Melbourne on yksi Australian suurimmista kaupungeista ja se sijaitsee Victorian osavaltion etelärannikolla.
Saavuimme kaupunkiin Ulurulta sopivasti pääsiäiseksi pitkäperjantaina, joka on australialaisille vapaapäivä. Lentoaika Ulurulta Melbourneen oli 2 h 40 min ja oli melkoinen hyppäys siirtyä erämaan keskeltä miljoonakaupunkiin.
Tarkistamme yleensä aina etukäteen kuljetuksen hinnan lentokentältä hotellille taksilla sekä julkisilla Googlesta. SkyBus nousi sen kautta parhaimmaksi vaihtoehdoksi, eikä yhtiön punaisella hohtavia mainoskylttejä sekä lippuautomaattia voinut ohittaa lentokentällä.
Ostimme siis lentokentän automaatista suoraan menopaluuliput SkyBussiin, jotka maksoivat 40 Australian dollaria per henkilö. Bussi ajoi terminaalista pysähtymättä keskustaan reilussa puolessa tunnissa. Kävelimme bussiasemalta hotellillemme vajaan kilometrin matkan.
Majoitus
Hotellimme Radisson SAS Flagstaff sijaitsi samannimisen puiston vieressä aivan Queen Victoria Marketin lähettyvillä. Näimme kivasti kaupungin pilvenpiirtäjiä yhdeksännen kerroksen huoneestamme, sillä edustalla oleva puisto mahdollisti avarammat maisemat.
Hotelli oli ehkä hieman aikaa nähnyt, mutta palveli meitä oikein hyvin neljän yön ajan. Huoneemme oli todella tilava, yläkerrasta löytyi hyvin varusteltu kuntosali sekä poreallas ja aamiainen oli myös monipuolinen. Radisson-hotellien huoneiden varusteluun sisältyy myös henkilövaaka.
Hotellin edustalta meni raitiovaunuja ja myös metroasema oli lähettyvillä, mutta emme ehtineet ajaa metrolla kertaakaan, sillä vietimme vain yhden kokonaisen päivän Melbournessa ja teimme kahtena päivänä retket Phillip Islandille sekä Great Ocean Roadille ja 12 apostolille.
Nähtävyydet
Queen Victoria Market
Suuntasimme heti lauantaina aamuvarhaisella Queen Victoria Marketille. Tämä on yksi Melbournen suosituista nähtävyyksistä ja yksi vanhimmista jatkuvasti toimivista toreista.
Meillä hurahti pari tuntia aluetta kierrellessä ja paikalla oli jo aamuyhdeksältä paljon väkeä. Tori oli jakautunut eri osioihin ja sieltä löytyi paljon vaatteita, matkamuistoja, käsitöitä, leluja sekä koriste-esineitä.
Ruokavaunuista löytyi useiden eri maiden tarjontaa ja torin eläväisin alue oli ehdottomasti tuoreista hedelmistä, kasviksista, yrteistä sekä kananmunista koostunut myyntikäytävä. Ostimme sieltä mukaan tuoreita taateleita ja cashew-pähkinöitä.
Kala- ja lihaosastot löytyivät hallin puolelta ja tiskeillä notkui jos jonkinlaista lihapalaa ja merenelävää.
Ilkka halusi maistella merikorvaa, joten ostimme yhden elävänä mönkivän nilviäisen, joka piti itse irrottaa kuorestaan. Onneksi repusta löytyi kertakäyttöveitsi, jolla tämä toimenpide saatiin hoidettua. Tämä makuelämys ei mennyt jatkoon.
Erikoiskahvien ystäville Melbourne on oikea paikka, sillä se tunnetaan myös Australian kahvipääkaupunkina. Viihtyisiä kahviloita löytyikin paljon marketin kupeesta ja ostimme yhdestä Flat White -kahvin, joka on australialainen innovaatio (ja melbournelaisten mukaan heidän innovaationsa).
