Lähdimme syyskuun lopulla Ilkan 50-vuotissynttärimatkalle Amerikkaan ja Kanadaan. Reissujärjestelyt meille räätälöi Matkatoimisto Aventura toiveidemme mukaisesti kaikkia varauksia, lentoja sekä ohjelmaa myöten. Meidän piti vain printata tarvittavat reissudokumentit ja hypätä matkan vietäväksi.
Reissun kohteita olivat Chicago – Washington D.C. – Toronto – Niagaran putoukset – New York. Yhteenvedon ja kustannukset löydät aiemmasta postauksestamme.
Synttärimatkan ensimmäinen kaupunki ihastutti
Chicago on Yhdysvaltain Illinoisin osavaltiossa sijaitseva kaupunki, joka sijaitsee Michiganjärven rannalla. Kaupungin väkiluku oli noin kolme miljoonaa. Chicagossa on useita pilvenpiirtäjiä ja niistä kuuluisin on Willis Tower, entinen Sears Tower.
Saavuimme Chicagoon O’Haren lentokentälle Finnairin suoralla lennolla Helsingistä. Lento kesti noin kahdeksan tuntia ja se lähti Helsingistä klo 16, joten olimme perillä paikallista aikaa alkuillasta klo 17 maissa. O’Haren lentokenttä on yksi Amerikan vilkkaimmista ja varauduimme henkisesti siihen, että kentältä menisi tovi jos toinenkin päästä pois.
Jonotimme ensin maahantuloselvitykseen, josta pääsimme läpi noin tunnissa. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan terminaalin junilla ja etsimään metroasemaa. Kaiken kaikkiaan meillä meni vajaat kolme tuntia laskeutumisesta keskustaan. Metroajelu vei siitä noin 40 minuuttia.
Olimme paikantaneet hotelliamme lähimmän Clark/Lake-metroaseman Chicagojoen toiselta puolelta, jotta osaisimme jäädä oikealla pysäkillä pois. Vaikka olimme jo todella väsyneitä pitkän lennon jälkeen, oli pakko jäädä hetkeksi fiilistelemään illan tunnelmaa Chicagojoen varrelle. Taisimme ihastua tähän kaupunkiin heti ensinäkemältä!
Majoitus
Kinzie Hotel sijaitsi aivan keskustan tuntumassa vain korttelin päässä joelta. Tilava viidennen kerroksen huoneemme palveli meitä oikein hyvin, vaikka kadun metelit kantautuivat kyllä välillä sisään. Olimme onneksi niin väsyneitä, että nukuimme suht hyvin niistä huolimatta.
Hotellin kuntosali oli samalla käytävällä huoneemme kanssa ja aamiaistila kerrosta ylempänä. Kuntosalille pääsi kellon ympäri ja kävimmekin heti aamusta treenamassa, kun heräsimme jetlagin kourissa ihan liian aikaisin.
Aamupalalta löytyi hieman sekalainen kattaus bageleita, muffinseja, valmispuuroa, hedelmiä, hampurilaisia, maapähkinävoita ja vohveleita. Näistä rakentelimme eväät, joilla jaksoimme lähteä tutkimaan kaupunkia. Kertakäyttöastioihin emme ole aiemmin hotellin aamiaisella törmänneet, mutta täällä ne olivat jostain syystä käytössä.
Turvallisuus
Aseita, väkivaltaa, huumeita, jengiammuskeluja, kodittomuutta ja rotuvihaa. Näitä mielikuvia olimme saaneet Chicagosta tv-sarjojen, erityisesti Chicago P.D:n perusteella. Olikin yllätys, että kaupungissa liikkuminen, etenkin keskustan alueella oli turvallisen tuntuista, emmekä kokeneet oloamme uhatuiksi missään vaiheessa.
Hotellin respakin katsoi vähän ihmeissään, kun kysyimme, että pitääkö esimerkiksi kameran kanssa olla varuillaan. “There are polices everywhere” hän sanoi.
Nähtävyydet
Willis Tower
Tärkein kohteistamme oli Willis Tower – Ilkan kanssa samana vuonna pyöreitä vuosia juhliva upea pilvenpiirtäjä. Se on pitänyt aikanaan maailman korkeimman pilvenpiirtäjän titteliä ja on nykyisinkin yksi Amerikan korkeimmista pilvenpiirtäjistä 527 metrin korkeudellaan.
