaan juuta eikä jaata, joten lähdimme vohveleiden voimalla kiipeämään upean Gjógv Natural Harbor -paikan jyrkkää rinnettä ylös ja siellähän niitä vihdoin oli! Lunneja, joita kovasti toivoimme näkevämme!
Turisteille sanotaan, että paras paikka bongata lunneja Färsaarilla on Mykines-saari, jonne kannattaa varata retki/venematka erikseen. Kannattaa napata kuitenkin tämä Gjógvin vinkki talteen ja hyvällä tuurilla näet nämä kallioilla pesivät lunnit yhtä hienosti kuin me.
Paikka tosin oli melko pelottavalla jyrkänteellä ja pudotuksen alas esti vain heppoinen verkkoaita. Saimme lunneista kuitenkin kuvia ja näimme niitä lähempää kuin uskalsimme koskaan toivoa! Olipa hieno hetki. Otimme paikalta myös 360-videon, josta pääset näkemään maisemat paremmin.
Paikasta olisi päässyt vaeltamaan myös korkeammalle, mutta ilma oli sateinen, joten me palasimme alas ja kiersimme tämän luonnonsataman toiselle puolelle vähän tasaisemmalle alustalle. Katselimme lunnien pesintää ja lentelyä kallioreunamilla jonkin aikaa, kunnes jatkoimme matkaa.
Valaita!
Seuraavana aamuna lähdimme jälleen heti aamupalan jälkeen liikenteeseen ja ehdimme ajaa vain muutaman kilometrin hotellilta, kun huomasimme pysähtyneitä autoja Kaldbaksfjørður-lahden kohdalla.
Hyppäsimme autosta ulos kamerat mukana ja siinä ne olivat! Harvinaiset pohjoisenpullokuonovalaat hommailivat vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja hetken päästä ne ne tekivät komeita hyppyjä niin, että vesi vaan läiskähteli.
Tuijotimme tätä luonnon meille järjestämää show’ta aivan mykistyneinä ja tajusimme, että tästä se vohvelimies oli aiemmin puhunut meille. Olipa tuuria, että satuimme paikalle juuri tähän kohtaan!
Trælanípa
Yksi Färsaarten erikoisuuksista on saaren oma järvi Sørvágsvatn, joka sijaitsee lähellä lentokenttää. Järven läheltä meneekin yksi saaren suosituimmista ulkoilureiteistä, joka huipentuu upealle kalliokielekkeelle, josta uskaliaimmat saavat taltioitua järven ja meren samaan kuvaan
Samalle reitille osuus myös Bøsdalafossurin vesiputous, josta järven vesi virtaa mereen. Me unohdimme tosin paikantaa koko vesiputouksen, sillä sää oli todella tuulinen ja oli pakko keskittyä siihen, ettei itse putoa jyrkänteiltä alas.
Ylempää kulkeva reitti oli vähän turhan jännittävä korkeanpaikankammoiselle Ilkalle, joten hän meni alempaa vaellusreittiä, kun taas Katri kävi kielekkeen huipulla taltioimassa upeat maisemat. Tulimme rengasreitillä lopulta toisiamme vastaan.
Päivä oli upean aurinkoinen tässä kohtaa saarta ja meillä kävi erittäin hyvä tuuri sään kanssa. Färsaarilla sää vaihtelee paljon, joten kannattaa varautua niin sateeseen kuin paisteeseen. Lämpötila elokuussa huiteli kymmenen plusasteen molemmin puolin.
Sandavágur ja ravintola Fiskastykkið
Suuntasimme vaelluksen jälkeen syömään Sandavágurin pienessä kylässä olevaan ravintola Fiskastykkið:n, joka oli tosi ruuhkainen, mutta saimme sieltä erinomaisen hyvät kala- ja kasvisannokset.
Sandavágurin punavalkoinen kirkko esiintyy muuten Färsaarten postikorteissa, eli se kannattaa pysähtyä kuvaamaan. Piipahdimme vielä samalla ruokakaupassa hakemassa välipalaa, jonka jälkeen suuntasimme hotellille.
Valaat olivat jälleen paikalla, mutta tällä kertaa emme osuneet niin hyvin niiden kohdalle kuin aamulla, sillä lahti levittäytyy suurelle alueelle.