Flinders Street Railway Station
Queen Victoria Marketilta ratikkaa etsiessä saimme hieman apua ranskalaisturisteilta, jotka neuvoivat, että Green Zonen sisällä ratikkamatkat ovat ilmaisia. Muille matkoille olisi pitänyt ostaa Myki-kortti, mutta meillä ei ollut sellaiselle käyttöä tällä visiitillä.
Hyppäsimme yhteen ratikoista ja matkasimme kohti historiallista Flinders Streetin asemaa, jonka läpi kulkemalla pääsimme helposti seuraavaan kohteeseemme.
Eureka Tower
Eteläisen pallonpuoliskon korkein näköalatasanne löytyi 297 metriä korkeasta Eureka Towerista. Se ei silmämääräisesti ollut Melbournen korkein rakennus, mutta kuitenkin korkein sellainen, joka oli yleisölle avoin.
Näköalat olivat hienot eri puolille Melbournea ja kaupungin valtava koko alkoi hahmottumaan paremmin yläilmoista.
Pilvenpiirtäjään oli pyritty tuomaan kaikki nykyaikaiset elämykset, kuten kävely lasikuutiossa, lisämaksullinen ulkoterassi sekä VR-lasiseikkailut. Nämä eivät kuitenkaan onnistuneet tempaamaan meitä mukaansa, sillä kaikkea tuota on jo tehty aiemmin mm. amerikkalaisissa pilvenpiirtäjissä.
Pilvenpiirtäjään oli pyritty tuomaan kaikki nykyaikaiset elämykset, kuten kävely lasikuutiossa, lisämaksullinen ulkoterassi sekä VR-lasiseikkailut. Nämä eivät kuitenkaan onnistuneet tempaamaan meitä mukaansa, sillä kaikkea tuota on jo tehty aiemmin mm. amerikkalaisissa pilvenpiirtäjissä.
Paikka oli kuitenkin sopivan juhlava siihen, että kilistelimme samppanjalasilliset seitsemän mantereen valloituksen kunniaksi. Sattumalta juuri täällä myös pieni käteiskassamme oli hyödyksi, sillä ravintolan maksupäätteet eivät huolineet mitään korteistamme.
Brighton Beach Boxes
Kaupunkien kuvauksellisimmat paikat löytyvät usein postikorteista tai maalauksista. Tähän kohteeseen saimme vinkin Queen Victoria Marketin kangaskassimyymälästä, sillä kasseihin oli painettu Melbournen kaupungin nähtävyyksiä ja niistä bongasimme maalauksen tältä kauniilta rannalta.
Uber siis alle ja kohti Brighton Beachia panimon kautta. Ranta oli hyvin suosittu ja kymmenet värikkäät uimakopit toivat mieleen Miamin ja rantaviivan hulppeat asunnot hieman myös Kapkaupungin Sea Pointin alueen.
Sää oli upean aurinkoinen, joten kiertelimme rannalla rauhassa ja jäimme ihailemaan mustia joutsenia sekä muita merilintuja. Tämä kaunis alue kannattaa laittaa muistilistalle, jos haluat pois keskustan kuhinasta. Joskin rantakadulla kävi kova trafiikki, kun monet esittelivät ajotaitojaan reippaasti kiihdytellen.
Tram 35
Yksi kiva turisteille suunnattu elämys oli ilmainen tunnin mittainen raitiovaunukierros. Historiallinen vanha ratikka numerolla 35 kiersi kaupungin rengaslinjaa pitkin tärkeimpien nähtävyyksien luota.
Säästösyistä ratikan vuoroja oli harvennettu, eikä se mene enää molempiin suuntiin. Meillä kävi hyvä tuuri juuri viimeisen päivän aamuna, että osuimme ratikkaan, eikä meidän tarvinnut odotella sitä kovin kauaa.
Tunnelma oli taattu, sillä ratikan jarrut kirskuivat, eivätkä lähdöt olleen kovin pehmeitä. Tämä oli silti mukava tapa kiertää vielä Melbournen keskusta ympäri ja kyytiin nousi yhdessä kohtaa myös opas juttelemaan matkustajien kanssa.