Matkalla torniin mennessä kiersimme näyttelyn, jossa oli toteutettu visuaalisesti hieno reitti metromatkoineen Chicagon historiasta nykypäivään. Näyttely esitteli arkkitehtuuria, kulttuuria, kulinarismia, viihdettä ja kuuluisimpia chicagolaisia, kuten Obamat, Michael Jordan ja Oprah.
Yksi mielenkiintoinen osuus olivat miniversiot kaupungin tunnetuimmista pilvenpiirtäjistä ja tarinat niiiden ympärillä.
Ylhäällä tornissa oli kuutiot, joissa pääsi astumaan “tyhjän päälle”. Niihin alkoi muodostumaan jonoa jo heti aamusta, mutta saimme oman kuvaushetkemme hoidettua peräti kahteen kertaan.
Hienoa oli myös se, että koska sää oli ensimmäisenä aamuna pilvinen, jolloin meidän piti mennä torniin, saimme vaihtaa liput uuteen ajankohtaan seuraavalle päivälle.
Kävellen keskustassa
Chicagon arkkitehtuuri on sekoitus moderneja lasipintaisia pilvenpiirtäjiä ja ikonisia eri tyylisuuntia edustavia rakennuksia. Kaupunkia halkoo Chicagojoki, jonka ylittää useassa kohdassa jykevät rautaiset sillat.
L-metroreitti kulkee autoteiden yläpuolella pilvenpiirtäjien lomassa ja hopeisten metrovaunujen kolina kuuluu jo pitkälle. Silmukan muodostavan reitin uskotaan antaneen nimen myös sisäänsä sulkemalleen kaupungin ydinkeskustalle, The Loopille. Me olimme näistä metroreiteistä jo itsessään aivan innoissaan ja kuvasimme paljon metroja kaupungin pilvenpiirtäjiä vasten.
Suuri punainen Calder’s Flamingo piti vahtia korkeiden virastotalojen edustalla. Suuntasimme siitä kohti rantaa ja Millenium Parkia. Harmittavasti “papu”, eli Cloud Gate on aidatun työmaan sisällä ja näimme siitä vain vilauksen.
Sen sijaan espanjalaisen Jaume Plensan suunnittelema Crown Fountain pysäytti meidätkin pidemmäksi aikaa äärelleen, sillä se sisälsi monta mielenkiintoista elementtiä, kuten kahden 15 metrisen lasitiilisen tornin väliin rakennetun suihkulähteen, heijastusaltaan sekä LED-videoseinät.
Kävelykierroksemme jatkui pienen ruoka- ja juomatauon jälkeen kohti Navy Pier -satama-aluetta, josta kaupungin pilvenpiirtäjät näkyivät komeasti. Alue oli selvästi myös lapsiperheiden suosiossa ja sieltä löytyi niin maailmanpyörä kuin monenmoista muuta aktiviteettiä. Satamasta lähti myös useita pienempiä risteilijöitä järvelle.
Hauskana yksityiskohtana kaupungilla olivat lukuisat hyvin hoidetut kukkaistutukset, joissa oli erilaisia värikkäitä kaaleja ja kukkia sekaisin.
Chicago-sarjojen kuvauspaikat
Chicago P.D., Chicago Fire ja Chicago Med -sarjojen suurena fanina Katri oli paikantanut etukäteen sarjan keskeisimpiä kuvauspaikkoja, joihin suuntasimme Uberilla Navy Pieriltä.
Ensimmäisenä vuorossa oli Chicago P.D. -sarjan keskiössä oleva poliisilaitos, joka toimii ihan oikeassa elämässä myös poliisilaitoksena ja se löytyy osoitteesta 943 W Maxwell St.
Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy oikea paloasema 51, joka on myös samannimisenä Chicago Fire -sarjassa. Tarkka osoite asemalle on 1360 S Blue Island Ave. Ilkka poseerasi mietteliäänä aseman edustalla kuin Chief Wallace Boden konsanaan.
Palomiesten omistama ja myös poliisien jatkopaikkana sarjassa toimiva Molly’s on oikeasti baari nimeltä Lottie’s Pub, mutta se hyödyntää fiksusti sarjassa saamaansa mainetta. Löydät paikan osoitteesta 1925 W Cortland St.