Kurkistus paikalliseen elämään
Maailma kotina -blogin Mari huomasi Instagramista, että olemme Färsaarilla ja hän yhdisti meidät viestittelemään ystävänsä Wendyn kanssa, joka oli talonvahtina Tórshavnissa. Ihmeellisten sattumien kautta istuimme pian amerikkalaisen Wendyn kanssa iltaa tyylikkäässä färsaarelaisessa kodissa, jossa Wendy toimi talonvahtina ja Perla-koiran hoitajana.
Wendyn isäntäväki oli jättänyt ystävällisesti jääkaappiin färsaarelaista herkkua, Skerpikjøtiä. Eli suomalaisemmin ilmakuivatettua ja fermentoitunutta lampaanjalkaa. Ilkkahan halusi päästä sellaista tietysti maistamaan, joten nauhoitus pyörimään ja täältä voit itse todeta, että miten herkullista se oli.
Kiitos vielä Mari, että yhdistit meidät! Olipa todella mukavasti tehty ja saimme Wendyltä myös todella hyvät vinkit sekä seuraa seuraavalle päivälle!
Kohti Vesmannaa lunni- ja luolaristeilylle
Kolmas kokonainen päivämme alkoi jälleen Hiltonin herkullisella aamupalalla ja saimme mukaamme vesipullot, kuten aiempinakin aamuina. Meillä olikin auton takakontissa ja paljon vettä, joten annoimme osan Wendylle, jonka haimme kyytiimme kaupungilta.
Olimme ostaneet lauttaliput pienelle risteilylle Wendyn suosituksesta edellisiltana ja kun olimme heittäneet hänet Streymoy-saaren toiselle laidalle, ajoimme Vesmannan satamaan ja paikansimme oikean veneen.
Meitä oli noin 20 henkeä ja kapteeni, joka toimi myös oppaana. Hän kertoi, että kyyti saattaa olla tänään hieman pomppuista. Saimme kuulla matkan varrella lohenkasvattamoista, joista yhden läheltä ajoimme.
Pysyttelimme saman saaren seinustalla, josta lähdimme liikenteeseen. Kapteeni navigoi taitavasti kallion seinämillä oleviin luoliin. Matkan huipennus oli ajaminen luolan sisälle ja sieltä läpi! Vesi näytti ihan turkoosilta ja tummanpuhuvat luolat tekivät sille upean kontrastin.
Noidansormeksi kutsuttu kallio sojotti pystyssä ja retken kruunasivat lunnit, joita näkyi niin kalastamassa vedessä kuin kallionseinämillä, tosin näimme ne hieman kauempaa kuin edellispäivänä.
Matkan jälkeen jäimme lounaalle turistikeskukseen ja aloimme paikantamaan Wendyn sijaintia. Hän oli sillä aikaa vaeltanut saaren yli ja sai paikalliselta mieheltä kyydin loppumatkasta, sillä maasto oli ollut ilmeisen haastava. Onneksi löysimme hänet ja jatkoimme matkaa yhdessä kohti Vágar-saarta.
Mulafossurin vesiputous ja lisää valaita
Mulafossur on yksi Färsaarten hienoimmista vesiputouksista ja se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen! Meitä viihdytti lammaskoira, joka toi kiveä heiteltäväksi, sillä saarella ei tosiaan kasva puita, joten ei ole tietysti keppejäkään, millä leikkiä.
Täälläkin kylän ravintola oli jo mennyt kiinni, joten lähdimme ajamaan takaisin kohti Tórshavnia. Kerroimme Wendylle myös valaista ja tällä kertaa onni potki meitä, sillä osuimme aivan täydelliseen kohtaan ja saimme uskomattoman upean valasshow’n!
Matkan loppu häämöttää
Hyvästelimme Wendyn ja toivotimme hänelle hyvää jatkoa Färsaarilla, hän viettäisi siellä yhteensä kolme viikkoa, kun meidän taas oli aika lähteä kotiin. Kävimme vielä illalla todella kalliilla sushi-illallisella Etika-ravintolassa, joka maksoi kahdelta varmaan lähemmäs 150 euroa. Sen jälkeen siirryimme hotellille pakkaamaan ja valmistautumaan seuraavan aamun lentoon.
Lopuksi
Färsaaret ovat todella upea ja ainutlaatuinen kohde, jonne kannattaa matkustaa kesäkaudella. Paikallisliikennettä on jonkin verran, mutta auto on ehdottomasti paras kulkuväline ja saarien välillä kulkee myös lauttoja sekä jopa helikoptereita.