Panimot
Brewmanity Beer Co
Melbourne oli ensimmäinen kaupunki Australiassa, johon pääsimme tutustumaan. Melko pian selvisi, että vaikka ilmapiiri muistutti jollain tavalla jotain USA:n kaltaista, niin oluita ei näkynyt kaupoissa eikä panimoita katujen kulmissa.
Australiassa alkoholijuomat myydään erityisissä Bottle Shopeissa ja vastaavissa, hieman kotimaisen Alkon tapaan. Panimoitakin kyllä löytyi, mutta niiden perässä joutui kyllä hieman seikkailemaan.
Varsin tuoreelta panimolta vaikuttava Brewmanity löytyi reippaan kävelymatkan päästä Eureka Towerilta, jossa heikompihermoisen matkailijan suuta alkoi kovasti kuivata.
Panimon ravintolasta sai hyvää falafel pokebowlia sekä barramundia ja hanoista virtasi oikein kelvollisen makuista IPAa ja Pale Alea. Panimolle kannattaa suunnata, mutta voi olla järkevää ottaa taksi mennen tullen.
Mountain Goat Beer
Mountain Goat Beer houkutti kiehtovalla nimellään, mutta periltä löytyi pelkät teljetyt tehtaanportit. Tällaista on valitettavasti sattunut joskus aikaisemminkin kohdalle. Google Mapsin mukaan perillä on panimo, mutta kuvista huolimatta perillä ei välttämättä ole baaria tai edes myymälää.
Onneksi seuraavassa korttelissa oli The Royston niminen baari, jonka hanoista löytyi kuin löytyikin Mountain Goatin oluita. Tämänkin voi siis melkein puhtaalla omallatunnolla laskea panimolla maistetuksi. Ainakin niin lähellä panimoa kuin oli mahdollista.
Mountain Goatin Pale Ale oli myös oikein hyvä. Tosin panimolle ei kannata vaivautua, vaan yrittää löytää olutta vaikkapa Bottle Shopista tai jonkun baarin hanasta.
Päiväretki Philip Islandille
Olimme varanneet hyvissä ajoin päiväretken sunnuntaiksi ja kyyti tulikin noutamaan meitä kello 11.30 hotellilta. Poimimme pienen bussin täyteen porukkaa ja lähdimme ajamaan kohti Morningtonin niemimaata.
Olimme onnistuneet valitsemaan matkapäivämme sopivasti niin, että Melbournessa oli viikkoa aiemmin ajettu F1-kisat. Kisahumu oli jo kaikonnut kaupungista, mutta näimme kuitenkin pienen pätkän rataa ja sen ympärille rakennettuja katsomoita.
Ensimmäinen kohteemme oli Brighton Beach Boxes, joilla olimme vierailleet jo edellispäivänä. Sää oli kuitenkin nyt pilvisempi ja pysähdys vain lyhyt, joten uusintakäynti ei harmittanut ollenkaan.
Rannan uimakopit ovat yli 100 vuotta vanhoja ja niitä on maalattu eri maiden lippujen väreihin sekä eri teemoilla. Suosituin oli Australian väreihin maalattu koppi, jossa riitti valokuvaajia jonoksi asti. Yksi kopeista oli parhaillaan myynnissä puolen miljoonan Australian dollarin hintaan, eli noin 300 000 eurolla.
Rannan alue on Melbournen toisiksi rikkainta ja talojen hinnat pyörivät siellä 2-6 miljoonan Australian dollarin nurkilla.
Maru eläinpuisto
Valitsimme retkemme sillä perusteella, että näkisimme niillä eläimiä. Tällä retkellä se oli toteutettu siten, että pysähdyimme matkan varrella olevaan Marun eläinpuistoon.