Olisi ollut kivaa jäädä baariin yksille, mutta kaikki istumapaikat olivat täynnä ja baarin telkkareista näytettiin paikallista urheilupeliä. Meteli sisällä oli ihan käsittämättömän kova, joten oli pakko jatkaa matkaa eteenpäin. Otimme kuitenkin 360-videon näistä tunnelmista.
Ilkka halusi vierailla Lagunitas-panimolla ja olinkin kertonut hänelle, että myös se näkyi sarjassa hienosti. Kuinka ollakaan, Lagunitas sijaitsi kätevästi Chicagon filmistudioiden naapurissa osoitteessa 2607 W 17th St.
Bongasimme myös sarjassa näkyvän paloaseman numero 43 ja erityisesti tuolla filmistudioiden ympäristössä oli todella paljon tutunnäköisiä kujia ja alueita, joita sarjassa näkyy. Harvoin sitä tulee oltua niin innoissaan jostain roskiskujista.
Sarjassa näkyviä siiloja emme ehtineet paikantaa, mutta ne löytyvät osoitteesta 2860 S Damen Ave. Sinne meneminen on ilmeisesti kiellettyä ja alue saattaa olla vaarallinen, joten kannattaa selvittää vierailumahdollisuudet erikseen.
Sarjassa tehdään kyllä hienosti kunniaa Chicagolle ja Willis Tower saadaan hyvin näkymään sarjan kohtauksissa useita kertoja. Viaplayssa alkoi muuten juuri (tammikuun 2024 lopulla) pyöriä uudet kaudet kaikista näistä kolmesta sarjasta.
Paikalliset pienpanimot
Koska kyseessä oli Ilkan synttärimatka, järjestimme sankarille hänen toiveidensa mukaisesti kattavasti mahdollisuuksia tutustua paikalliseen pienpanimokulttuuriin. Tässä Ilkan oluenmakuinen analyysi Chicagosta.
Oluthifistelijän näkökulmasta Chicago sijaitsee koko USA:n kenties eläväisimmän käsityöolutalueen keskiössä. Ehkä juuri chicagolaisten oluiden maistelua odotinkin siis kaikkein innokkaimmin.
Amerikkalaiseen olutskeneen kuuluu se, että pieniä panimoita on ripoteltuna sinne tänne, joskus lähellekin toisiaan. Panimoille pääsee tiskin ääreen maistelemaan oluita tuoreeltaan, panimobaarista löytyy myös jonkin sortin ravintola, ja pois lähtiessä on ovensuussa myytävänä tuoppeja, paitoja ja tietenkin myös oman panimon olutta.
Olin googlannut Chicagon pienpanimot läpikotaisin jo ennakkoon. Syynäsin panimoiden edustamat oluttyylit ja merkitsin kiinnostavimmat paikat Google Mapsiin muistiin. Merkintöjä oli paljon, mutta niistä sopi sitten valita vähän sen mukaan missä päin kaupunkia liikuskeltiin. Ainoastaan Lagunitas Brewing oli niin sanotusti “pakollinen pysähdys”.
Ensimmäinen pysähdyksemme sattui kuitenkin yllätyksenä, sillä Willis Towerista poistuttuamme kävelimme Adams Streetiä pitkin kohti Michiganjärven rantaa ja kuinka ollakaan edessämme loistivat kutsuvasti Adams Street Breweryn neonvalot.
Valitettavasti paikka oli vielä kiinni, mutta kierreltyämme ensin muissa kohteissa, palasimme vielä tänne maistelemaan. Baarissa ystävällinen paikallinen herrasmies suositteli vielä Revolution Brewingiä, joka toki löytyikin jo valmiiksi muistiinpanoistamme.
Keskustan luoteispuolelta löytyi aika kätevässä rykelmässä muutamakin panimo. Hopewell Brewing Company sijaitsee näistä kauimpana. Hopewellin valikoimasta ei valitettavasti löytynyt oikeastaan muuta kuin erilaisia New England / Hazy IPA -oluita, joten panimon ainokainen mukavasti suolainen gose valikoitui maisteluvadille.
Se olikin kenties maistelluista oluista paras, joten ainoastaan tämän panimon takia ei kannata näin kauas keskustasta lähteä ainakaan tähän suuntaan oluen perässä.
Solemn Oath Brewerystä löytyi piristävän runsas valikoima eri tyyppisiä oluita. Baarin hinnastossa ei ollut suoraan flightiä (yleensä 3-5 kappaletta noin desilitran maisteluannoksia omavalintaisista oluista), mutta semmoisen rakentaminen onnistui kuitenkin sujuvasti useammasta pienestä oluesta. Solemn Oathissa kannattaa käydä oluella.