Sää saarilla voi tosiaan vaihdella hetkessä, joten kannattaakin varautua monipuolisilla varusteilla. Meillä oli mukana vedenpitävät takit ja housut sekä niiden alla sitten tarpeen mukaan lisäkerroksia. Vaelluskengät tai hyvät lenkkarit ovat myös tarpeen.
Ruokailu on kallista, joten kannattaa hyödyntää aamupala hotellilla ja kartoittaa jo valmiiksi ravintoloita siltä suunnalta, minne on menossa, sillä niihin pääsy tai niiden olemassaolokaan ei ole itsestäänselvää. Meillä oli mukana myös välipalapatukoita sekä proteiinijuomia, jotka olivat pelastus monessa kohdassa.
Färsaaret ovat itsessään nähtävyys ja autoilu siellä on upeaa maisematykitystä. Välimatkat ovat pitkiä ja saatat joutua kiertämään koko saaren, ellei sen läpi mene tunneleita. Eksymisen vaaraa ei juurikaan ole, mutta kannattaa silti ajoittaa liikkuminen päiväsaikaan.
Eveliinan ja Elinan blogien lisäksi kannattaa lukea Färsaarten omien nettisivujen kattavat ohjeet, jotta saat vierailustasi kaiken irti. Meiltä saa myös kysellä lisää vinkkejä! Alla olevasta kartasta löytyy merkittynä lähes kaikki kohteet, joissa kävimme tai joita olisimme halunneet nähdä.
21 comments
Oi, tätä juttua on odotettu! Ihanat Färsaaret. Ja voi jestas, miten paljon ihania kuvia olette tähän saaneet!
Hieman kaivertaa nuo valaat ja lunnit kyllä edelleen… Totta kai meidän tuurilla jäi molemmat käytännössä näkemättä. Noh, onpahan hyvä syy tehdä uusintareissu 😉
Kiitos kommentista, Eveliina!
Tätä ollaan toivottu itsekin! Vaikka odotettiinkin upeaa paikkaa, yllätyttiin silti! Färsaaret sujahti kyllä suoraan kärkikaartiin upeimpien paikkojen joukossa, joissa ollaan itse koskaan käyty.
Meillä kävi kyllä hyvä onni noiden elukoiden kanssa. Siellä niitä kuitenkin asustelee, että ei kun uutta reissua vaan. Kuulemma harva käy Färsaarilla vain kerran. 😉
Färsaaret olisi meille kyllä ihan mahtava kohde. Maisemat näyttää todella ainutlaatuisilta ja nuo lunnit kiinnostaisivat kovasti myös. Ollaan nähty niitä veneestä käsin Alaskassa ja Norjassa, mutta Färsaarilla niitä pääsisi varmaan näkemään vielä lähempää! Upeilta näyttivät myös nuo valaat!
Kiitos kommentista, Mikko!
Tykkäisitte aivan varmasti Färsaarista! En oikein edes osaa valita kummat säväyttivät lujemmin, eläimet vai maisemat. Tuolla löytyy molemmat, ja aivan maailman luokan laatua!
Takuuta ei toki voi villieläinten (tai säidenkään puolesta) antaa, mutta ainakin lunnit ovat juhla-asussaan kesällä pesimisaikaan, ja siis näköjään myös elokuun alussa.
Lähetän tämän jutun heti Wendylle (ehkä sai jo teiltä). Vitsit, teidän eläinhavainnot oli omaa luokkaansa. On ihan eri asia pongata luontokappaleita ex temporee kuin varta vasten ohjatulla retkellä.
Kiitos kommentista, Mari!
Katri tägäsi Wendyn ainakin Facebookissa, että toivottavasti hän löysi jutun. Terkkuja Wendylle! Ja erikoiskiitokset skerpikjøtistä. Maku on jo haihtunut suusta.
Eläimien näkeminen villeinä luonnossa on kaikkein parasta! Luulisin, että aivan lempiasiamme matkailussa. 😍
Valaiden bongailu on kyllä aina yhtä sykähdyttävää!
Fermentoitu ruoka kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta, ehkä jopa vähän liian 😀 Vois jäädä näin krantulta maistamatta.
Tuo puuttomuus on yhtä aikaa mykistävän kaunista mutta myös jotenkin ahdistavaa.
Tuntuiko, että teillä oli tarpeeksi aikaa saarten tutkimisieen vai mikä olisi sopiva aika matkan pituudeksi?