Se oli kohtalaisen ahtaasti rakennettu alue, jossa oli edustettuna suunnilleen kaikki Australiassa esiintyvät eläimet. Näimme koalia, kenguruita, tasmanianpaholaisen, vompatin, wallabeja, dingoja, emuja, kasuaarin sekä paljon muita pienempiä lajeja.
Eläimien kanssa sai ottaa kuvia, mutta se on meistä tyhmää ja emme halua tukea ko. toimintaa. Bongaamme eläimet muutenkin mieluummin vapaana luonnossa, joten tämä kohde ei oikein sytyttänyt meitä.
Surffaus Australiassa
Eläinpuistovierailun jälkeen kuskimme vei meidät kauniille Cape Woolamain niemellä sijaitsevalle Anzacs Beachille. Hän oli itsekin entinen surffaaja, kuten moni muukin australialainen ja ihastelimme yhdessä komeita aaltoja sekä niillä taiteilevia lainelautailijoita.
Australiassa uimataito kuuluu koulujen opetusohjelmaan, aivan kuten Suomessakin. Lisäksi liikuntatunneilla harjoitellaan surffaamaan ja lapset kisaavat toisiaan vastaan uimakilpailuissa avovedessä alakouluikäisestä alkaen.
Vesi on Australiassa läheinen elementti ja näin pyritään pienestä saakka oppimaan uimataito ja tottumaan siihen, ettei vedessä pidä hätääntyä. Tämän suhtautumistavan toivotaan iskostuvan ja helpottavan kaikissa elämän aallokoissa koko loppuiän ajan.
Phillip Island
Pysähdyimme lounastauolle idylliseen Cowesin rantakylään, josta oli upeat maisemat merelle. Aikaa oli jälleen rajallisesti, joten kiiruhdimme autosta näkemäämme markettiin ostoksille ja Ilkka teki oluttastingvideon rannalla.
Oppaamme jätti meidät noin tunniksi fiilistelemään rantakadun tunnelmaa ja siellä olikin ravintoloita sekä muita liikkeitä jokaiseen makuun. Me jäimme seurailemaan suurta kakaduparvea, joka piti kovaa meteliä siirtyessään puista toisiin.
The Nobbies oli retken todellinen luontoparatiisi. Alueella on hylkeiden kotisaaria, pingviinien pesiä, wallabeja ja tuhkahanhia sekä runsaasti muita lajeja. Niemen kärjestä näkyvää kalliota kuvailtiin mini-Uluruksi ja kieltämättä jotain samaa niissä oli.
Jopa 20% Phillip Islandista on muutettu luonnonsuojelualueeksi ja rauhoitettu eläimille. Alue on Australian valtion omistuksessa ja kesäasukkaat ovat häädetty sieltä. Turistit saavat liikkua vain aidattuja polkuja pitkin.
Penguin Parade
Päiväretkemme kokokohta oli Penguin Parade, joka oli todella jykevästi kaupallistettu tapahtuma. Phillip Island toimii kotina maailman suurimmalle sinipingviiniyhdyskunnalle ja ne rantautuvat pimeän tullen saarelle pesimään.
Tämän tapahtuman ympärille on rakennettu suuri vierailukeskus, josta löytyy ravintoloita, matkamuistomyymälöitä sekä näyttelyitä. Seinän kellosta voi seurata arviota ja minuuttilaskuria pingviinien saapumiseen.
Rannalle siirrytään vierailukeskuksen kautta siltarakennelmia pitkin. Tässä kohtaa päivänvaloa on vielä hieman, joten kannattaakin katsella ympärilleen, sillä pingviinejä näkyi siltojen alla, samoin wallabeja.
Ihmiset ohjattiin istumaan penkeille rinteessä olevaan suureen katsomoon. Myös rantahiekalle sai istua ja mekin suuntasimme sinne eturiiviin. Kaikenlainen kuvaaminen kiellettiin täysin ja sitä myös vahdittiin tarkasti.