Niin kannattaa myös Revolution Brewingin pubissa. Revolutionilla on kaksikin baaria näillä kulmilla, mutta tämä toinen niistä sijaitsee sopivasti Hopewellin ja Solemn Oathin puolivälissä. Mikäli aloitat Solemn Oathista, ei Revolutionista välttämättä kannata edes lähteä Hopewelliin saakka ollenkaan!
Revolution Brewingin baarista löytyi hanoja baarin keskellä sijaitsevan pitkän baaritiskin mitan verran ja vielä saman verran takaisin tiskin toisella puolella. Valikoimaa siis riitti.
Chicagolainen Revolution Brewing onkin koko Illinoisin suurin pienpanimo. Revolution Brewingillä maistellut oluet olivat yksi koko reissumme kohokohtia mikäli olutmittarilla mitataan.
Mikäli käyt tutustumassa Chicago P.D:n ja Chicago Firen poliisi- ja paloasemaan, on paloasemalta mukava puolen tunnin kävelymatka hieman karskinkin oloisella Chicagon esikaupunkialueella seuraavaan kohteeseemme. Päiväsaikaan lähinnä pelotti eksyminen, mutta hämärän hiipuessa tämä reitti kannattaa ehkä mennä taksilla.
Alulu Brewing Pilsenin ja Lower West Siden kaupunginosien rajamailla panee kyllä sen verran hyvää olutta, että se on piipahduksen arvoinen. Samalla kannattaa varautua syömään, sillä terassille juomat saa Alululta ja ruoat kätevästi seinänaapurissa toimivasta sushi-ravintolasta.
Alululta siirryimme vielä Uberilla Douglas Parkiin, jossa sijaitsevat Chicagon filmistudiot, joilla kuvataan muun muassa edellä mainittuja Chicago P.D., Fire ja Med -sarjoja.
Studioiden vieressä kuitenkin kohoaa varsinainen vierailukohteemme, Lagunitas Brewing. Alunperin kalifornialainen pienpanimo kasvoi ja laajentui siinä määrin voimakkaasti, että se laajensi vuonna 2012 Chicagoon. Vuonna 2015 Heineken-konserni osti puolet panimosta ja vuonna 2017 loput.
Lagunitasta ei siis voi enää kutsua pienpanimoksi tai käsityöpanimoksi. Erinomaista olutta siellä kuitenkin pannaan, ja niitä pääsee panimolla maistelemaan tuoreeltaan. Suomessa Lagunitaksen oluista näkee yleensä korkeintaan Lagunitas IPAa ja joskus Sculpin IPAa, mutta panimolla valmistuu paljon muutakin.
Paria Lagunitaksen uutta tuttavuutta maistellessani hämmästelin niiden töpäkkää hampunkukan aromia. Lieneekö ollut sattumaa vai aistinko harhoja, mutta Lagunitas Brewingillä väitetään olevan tiiviitä kytköksiä kannabis-juttuihin…
Lisää nähtävyyksiä
Chicagon pilvenpiirtäjiin olisi ollut mukavaa syventyä tarkemminkin, mutta meillä oli aikaa kaupungissa vain kaksi päivää, joten kävimme pikaisesti ihastelemassa kaupungin vanhimman pilvenpiirtäjän, The Rookery Buildingin koristeellista sisäaulaa. Sinne olisi voinut varata myös tutustumiskierroksen, jos aikaa olisi ollut enemmän.
Kaupungin jokinäkymiä kävimme kuvaamassa ja ihastelemassa vähän fiinimmän London House -hotellin kattoterassilta, josta kaikkein parhaiten näkyy massiivinen Trump International Hotel & Tower.
Joen varrelta löytyvät mielenkiintoiset “maissitalot”, joissa on autopaikkoja ja asuintaloja varsin erikoisissa rakennuksissa. Myös nämä talot vilahtavat Chicago-sarjoissa ja parkkihallissa on kuvattu muutamiakin kohtauksia.
Turisteja neuvotaan kävelemään myös London House -hotellin kulmilta lähtevä Magnificent Mile, mutta se taas oli meistä ehkä vähiten kiinnostava. Kadun varrelta löytyvät kyllä kaikki tunnetuimmat merkkiliikkeet ja kaikenlaista esiintyjää sekä kaupustelijaa.