Kiitos kommentista, Katja!
Valaat kyllä aina saavat vatsan kääntymään nurin. Aivan huikea elämys nähdä valas luonnossa!
Fermentointi on tosi vanha tapa valmistaa ja säilöä ruokaa. Moni fermentoitu ruoka on aika tavallistakin itseasiassa, kuten hapankaali, kimchi, jugurtti ja jopa suklaa! Sen sijaan fermentoitu eläimen liha yleensä ei ole erityisen ihastuttavaa. Esimerkiksi surströmmingin väitetään tuoksuvan ikävältä… 🤣
Meidän piipahdus oli aika sopivan mittainen. Ehdimme nähdä tärkeimmät kohteemme ja ihastella rauhassa luontoa. Jos olisimme varanneet vielä pari lisäpäivää, olisimme luultavasti järjestäneet vielä retken Mykinesille. Sääolosuhteiden takia joskus retket peruuntuvat, mutta kuulemma samaan rahaan saa yrittää seuraavana päivänä uudelleen. Siinä mielessä muutama ylimääräinen “varapäivä” ei ole aivan huono idea.
Färsaaret näyttää niin hienolta ja sieltä on mukava lukea muiden postauksia, sillä upeudesta huolimatta oma reissu niille saattaa jäädä ikuisesti väliin. Tulee jostain syystä suosittua lämpimämpiä kohteita kun matkustaa, ja pohjoisemmists matkahaaveista ykkösenä on Skotlanti. 🙂
Kiitos kommentista, Kati!
Kiva kuulla, että kuitenkin tykkäsit näkymistä. Kuvien ja 360-videoidemme kautta pääsee ainakin vähän kurkistamaan paikkoja. Ne ovat kyllä todella huikaisevia!
Skotlanti on myös todella upea. Tai ainakin se pieni nurkka, mitä me olemme ehtineet koluta. Haaveissa on käydä kiertämässä siellä myös itse vähän enemmän.
Olipa hyvä, että Ilkka sai reissussa uudet lasit, muuten olis monet kauniit maisemat jääny näkemättä. Heh, siinä olisikin ollut ihmettelemistä, jos olisitte trukkilastillisen olutta joutuneet ostamaan 😀 Torshavnissa on “rusdreckasola”, joka on paikallinen alko, sieltä sain ainakin 2006 vuonna ostettua yhden pääsiäisoluen 😀 Mutta voi vitsit kuinka upea (ja erilainen) reissu teillä on ollut lunneineen ja valaineen! Färsaarille todellakin olis hienoa palata joskus vielä kolmannenkin kerran (ja ottaa sillon mies myös mukaan). Wau! Mullakin Färsaaret pamahti aikoinaan reissujen kärkikastiin ja sitä ei oo kun korkeintaan Norja haastanut! Kiitos linkityksestä ja oli ihana nähdä teitä ! 🙂 <3
Kiitos kommentista, Elina!
Oli kyllä tosiaan hyvä hommata varalasit. Eihän ne ihan täydelliset olleet, mutta sen verran hyvät ettei harmittanut koko reissua kun ei näe maisemia. Tuolla jos missä on kiva nähdä kunnolla vähän pidemmällekin.
Tuollainen rusdreckasolahan olisi ollut aika lähellä hotellia. Harmi. Siellä olisi kyllä ollut mielenkiintoista piipahtaa ihan vaikka ihan tekemättä ostoksiakin. Ja jos olisi pari kolme irtopulloa tai tölkkiä saanut matkamuistoksi, niin aina parempi.