Onneksi meillä oli mukana kiikarit, sillä ranta oli pitkä ja pimeän laskeuduttua pingviinejä alkoi ilmestymään vedestä pieninä ryhminä. Ne keräsivät hetken aikaa rohkeutta ja juoksivat nopeasti rannan yli pöpelikköön. Tämä “show” kesti vajaan tunnin, jonka jälkeen siirryimme kävelysiltoja pitkin takaisin vierailukeskukseen.
Opas oli vinkannut meille mistä pingviinit kulkevat, joten näimme niitä vielä paluumatkalla. Alueella oli hyvin vähän valosaastetta, joten näimme myös linnunradan upeasti.
Kiikareiden lisäksi kerrospukeutuminen kannatti, sillä ilta viileni nopeasti ja kevyttoppis, pipo sekä käsineet tulivat tarpeeseen. Istuma-alusta rantahiekalle olisi ollut vielä piste i:n päälle.
Päiväretki Great Ocean Roadille
Huhtikuun ensimmäinen päivä alkoi varhain aamulla ja kyytimme odotteli jälleen hotellin edustalla. Kuskimme Warren tosin ilmoitti heti aluksi, että varauksessamme on ollut vain yksi henkilö ja, että bussi on aivan täysi. Mielessä ehti pyörähtää jo liuta ajatuksia, kunnes hän ilmoitti sen olevan aprillipilaa ja toivotti meidät molemmat tervetulleiksi kyytiin.
Aiemmin kyytiin poimittu naisryhmä repesi nauruun ja kertoi, että heitä aprillattiin samalla tavalla. Myös seuraavat matkustajat saivat kokea tämän ja yksi myöhästynyt pariskunta sai nuhteita niin paljon (huumorilla höystettynä), ettei kukaan uskaltanut olla myöhässä retkipäivämme aikana.
Saimme kuulla heti matkan alkumetreillä perusteellisen luennon siitä, miten Sydney sucks ja Melbourne on kaikessa parempi. Ainakin heillä on isompi stadion kuin Sydneyssä.
Päivämme retken pääteemana oli nähdä 12 apostolia ja niitä kohti lähdimme ajamaan. Pysähdyimme ensin Torquay Surf Beachilla, joka oli kaunis surffareiden suosiossa oleva ranta.
Villikenguruita
Opas lupasi meille villikenguruita, joten niitä lähdimme bongaamaan ajamalla Anglesean läpi ja siellä näkyikin golfkentällä lauma kenguruita. Tosin niin kaukana, ettei niistä saanut kunnolla kuvia. Mikäli pelaat golfia, niin näissä puitteissa se olisi varmasti elämyksellistä.
Matkamme reitille osui Eastern View, josta oli upeat näköalat Great Ocean Roadin varrelle. Lornen pieni viehättävä kylä oli puolestaan pullollaan pääsiäistä viettäviä turisteja.
Ensimmäiset koalat luonnossa
Pieni Kennet River näytti varsin arkiselta pysähdyspaikalta, mutta Warren lähti itsevarmasti kävelemään karavaaniparkin vierellä kulkevaa tietä ja tähyili samalla ylös. Pian puusta löytyikin ensimmäinen koala, sitten toinen, kolmas ja vielä neljäs!
Ne olivat niin korkealla, että erotimme vain harmaat möykyt puiden oksilla, mutta siellä niitä nukkui. Pysähdyksen kruunasi viides, alemmilla oksilla nukkuva koala, jonka näimme ihan muutaman metrin päästä.
Näimme myöhemmin toisessa paikassa vielä kaksi koalaa lisää ja opas kertoi, että olimme todella onnekkaita, sillä yleensä hän näkee hädin tuskin tätä määrää viikossa, vaikka ajaa reitin läpi 2-3 kertaa.
Cape Patton Lookout ja Apollo Bay
Maisematykitys jatkui yhdellä pysähdyksellä Cape Pattonin näköalatasanteella, josta jatkoimme Apollo Bayhin. Tummat pilvet saavuttivat meidät ja saimme kunnollisen sadekuuron niskaamme juuri kun ne sadeviitat olivat hotellilla.