Kaupungin ehdoton helmi on Riverwalk-kävelyalue joen varrella. Sinne kannattaa suunnata niin päivällä kuin illalla. Aamusta reitin valtaavat lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat, illalla jokivarren ravintolat täyttyvät iloisista juhlijoista.
Joella pystyy melomaan ja risteilemään eri kokoisten alusten kyydissä. Kaupungin tunnelmasta saa ehkä parhaiten kiinni juuri täällä ja iltaisin pilvenpiirtäjien upeat valot luovat kerrassaan hienon tunnelman heijastuessaan joen pintaan.
Ostokset
Jos olet kiinnostunut shoppailusta, käy ainakin Macy’s tavaratalossa, joka on jo rakennuksena itsessään sisältä näkemisen arvoinen. Sieltä löytyy myös todella hieno lippis- ja urheilupaitaosasto chicagolaisten urheilujoukkueiden kannattajille. Tunnettujen brändien vaatteita ja tuotteita löydät hieman edullisemmin mm. Nordström, Marshalls ja Wallgreens -ketjujen liikkeistä.
Liikkuminen
Chicagon keskustassa oli helppoa liikkua kävellen, mutta käytimme myös paljon Uberia, sillä emme olisi mitenkään ehtineet tutustua muuten kaikkiin haluamiimme kohteisiin. Uber ei kuitenkaan ollut halvimmasta päästä, joten käytimme jonkin verran myös metroa aina kun se oli kätevästi reitin varrella.
Kohti Washingtonia
Kahden todella tiiviin päivän jälkeen meidän oli aika pakata tavarat ja lähteä siirtymään kohti seuraavaa kohdettamme, joka olisi Yhdysvaltojen pääkaupunki ja vallan keskittymä, eli Washington D.C. Pääset lukemaan siitä lisää seuraavassa artikkelissamme.
Lue lisää Chicagosta
Kohteena maailma -blogin Rami on kirjoittanut erittäin kattavat artikkelit Chicagon arkkitehtuurista ja kaupungin tarjonnasta myös penkkiurheilun näkökulmasta. Käy lukemassa sieltä vinkit vierailullesi ja ota Chicago seuraavaksi kohteeksesi kun suuntaat Yhdysvaltoihin.
Vieraile Chicagossa 360-videoiden kautta
Lue myös muut artikkelimme tästä reissusta
New Yorkin pienpanimoita ja pilvenpiirtäjiä
Kolmas vierailumme New Yorkiin keskittyi synttärisankarin toiveesta pienpanimoihin ja kaupungin uusin pilvenpiirtäjä tuli tietysti myös tutuksi.
Niagaran putoukset
Niagaran putoukset ovat yksi maailman tunnetuimmista luonnonähtävyyksistä ja niille on helppoa tehdä päiväretki Torontosta.
Toronton parhaat nähtävyydet
Toronton must see -kokemuksiin sisältyvät ehdottomasti 553-metrinen CN Tower, kauniit saaret kaupungin edustalla sekä Rush-oluen maistelu.
Täällä Ne Tammelat, Washington D.C.
Washington D.C. on Yhdysvaltojen pääkaupunki ja maan poliittinen keskus. Siellä sijaitsee Valkoinen talo sekä lukuisia hallintorakennuksia.
Itäisen Amerikan ja Kanadan kiertue Aventuran kyydissä
USA:n ja Kanadan kiertomatkamme piti sisällään neljä upeaa kaupunkikohdetta, jotka olivat: Chicago, Toronto, Washington D.C. ja New York
23 comments
Miksiköhän mulla on mielikuva, että Chicago tylsä??? Ja kuitenkin tykkään New Yorkista hurjasti. Jos tulee mahdollisuus, niin pitää poiketa!
Kiitos kommentista, Mari!
Mä en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta koneen ikkunasta nähdyt pilvenpiirtäjät kyllä houkuttelivat. Loppujen lopuksi Chicago paljastui tosi kivaksi kaupunkikohteeksi. Jos tykkäät New Yorkista, uskoisin että tykkäisit myös Chicagosta. Kannattaa ottaa harkintaan! 🙂
En todellakaan tiedä, miksi mulla oli (/on) sellainen käsitys, että Chicago olisi monen mielestä tylsä ja “harmaa” paikka 😮 Mutta ihana kuulla, että te tykkäsitte! 🙂 Ja tän postauksen kuvat on jotenkin tosi elämänmakuisia, ja niistäkin kyllä tulee hyvin ilmi, että ootte viihtyny!
