Broumov Monastery

Broumov Monastery

Vuonna 1213 Böömin kuningas Ottokar I antoi suuressa viisaudessaan Broumovin alueen benediktiinimunkeille heidän pyydettyään saada tämä kaukainen ja hyödytön valtakunnankolkka ja luvattuaan tehdä siitä tuottoisan ja menestyksekkään. Näin myös tapahtui. Luostari houkutteli luokseen munkkeja ja muuta väkeä ja sen ympärille alkoi pesiytyä elämää. Hussilaisten uskonpuhdistajien poltettua Břevnovin benediktiiniluostarin Prahassa vuonna 1420, sikäläiset munkit pakenivat Broumoviin. Broumovin luostarista tuli yksi tärkeimmistä benediktiiniluostareista Tsekin valtakunnassa. Pimeällä keskiajalla luostari toimi opin ja sivistyksen tyyssijana aina toiseen maailmansotaan saakka, jolloin natsit sulkivat sen. Luostarissa asui myös paljon saksalaisia munkkeja, jotka määrättiin poistumaan. Sodan aikana luostari toimi keskitysleirinä papeille, munkeille ja nunnille, kirkkokunnasta riippumatta. Tsekkoslovakia oli perustettu jo ensimmäisen maailman sodan jälkiselvittelyiden aikaan sen itsenäistyttyä Itävalta-Unkarista, ja nyt se liitettiin Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Luostari jäi tyhjilleen ja rapistumaan yli puoleksi vuosisadaksi.

 

 

Ystäviemme ostettua tehtaan Broumovista, he alkoivat miettiä markkinointikeinoja. Jostain pälkähti ajatus järjestää viininmaistajaiset paikallisille asukkaille ja tuoda itseään ja tehdasta sitä kautta tutummaksi. Mikä olisikaan ollut parempi miljöö viininmaistajaisille, kuin vanha luostari, vaikkakin jo aivan rapistunut! Ilmeni, että benediktiiniveljeskunta oli jälleen luostarin nykyinen omistaja. Munkkeja vain oli enää jäljellä kovin vähän, eikä entisaikojen vauraudestakaan enää ollut paljon muuta jäljellä kuin huonokuntoisia rakennuksia. Lupa viininmaistajaisille kuitenkin annettiin, parinakin vuotena peräkkäin. Tämän jälkeen viininmaistattajiin otettiin yhteyttä, ja vinkattiin EU:n kulttuuriperinnön suojeluprojektista, ja että sieltä voisi olla saatavissa avustusta näin ainutlaatuisen ja pitkän historian omaavan kohteen remontointiin. Anomus tehtiin ja avustus myönnettiin.

Luostarialueella on edelleen paikkoja, joita ei ole ehditty vielä restauroida. Valtavasti työtä on kuitenkin jo tehty. Pääsimme restaurointiprojektin primus motorin vetämälle, erikseen ja erityisesti meitä varten järjestetylle yksityiskierrokselle luostariin – pääsimme myös näkemään joitakin paikkoja, joihin tavalliset kierrokset eivät vie!

Luostarialue on suuri. Päärakennuksen ympäröimät sisäpihat ovat siististi kivetyt. Rakennukset on vasta maalattu. Kaikki näyttää omituisella tavalla ikivanhalta ja samalla aivan uudelta. Ja niinhän se onkin. Luostariin on remontoitu nykyaikaisia tiloja harrastus- ja opiskelutoimintaan kaiken ikäisille. Lapsille järjestetään mm. kirjapainoon perehtymistä alkaen aina musteen valmistuksesta minikokoisen, mutta toimivan Gutenbergin kirjapainokoneen käyttöön. Vanhemmille löytyy kursseja mm. baletista erilaisten soittimien opiskeluun, teatteriin ja kirjoittamiseen.

Kiipesimme rappusia ylös ja jatkoimme vielä siitäkin kerroksesta, jossa kyltein kiellettiin jatkamasta. Ylimmässä kerroksessa raput päättyivät kahden järeän mustan rautaoven eteen. Nyt alkoi nousta taas karvat pystyyn niskassa. Näitä ovia ei oltu remontissa kiillotettu. Ovien takaa aukeni kapeat pitkospuut. Oltiin sisäkattojen yläpuolella. Pääsimme näkemään ikivanhat rakennelmat holvikaarten yllä. Kiinnityksiä oli korjattu ja paranneltu, ja joitakin ilmastointilaitteita tms oli myös kätketty välikattoon.

Palasimme takaisin alas ja saimme nähdä kirjastohuoneen lehterin. Taas oltiin kosketusetäisyydellä ikivanhoista ornamenteista, kirjahyllyistä ja nahkakansista. Juuri tänne ylähyllyille oli varmasti kätketty munkkien salaisimmat kielletyt kirjat rituaaleineen ja kirouksineen! Myöskään tätä kautta ei normikierros vie, ja täältä kulissien takapuolelta katsottuna ei kaikkein kauneinta väriloistoa ja retusointitaidon ihmettä vielä saattanut nähdä.

Jatkoimme käytäviä eteenpäin. Näimme lisää harrastustiloja ja käytäviä, joiden varrelle oli rakennettu munkkien kammioista huoneita vieraille. Luostarissa majoitetaan yleensä suurempia ryhmiä kerralla, mutta jos huoneita on vapaana, niihin pääsee majoittumaan kyllä kuka tahansa. Luostari löytyy myös booking.com:sta!