Ehdimme haukata burgerit ja hyppäsimme takaisin bussin kyytiin sateensuojaan. Warren ohjasi auton sisämaahan ja kävimme tekemässä kävelykierroksen upeassa sademetsässä. Vesisade ei tavoittanut meitä, sillä kasvusto oli todella tiheää ja puut suurimpia, mitä olemme koskaan nähneet.
12 apostolia
Olimme ajaneet pian lähes 300 kilometriä kiertoreittejä ja lyhyintäkin tietä pitkin matkaa Melbournesta apostoleille olisi ollut yli 200 km. Sade lakkasi kuin tilauksesta ja pääsimme vihdoin ihailemaan näitä luonnon taideteoksia.
Apostoleita on ollut alkujaankin vain yhdeksän ja niistä kaksi on sortunut, joten jäljellä on enää seitsemän. Kävelimme siltoja pitkin näköalatasanteelle ja saimme otettua kuvat sekä videot. Uusi näköalatasanne oli valmisteilla, joten sieltä on varmasti myös hienot näköalat sen valmistuttua.
Loch Ard Gorge
Hieman aposteleista eteenpäin löytyi vielä toinen näköalakohde, joka oli vähintäänkin yhtä näyttävä. Loch Ard Gorgella oli neljä eri näköalatasannetta, jotka kaikki kipitimme reippaasti läpi pienestä sateen uhkasta huolimatta.
Edessä oli enää paluumatka kohti Melbournea. Tämä oli kyllä todella monipuolinen ja superhauska retkipäivä, sillä Warren piti hyvää tunnelmaa yllä koko päivän lähes ammattikoomikon lailla.
Mitä mukaan retkille?
Varatessasi retkiä saat yleensä aika hyvin tiedot siitä, millainen retki on kyseessä, mikä sen kesto on ja millaiset ruokailut retkelle on järjestetty. Retkipäivät saattavat venähtää jopa 14 tunnin mittaisiksi, joten meillä on retkireppuun pakattuna lähes aina seuraavia asioita:
- Kamera ja kiikarit
- Vara-akku puhelimen latausta varten
- Vettä ja välipalapatukoita
- Vaatteita ja sadeviitat sään mukaan
- Lippikset
- Särkylääkettä
Näiden retkien aikataulut olivat aika tiukat ja aikaa oli usein vain 20-40 minuuttia per kohde. Lounastauko oli hieman pidempi. Toisaalta näimme todella monta kohdetta laajasti Melbournen alueelta, joten saimme erinomaisesti rahalle vastinetta.
Jos siis tykkäät rauhallisemmasta tahdista, niin kiertely omatoimisesti esim. vuokra-autolla on hyvä vaihtoehto. Toisaalta oppaat tekevät parhaansa, että bongaat koalat ja kengurut, joiden sijainnit he tietävät, eikä ajamisesta, navigoinnista tai pysäköinnistä tarvitse stressata erikseen.
Wine Hop and Coastal Tours oli kaikin puolin hyvä matkatoimisto näille retkille. Pieniin busseihin mahtui 20 henkeä. Kuskit olivat ystävällisiä, erityisesti Warren sai tunnelman nostatettua ihan kattoon ja kertoi paljon mielenkiintoisia juttuja.
Retket maksoivat vajaat 100 euroa/hlö/päivä.
Kiitos suosituksista Project Matkalle näistä retkistä! Heidän kauttaan löydät hienoja kiertomatkoja Oseanian alueelle.
Melbournesta Sydneyyn
Jatkoimme Melbournesta matkaa Sydneyyn, sillä risteilymme Uuteen-Seelantiin lähtisi seuraavana päivänä. Lentoa operoi tällä kertaa suoraan Qantas ja lennon check-in onnistui helposti automaatilta.
Kellon kanssa ei oltu yhtä tarkkoja kuin Jetstarin lennoilla, joten ehdimme hyvin syödä lounaan kentällä. T1-terminaalissa ei ollut loungea, mutta laadukas olutravintola löytyi sen sijaan.