Kiitos kommentista, Eveliina!
Kaikillahan on tietysti vähän omat mieltymykset ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Me kyllä tykättiin näkymistä ja fiiliksestä, ja löydettiin pariksi päiväksi tekemistäkin niin, että jäi kutkuttelemaan paluu Chicagoon vielä uudelleenkin.
Chigago ei oo itelle lainkaan tuttu (muutakuin nimenä), joten kiitos kun esittelitte tätä kaupunkia laajemmin! Tämäkin inspiroi varmasti monia, että jenkeissä on muitakin suurkaupunkeja kuin New York ja tämä ei olis yhtään hassumpi kohde 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
Ei se ollut oikeastaan meillekään ennestään tuttu. Tietysti kohdetta googlattiin innokkaasti, kun määränpää oli valikoitu ja lukittu, mutta pelkkien nähtävyyksien perusteella ei kyllä oikein pysty päättelemään millainen fiilis paikasta lopulta tulee ja jää.
Itse tykättiin kyllä Chicagosta, ja jos jotain kertoo se, että tykkäämme myös Manhattanista, niin uskallamme Chicagoa kyllä suositella. Ainakin kaupunkikohteista tykkäävälle. 🙂
Onnea Ilkalle näin jälkikäteen! Jenkeissä asuvien ystävien mukaan Chicago on maan yksi eurooppalaisimmista kaupungeista, joka näkyy mm. siinä että siellä on helppoa liikkua jalkaisin paikasta toiseen sekä siinä että vastaan kävelee ihmisiä jotka ulkonäöltään voisivat olla vaikkapa italialaisia. Samaan törmättiin ennen koronaa kun kaupungissa vierailimme. Olimme muuten samassa hotellissa kuin te olitte! 🙂 PS. Kaupungista löytyy myös maan parhaimmat pizzat!
Kiitos kommentista, Heidi! Ja kiitos onnitteluista! ❤️️
Tuo voi kyllä pitää paikkansa, aika eurooppalainen tunnelma siellä oli. Samaa sanotaan myös Buenos Airesista. Jotenkin sielläkin oli kotoisaa.
Keskusta-alue ainakin oli sopivan kompakti, ainakin verrattuna vaikka Manhattaniin. Kävellen pääsi tosiaan siirtymään ihan järkevästi paikasta toiseen. Tietysti pitemmille pätkille kannatti ottaa taksi tai hypätä Chicagon oman erikoisen ilmaratikan kyytiin.
Hauska sattuma, että olitte samassa hotellissa! Syötiinkö siellä silloinkin aamiaiset kertakäyttöastioista? Mekin taidettiin yhdet pizzat syödä Chicagossa, ja olihan ne hyvät. Tosin huonokin pizza on kuitenkin yleensä aika hyvää 😉
O’Haren lentokenttä on tuttu, kun siellä oli joskus vaihto, mutta kaupungissa emme ole käyneet. Yhdysvallat on todella monipuolinen maa, jossa nähtävää riittää, joten varmasti matkustetaan sinne jatkossa. Saa nähdä, koska Chicago on meillä vuorossa.
Kiitos kommentista, Mikko!
Lentokoneen ikkunasta minäkin olen Chicagoa ihastellut muutaman kerran, ja sen verran hyvin ne pilvenpiirtäjät jäivät mieleen, että olihan se mentävä katsomaan lähempää.
Yhdysvalloissa on tosiaan nähtävää aivan laidasta laitaan. Upeita luonnonpuistoja ja useita ja taas useita maailmankuuluja luonnonihmeitäkin mahtuu yhteen maahan. Kaupunkien ystävälle suuria leffoistakin tuttuja kaupunkeja ja tietysti kaikkea näiden väliltä. On sulaa hulluutta jättää USA pois matkakohteistaan!
Chicago oli tosiaan kiva paikka ja näköjään parin päivän piipahduskin onnistuu aivan kätevästi, jos ei halua jäädä yhteen paikkaan pitkäksi aikaa.