Färsaaret teki kyllä ison vaikutuksen. En ihmettele yhtään, että sulla on haaveissa jo kolmas reissu sinne. Aina välillä löytyy reissuilla näitä paikkoja, jonne jää kaipaamaan uudelleen. On niitä meilläkin muutamia, ja kyllä niissä myös käydään. Vaikka pääpaino onkin koluta aina uusia kohteita. 🙂
Ja ilman muuta otat miehesi mukaan noin upeaan paikkaan! <3
Auto on tietysti hyvä kulkuneuvo tuolla, mutta hyvin toimii myös julkinen liikenne, myös helikopteriosuudet. Helikopterilennot ovat osa julkista liikennettä ja sellaisina hyvin edullisia – tosin turistien varaukset tiputetaan pois jos vuoro täyttyy paikallisista, joten kannattaa ehkä suunnitella retki siten, että lentää Torshavnista ulos ja palaa sitten bussilla, bussiin kun aina mahtuu 🙂
Torshavnista jäi myös mieleen suuri taiteen määrä kaupungilla, taisi olla patsaita per kilometri tms. enemmän kuin missään muualla olen nähnyt – ainakin siis ehkä kymmenen vuotta sitten tuolla käydessämme.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Taitaa olla totta tuo, että julkisilla siellä pääsisi kivasti liikkumaan. Tuo tapaamamme Wendy teki paljon vaelluksia tuolla “erämaassa” siten, että otti bussin jonnekin kauas ja käveli takaisin (tai johonkin muuhun suuntaan) ja tuli sitten bussilla takaisin Torshavniin. Helikopteria emme kokeilleet, emmekä itseasiassa lopulta edes bussia, koska meillä oli tosiaan auto käytössämme koko ajan. Ollaan vähän liiankin tottuneita siihen, että on omat pyörät alla ja päästään liikkumaan omaan tahtiin.
Helikopterikyytiä pitäisi kyllä tuolla hyödyntää, jos sinne vielä tulee mentyä. Olen ollut muutaman kerran kopterin kyydissä ja se on kyllä hauskaa. Noissa puitteissa olisi vielä maisematkin samassa paketissa ilman turistilisää!
Me emme pyörineet hirveästi Torshavnin keskustassa, mutta totta on, että siellä kyllä näkyi runsaasti patsaita yms. Ehkäpä mahdollisella seuraavalla kerralla ehdimme kiertää hieman paremmin itse kaupunkiakin. 🙂
Ihanat nuo Ilkan lasit 😀
Lunnit on kyllä siis niin symppiksen näköisiä.
Färsaaret on näkemätön kohde ja yksin kun matkustaa, niin ei se hintojensa puolesta oikein houkuta. Mutta ehkäpä jonain päivänä.
Kiitos kommentista, Anna!
Kiva, että sait hyvät naurut. Lasit on kyllä juuri niin kammottavat, kuin ihmisten ensireaktiot antavat ymmärtää. Noh, onneksi niitä ei enää näe itse sen jälkeen kun ne panee päähänsä. 😂
Färsaarten ainoa haittapuoli on kyllä nuo hinnat. Toisaalta sillä sijoituksella kyllä näkee melko huikeita juttujakin. Ehkäpä siis vielä joskus… 🙂
Olipas kivoja maisemia. Itse kanssa vähän miettinyt tuota kohteena, mutta ehkä jää vielä välistä, vaikka erityisesti noiden lunnien näkeminen livenä olisi ihanaa.
Kiitos kommentista, Krista!
Maisemat olivat Färsaarilla kyllä aivan parasta A-luokkaa. Toivottavasti tästä artikkelista selvisi sekä hyviä että niitä pakollisia huonojakin puolia. Loppujen lopuksi me olemme todella tyytyväisiä, että tuli mentyä. Paikka on todellinen luonnonystävän paratiisi!
Hetken mietittin Färsaaria, mutta kalastussopimus Venäjän kanssa ja kansainvälisten sopimusten vastainen valaanpyynti tekee tekee tuosta nogo zonen ja haluan viedä turisti euroni muualle.
On ihan unelmapaikka. Oli kiva käydä siellä teidän blogin kautta. Luulen, että sinne asti me ei tulla ikinä seilaamaan 😅
Mutta tuo pohjoinen luonto, olkoonkin vähän harmaa ja kostea, vähän tulee nostalginen olo – ainakin hetkeksi.
Kiitos kommentista, Vali!
Kyllähän Färsaaret sijaitsevat hieman koleiden tuulten ja merten ympäröiminä. Teillä vaikuttaa olevan kyllä siinä mielessä aika kivat purjehdusolosuhteet! 😀
Jos nyt kuitenkin joskus heittäydytte hurjapäiksi – tai muuten vain päätätte matkustaa ilman omaa venettä – niin onhan tuolla varmasti aivan käsittämättömän upeat näköalat meren puolelta! Puhumattakaan kaikista noista lunneista ja valaista sun muista mitä siellä saattaa päästä näkemään.
Noh, myönnetään, että ei tuo ehkä ihan leppoisin purjehduspaikka varmasti ole. Kiva jos kuitenkin kuvien välityksellä sai välitettyä vähän raikkaita pohjolan fiiliksiä. 🙂