Kaikki Australian sisäiset Jetstarin sekä Qantasin lennot olivat olleet tähän saakka minuutilleen ajallaan ja kaikki sujui ongelmitta näiden siirtymisten osalta.
Vieraile Melbournessa 360-videoidemme kautta
Lue myös muut artikkelit tästä reissusta
Uusi-Seelanti risteillen – kolme kaupunkia ja vuonot
Kiersimme Uuden-Seelannin eteläsaaren risteillen ja pysähdyimme siellä kahteen kaupunkiin. Pohjoissaarella vierailimme Wellingtonissa.
Uskomaton Uluru Australian takamailla
Uluru on yksi Australian ikonisimmista luontokohteista. Kävimme patikoimassa ja opettelimme ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä.
Singaporen nähtävyydet kahdessa vuorokaudessa
Singaporen tunnetut päänähtävyydet ehtii kiertää hyvin parissa päivässä ja se toimi meille oivallisena pysähdyspaikkana matkalla Australiaan.
Uusi-Seelanti risteillen – 10 vuorokautta
Matkustimme Australiasta Uuteen-Seelantiin Ovation of the Seas -aluksella. Mukana kustannukset ja syklonin reitille tuomaa lisäjännitystä.
26 päivän matka Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Singaporeen
Miten suunnittelimme matkan Australiaan ja Uuteen-Seelantiin sekä Singaporeen, ja paljonko se tuli maksamaan
14 comments
Enpäole koskaan kuullut merikorvasta. Siis raakanako sitä syödään vai valmistettiin siinä? Siis mitä se on ?
Hienoja juttuja olette kokeneet!
Kiitos kommentista, Mari!
Merikorva on eräänlainen suuri merietana. Kuori on litteä ja vähän korvan muotoinen, joten siitä juontaa varmasti suomenkielinen nimi. Englanniksi se on abalone.
Merikorvat ovat arvostettua herkkua monessakin paikassa ja Australiassa niitä näkyi jopa ruokakaupan hyllyssä vakuumipakattuina. Yleensä kai ne jotenkin kypsennetään vaikkapa paistamalla tai höyryttämällä, mutta koska olen hieman hullu ja utelias, maistoin omani toki “au naturel”, raakana suoraan kuoresta.
En mä ihan tuolla tavalla niitä lisää hotkisi, mutta ymmärrän kyllä miksi niitä arvostetaan. Tykkäsin kiinteästä koostumuksesta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi löllähtävästä osterista. 😀
Melbourne on kiva kaupunki, jossa on paljon nähtävää – myös kaupungin ympäristössä. Tosin meidän matkamme aikana kaupungin sää oli lämpötilojen osalta hieman outo, kun peräkkäisinä päivinä lämpötila vaihteli 15 astetta, mutta ilmeisesti se on tuolla varsin tavallista. Greta Ocean Road on hieno reitti, tykättiin kovasti maisemista, vaikka tunnetuimmilla paikoilla ihmisiä olikin runsaasti. Phillip Island jätettiin väliin, mutta hyvältä kohteelta sekin kuulostaa.
Kiitos kommentista Mikko! Näin olen itsekin käsittänyt, että Melbournen sää voi olla hyvinkin vaihteleva. Meille osui lämpötilojen osalta tasaisempaa ja tuo yksi sadepäivä, joka nyt ei sinällään onneksi sotkenut kovin pahasti suunnitelmia.
Eläimet jo yksistään olisi syy käydä Melbournessa. Olen nähnyt luonnossa pingviinejä Perussa. Mantereita minulla on neljä.
Kiitos kommentista Stacy! Perun pingviinit meiltä vielä puuttuvat ja joitakin muita lajeja, mutta aika muikea lista niitä alkaa jo olla kasassa 🙂 Näimme näitä sinipingviinejä muuten vielä Uudessa-Seelannissakin, joten ei ole pakko mennä juuri Philip Islandille, mutta toki siellä niitä varmimmin bongaa.