Nuo sarjat eivät ole itselle tuttuja enkä ole kummoinenkaan olutharrastaja, mutta heti nuo jutun ensimmäiset kuvat Chicagosta saivat sukat pyörimään jaloissa. Jostain syystä oon aina halunnut käydä Chicagossa näiden perinteisten New Yorkien ja Losien lisäksi. En ole ikinä Yhdysvalloissa käynyt, mutta nuo mielettömän korkeat pilvenpiirtäjät ja kaupunkin tunnelma olisi varmasti kokemisen arvoisia asioita. Tuntuiko, että tuo kaksi päivää riitti vauhdikkaalla menolla vai kuinka montaa päivää suosittelisitte käyttämään Chicagoon tutustumiseen?
Kiitos kommentista, Laura!
Noh, kukin tykkää mistä tykkää. Kaupunkikohteissa on se hyvä puoli, että niissä asuu paljon ihmisiä joten tekemistä ja näkemistä yleensä kyllä aina löytyy kaikille. 🙂
Chicago oli tosi nätti kaupunki ja siinä oli samaan aikaan jotain ison kaupungin sykettä ja kuitenkin se oli mukavan kompakti ja toimiva. Voisin hyvin suositella Chicagoa vaikkapa siksi aivan ensimmäiseksi kohteeksi USA:ssa!
Kas, unohdin vielä vastata tuohon kiperään kysymykseen kahden päivän riittävyydestä.
Me ollaan Katrin kanssa aika levottomia reissaajia, ja tykätään vaihtaa paikkaa aika nopeastikin. Jos joku paikka jää mukavalla tavalla mieleen, se saattaa hyvin todennäköisesti löytyä matkakohteista ennemmin tai myöhemmin uudelleen.
Chicago pääsi kyllä tälle listalle.
Sanotaan nyt vaikkapa näin, että kahdessa päivässä ehdimme nähdä aika mukavan pintaraapaisun ja vierailla tärkeimmissä ennalta valituissa kohteissa. Jotain juttuja jätettiin suosiolla ahtamatta ohjelmaan ja tietysti paikan päällä vielä iski ahneus nähdä ja tehdä kaikenlaista muutakin. Chicagossa viettäisi helposti viikon eikä aika kävisi pitkäksi. Parissa kolmessa päivässä kyllä ehtii silti saada ainakin otteen fiiliksestä ja tietää sitten haluaako mahdollisesti palata takaisin toisen kerran.
Itseäni ei USA oikein ole koskaan kiinnostanut. Paitsi, kun teimme matkan New Yorkiin. Pidin kaupungista mutta Chicago ei ole saanut syttymään.
Kiitos kommentista, Sari!
Onhan se niin, ettei kaikki voi tykätä kaikesta. Ehkä hyväkin niin. Me itse ihastuttiin aikoinaan New Yorkiin tosi pahasti, ja käytiinkin siellä sitten pian uudelleen. Tykkäsimme edelleen.
Tämän saman matkan päätteeksi, palasimme New Yorkiin kolmatta kertaa. Jotenkin näin koronan jälkeen se tuntui jopa vähän liiankin kiireiseltä ja kaoottiselta. Asioita, joista olimme tavallaan tykänneet aikaisemmin. Olimme juuri kokeneet sitä samaa ison kaupungin fiilistä ja pilvenpiirtäjiä Chicagossa ilman sitä liiallista ihmisähkyä.
Eipä sillä, tykkäämme kyllä New Yorkista edelleen, mutta luultavasti seuraava reissu amerikkalaiseen kaupunkiin kohdistuu todennäköisemmin Chicagoon kuin New Yorkiin. 🙂
Mitä Chicagosta puuttui mielestäsi? Tai oliko jotain liikaa? Vai miksiköhän New York sytytti, mutta Chicago ei?
Juuri juttelin kaverin kanssa näistä 360 videoista. Antavat kyllä hyvän kuvan eri paikoista.
Itse olisin joutunut varmasti hieman miettimään, uskallanko lasilattian päälle astua…
Nuo TV-sarjat eivät ole tuttuja, mutta nyt kun hieman mietiskelin, niin olen Tik Tokissa nähnyt luultavasti niistä paloja.
Kiitos kommentista, Anna!
360-videoissa on tosiaan sellainen hauska ominaisuus, että kuvassa näkyy kaikki. Ihmismassat sen täydellisen kuvauspaikan takana jonottamassa ja ryysimässä, kerjäläiset hulppeiden nähtävyyksien nurkilla ja kääntyilevät päät ällistelemässä selfiekepin nokassa killuvaa 360-kameraa. Se on aika armotonta, mutta ainakin rehellistä.