Seuraavaksi pääsimme suureen huoneeseen, jossa kerrottiin olevan luostarin arvokkaimmat artifaktit. Huoneen molemmilla laidoilla oli vitriineissä piispojen kaapuja ja hiippoja. Niitä oli useita, kaikki eri värisiä ja toinen toistaan upeammin koristeltuja. Pitkän huoneen toisessa pääty oli pimeä. Kun sinne sytytettiin valot, edessä oli lasin takana 5 metrinen lakana. Tämän näyn edessä aivosolut heittivät jo volttia. Lakanan tunnisti saman tien Torinon käärinliinaksi, mutta mitä se teki täällä?

Kyseessä on yksi noin 40 Torinon käärinliinasta valmistetusta “aidosta” kopiosta. Broumovin käärinliina on niistä ainoa Alppien pohjoispuolella, ja tästä oli siis myös löytynyt jonkinlainen “aitoustodistus”, mitä se sitten tarkoittaakaan. – Niin tai näin, kokemus oli vaikuttava.

Palasimme takaisin luostarin sokkeloisille käytäville, ja muutaman mutkan jälkeen päädyimme luostarin vankityrmään! Tai siltä se ensin vaikutti. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet eristyssellit vaan sairasosasto, jonne tautisten munkkien lisäksi eristettiin myös vanhuudenvaivojen heikentämät. Olosuhteet olivat karut. Sielunhoidosta oli kuitenkin huolehdittu, sillä sairastuvan katonrajassa oli rako, jonka toisella puolella sijaitsee luostarin kirkko. Näin sairaatkin saattoivat osallistua messuun ja taivaan portit pysyivät auki loppuun saakka.

Sairastuvan nurkasta lähti laskeutumaan jyrkät ja kapeat kierreportaat. Portaat päättyivät vielä kapeampaan rakoon, josta pilkotti kutsuvasti kirkkaus portaikon säkkipimeyden jälkeen. Solahdauduin ketterästi ahtaikon läpi ja saavuin kauniisti sisustettuun huoneeseen. Seinillä oli maalauksia ja vastapäisellä seinustalla oli komea vanha piano. Pyörittyäni hetken huonetta ihastellen, aivot hoksasivat lyövänsä jälleen kerran tyhjää. Missä oli se kolo, josta olin tullut? Kyseessä oli nerokkaasti naamioitu salakäytävä! Löydätkö sen kuvasta!

Huoneesta johti suuret ovet avaraan saliin, joka osoittautui kirkoksi. Tämä kirkko kuuluu kauneimpien näkemieni joukkoon. Uskokaa pois, olen nähnyt useita. Kirkko oli niin hämmästyttävän hyvässä kunnossa, että kysyin oppaaltamme miten suuri työ sen restauroinnissa oli ollut. Restaurointihan oli kuitenkin aloitettu vasta joitakin vuosia aiemmin. Oli kuitenkin käynyt niin hyvä onni, että kirkko oli löytynyt lähes siinä kunnossa kuin sen näimme! En osaa edes kuvitella miten hidasta ja pikkutarkkaa työtä tällaisen tilan restaurointi olisi.

 

 

Palasimme kirkkosalista vielä luostarin käytäville ja löysimme itsemme kirjaston alakerrasta, kuten oli aiemmin jo luvattukin. Alakerrasta katsottuna paikka näytti upealta. Yläparven paljaat puulattiat ja pölyttyneet kaiteiden taustapuolet eivät alas näkyneet. Sensijaan eteen avautui upein kirkkain värein maalattu katto, kauniit pylväät ja hyllymetreittäin ikivanhoja kirja-aarteita. Huoneen päädyssä oli maalauksia, vanha karttapallo ja vitriineissä esillä joitakin valittuja paloja kirjahyllyiltä.

Kirjastossa on kuitenkin enää jäljellä vain murto-osa (noin 17000 nidettä) sen alkuperäisestä kokoelmasta. Osan on ehtinyt tuhota aika. Kuriositeettina mainittakoon lisäksi, että luostarin kirjaston valikoimissa on aikoinaan ollut 200 vuoden ajan Codex Gigas, jota myös Paholaisen raamatuksi on kutsuttu.

 

Restauroidussa luostarissa järjestetään runsaasti erilaista ohjelmaa ja tapahtumia; erilaisia kursseja lapsille kirjapainosta vanhan ajan malliin, luovan kirjoittamisen kursseja, tanssikursseja, soittotunteja ja orkesteriharjoituksia. Kerran viikossa järjestetään musiikkikonsertti. Eräs hauska yksityiskohta on käyrätorvensoitto-opetus. Käydessämme saimme sattumalta tavata kuuluisan tsekkiläisen käyrätorviartistin, joka oli ollut vierailevana opettajana luostarissa opettamassa. Tänä vuonna (2018) vieraileva opettaja tulee Suomesta, ja on nimeltään Esa Tapani.

Kierroksen päätteeksi siirryimme ulkotiloihin luostariin perustetun kahvilan terassille. Vierailumme aikana ulkona oli myrskynnyt ankara vesisade, joka edelleen jatkui voimakkaana. Saimme kuulla, että kahvilan lisäksi suunnitteilla on myös ravintola. Tällä kertaa jouduimme kuitenkin järjestämään ruokailumme muualla.