Pidin Melbournesta tosi paljon kun vierailin siellä ns. joulun välipäivinä vuonna 2014. Yritin ajaa tulomatkalla Phillips Islandiin mutta sinne oli aivan poskettomat jonot johtuen juurikin lomakaudesta. Melbournesta löytyi yllättävän paljon saksalaisia ravintoloita kuten HB ja Lowenbräu. Niissä tuli käytyä – luonnollisesti. Uudenvuoden aattona ajelin sitten Great Ocean Roadia länteen ja vuosi vaihtui jossain pikku kaupungissa. Kerrassaan mahtava maa tuo Australia.
Kiitos kommentista Jani! Philip Island oli meidänkin retkipäivänä “loppuunmyyty”, joten moni joutui varmasti kääntymään takaisin. Sen vuoksi tuo retki oli hyvä, että paikkamme oli varmistettu ja opas hoiti ruuhkan sekä pysäköinnit sujuvasti.
Kyllä Australia oli sen verran hieno, että sinne voisi lähteä vielä uudelleen!
Melbournesta olen nähnyt vain lentokentän, joten sinne olisi kiva palata joskus paremmalla ajalla. 🙂 Great Ocean Road olisi hieno kokea. Maisemat sen varrella näyttävät olevan todella upeita. Mutta mikä tuo merikorva on? Syödäänkö se tosiaan raakana?
Kiitos kommentista, Merja!
Melbourne lähiseutuineen oli kyllä tosiaan vierailemisen arvoinen. Australiaan matkustavaa varmasti kiinnostaa myös paikalliset eläimet, ja niitäkin näimme Melbournen liepeillä enemmän kuin esimerkiksi Sydneyn tai Ulurun. Ei siis kannata sivuuttaa Melbournea 🙂
Merikorvat ovat suuria, noin kämmenen kokoisia merietanoita, ja ne ovat arvostettua herkkua vähän siellä sun täällä. Itse kyllä tiesin että sellaisia on, mutta törmäsin niihin nyt ensimmäistä kertaa aivan sattumalta Melbournessa. Ensin tiski ohitettiin, mutta uteliaisuus jäi kalvamaan mieltä, joten oli palattava tiskille ostoksille.
Yleensä ne varmasti syödään kypsennetynä, mutta syödäänhän ostereita ja merisiilejäkin raakana. Miksei siis myös merikorvia!
Melbourne vaikuttaa olevan todella monipuolinen ja kiehtova kaupunki! Minulle se on tuttu ainoastaan F1-osakilpailusta, jota olen siis telkkarista seurannut sen verran monta kertaa, että muistan aika hyvin ulkoa millainen mutka radassa on seuraavaksi. Ihana tuo ilmainen ratikkakierros, oikein turistiystävällinen konsepti. 😊 Mahtavia retkikohteita teillä, ja eläinkanta on niin hämmästyttävän erilainen kuin täällä, todella erikoinen tuo pingviinishow!
Kiitos kommentista Hannamari! Ilkka seuraa meistä kahdesta formuloita, ehkä täytyy ensi kerralla vilkaista, että miltä kaupunki näyttää F1-linssien kautta. Oli kyllä kiva kaupunki kaikin puolin! Jos menisin itse uudestaan, niin keskittyisin löytämään vielä lisää paikkoja, joissa liikkuu harmaakenguruita luonnossa.
On tuolla vähän toisennäköistä ihmeteltävää kuin Euroopassa. Onnea 7 mantereen valloituksesta.
Upeita nuo Apostolit ja Loch Ard Gorge.
On nuo 300 000 euron kopitkin kauniita. Täytyy jollakin olla niille todellinen tarve mikäli 300 000 euroa sellaisesta maksaa.
Kiitos kommentista ja onnitteluista Veli! Jos on rahaa ylenpalttisesti, niin kai sillä voi sellaisen kopinkin ostaa 🙂