Lasilattialle astumista varten jouduin kyllä vetämään ensin happea ja sitten pari olutta, ja vielä kerran happea. Ja silti teki tiukkaa. Paino oli tukevasti betonin päällä seisovalla jalalla. Onneksi tuosta kohtaa pääsi myös kiertämään toista kautta ympäri.
Chicago-sarjojen TikTok-tili löytyy täältä https://www.tiktok.com/@onechicagouniverse
Valtavan kokoinen kaupunki. Yksikään noista TV-sarjoista ei tainnut olla tuttu, mutta Chicagon rikollisuuden maine puolestaan on historiasta. Aikanaan Lahdessa asuessani sanottiin myös usein “Lahti, Suomen Chicago”. Silläkin oli vanhastaa jengitappeluiden maine, mutta 90-luvun lamavuosina se oli jo rauhoittunut. Muistelen työkaverin sanoneen, että joskus 70- ja 80- luvuilla kävivät naapurikaupunginosissa tappelemassa toisten jengien kanssa. Vanhasta maineesta vaan on vaikeaa päästä eroon.
Kiitos kommentista Fin in Tirol!
Onhan tuo ihan merkittävän kokoinen kaupunki! Chicagossa järjestettiin myös erilaisia bussikierroksia gangsterihistoriallisiin kohteisiin. Semmoinen olisi ollut kiva, mutta meillä ei valitettavasti ollut aikaa. Ehkä seuraavalla kerralla.
Kaupungin keskusta liepeineen tuntui ainakin nykyään aivan turvalliselta. Poliiseja ajeli siellä täällä, kuten muissakin isoissa amerikkalaiskaupungeissa, emmekä nähneet missään mitään pelottavaa. Rikollisin näky taisi olla tuon flamingo-teoksen vierellä peukalon paksuista jointtia käärivä neiti.
Kävimme myös (panimoita ja sarjojen kuvauspaikkoja metsästäessämme) hieman keskustan ulkopuolella, ja siellä kyllä oli hieman rosoisempaa meininkiä. Emme tunteneet oloamme epämukavaksi tai mitään, mutta myönnetään etten itse sinne lähtisi kävellen enää pimeän laskeuduttua.
Kyllä Chicago taitaa edelleen olla jengirikollisuuden kourissa, joten pientä varovaisuutta ja järkeä on hyvä käyttää siellä silti. 🙂
Chicago on arkkitehtuurin ja pienpanimoiden maailman pääkaupunki – huikea paikka, ja taas mietinnässä sinne uusi reissu. Kun tähän lisätään vielä Chicagon urheilutarjonta, nii maanpäällinen paratiisi. Täysin erilainen kuin New York, molempi parempi!
Tuo tv-sarjabongailu on kiva lisä matkailuun, laitan tämän postauksen seuraavaa Chicagon reissua odottamaan. Tuli tätä lukiessa fiilis, että sinne…
Kiitos kommentista, Rami!
Chicagossa ja New Yorkissa on kyllä jotain samaa, mutta tosiaan jotain aivan täysin erilaista. Ehkä se on se jonkinlainen kaoottisuus ja kiire, joka tekee New Yorkista jotenkin tavallaan niin kylmän ja kovan. Me ihastuttiin tosiaan molemmat Chicagoon aivan saman tien ja fiilis jatkui vielä pois lähtiessä. Nyt vain kolkuttelee takaraivossa, että voisi palata vaikka takaisin…
Toivotan tässä nyt samalla valmiiksi oikein hyvää matkaa Chicagoon! Näillä eväillä ei voi kuin onnistua! 😀
Chicago on tosi kiva! Olen lomaillut siellä pari kertaa ja minusta se on sellainen mini-New York, tykkään! Tuttuja maisemia oli siis tässä postauksessa. Yksi ikimuistoisista hetkistä on ollut Lollapalooza-festarit tuolla Millennium Parkissa.
Kiitos kommentista, Sanna!
Jonkinlaisena mini-New Yorkina se meillekin ensin avautui, mutta kuiten Rami tuossa edellä kommentoi, fiilis on jotenkin aivan erilainen. Tosi kiva kaupunki, kuten sanoit!
Tuo Lollapalooza kuulostaa hauskalta. Pitää siis tähdätä paremmin, jos vaikka osuisi seuraavalla reissullaan sinne!