Tarifa on Manner-Espanjan eteläisin kaupunki ja sieltä on lyhin matka linnuntietä myös Afrikan tähti -pelistä tuttuun Marokon Tangeriin. Tarifa on suosittu kohde leijalautailijoille, sillä se sijaitsee kahden meren, Välimeren ja Atlantin valtameren kohtaamispaikassa, joten tuuliolosuhteet ovat erinomaiset vesiurheiluun.
Afrikan mantereelle menee lauttoja myös Alceriaksesta, joka sijaitsee Gibraltaria vastapäätä. Nämä lautat menevät mm. Ceutaan, joka on osa Espanjaa sekä Tangerin toiseen satamaan, joka kartan mukaan näytti enemmänkin rahtisatamalta.
Retken ostaminen
Ostimme retken vasta edellispäivänä Get Your Guiden kautta. Se piti sisällään lauttamatkat, opastukset Tangerissa sekä omaa aikaa 1,5 h. Saimme tähän vinkin Gibraltarilla tavatuilta kanssamatkailijoilta, jotka olivat tehneet vastaavan retken. Ilman tätä vinkkiä olisimme todennäköisesti lähteneet omatoimisesti lautalla liikenteeseen.
Lippujen ostaminen sujui netistä vaivattomasti, vain online check-inin kanssa oli ongelmia ja Get Your Guiden Whatsapin tukinumerosta selvisi, että check-in onnistuu vasta lähtöaamuna.
Automatka kohti Tarifan satamaa
Söimme aamiaisen Castellarin linnalla ja laskimme, että ehdimme tunnissa ajaa Tarifaan, josta lautta lähtee kello 11. Aamuruuhkasta huolimatta olimme perillä hyvissä ajoin ja aikaa jäi satamassa odottelulle jopa tunti.
Auton saimme maksulliseen parkkiin (noin 20 €/päivä) ihan terminaalin eteen ja se täyttyikin lopulta lauttamatkaajista, joten oli hyvä idea olla ajoissa.
Meillä ei ollut printattuna vahvistusta ostetuista lipuista, mutta ei se onneksi haitannut. Saimme lauttaliput tiskiltä ja harmaat tarrat rintaan merkiksi, että oppaat tunnistavat meidät.
Meitä tuli pian tervehtimään ystävällinen naisopas, joka antoi meille kartan ja kertoi päivän kulusta. Meidät ohjattiin turvatarkastuksen kautta katamaraanin tyyliseen lauttaan, jossa oli oma kahvila sekä tax free -myymälä. Lautalla oli vielä erillinen passintarkastus ja se taisi viivästyttää lähtöä jonkin verran.
Lauttamatka Tarifasta Tangeriin
Lautta lähti lopulta vasta klo 11.45 ja olimme perillä Marokossa kello 12. Kello on Marokossa tunnin vähemmän kuin Espanjassa, joten lauttamatkamme kesti siis 1 h 15 min.
Passeja tarkistettiin molemmissa päissä ja saimme niihin myös leimoja. Tangerin satamassa meitä odotti toinen opas ja bussikuljetus pois satama-alueelta.
Ali Babaksi esittäytynyt miesoppaamme oli hyvin vitsikkäällä tuulella, joten emme lopulta olleet aivan varmoja, että oliko hänen nimensä oikeasti Ali. No samapa tuo. Olimme saapuneet uuteen maahan, saimme ihastella bussista satama-alueen maisemia ja Ali kertoi samalla meille lisää kotimaastaan.
Ensivaikutelmat Marokosta
Ensimmäinen yllätys oli jo kaupunkiin saapuminen, sillä olimme jotenkin kuvitelleet, että vastassa on pelkkiä kapeita katuja ja kujia sikin sokin, mutta Tangerin keskusta oli hyvinkin modernin oloinen ja satama-alueelta löytyi suuri moskeija sekä komeat linnanmuurit.
Korkeat palmut koristivat maisemaa siistiksi trimmattujen viheralueiden keskellä. Katukuva olisi voinut olla yhtä hyvin mistä tahansa Euroopan rantakaupungista.
Bussin ajaessa sisemmälle kaupunkiin sama fiilis jatkui ja bussi kuljetti meitä kerrostalojen reunustamilla kaduilla, joiden kivijalkaliikkeissä toimi monenlaisia kauppoja ja kahviloita.
Tangerin keskiaikainen vanhakaupunki
Lyhyen kyydityksen päätteeksi jalkauduimme lähelle Medinaa, joka vastasi alkuperäisiä mielikuviamme Tangerista ja Marokosta. Kyseessä oli siis Tangerin keskiaikainen vanhakaupunki, jonka alkuperäinen porttikin oli vielä tallella.
Kiersimme kapeita kujia, jotka olivat täynnä kauppiaita. Myynnissä oli ihan kaikkea mahdollista: vaatteita, hedelmiä, kukkia, lihaa, kalaa, leipiä, leivonnaisia, mausteita, kasviksia, kenkiä, koriste-esineitä, kosmetiikkaa, kodintarvikkeita, mattoja, kahvia ja mitä vaan kuvitella saattaa.
Lisäksi alueella oli käsityöpajoja, joissa ommeltiin vaatteita, käsiteltiin nahkaa ja tehtiin erilaisia korjaustöitä. Yksi ensimmäisistä kohteistamme oli juutalainen synagoga, jossa oppaamme kertoi hieman sen käytännöistä ja arabialaisesta kirjoituksesta.
Kulttuurishokki
Markettihallissa kulttuurierot läiskähtivät koukuissa olevien eläinten raatojen muodossa lähes silmille ja opas kertoi heidän kulttuurinsa tavoista teurastaa eläimet halal-tyyliin, eli niiltä viilletään kurkku auki ja valutetaan veret pois, jotta eläimen voi syödä.
Kauppahallissa ei ollut onneksi läkähdyttävän kuuma, mutta silti mietitytti niiden kaikkien henkensä menettäneiden eläinparkojen lisäksi se hygieenisyys, sillä lihat roikkuvat tuntitolkulla noin 30 asteen lämpötiloissa ja haju oli sen mukainen.
Kanojen lisäksi tarjolla oli mm. kukkoa, jänistä, nautaa ja pulua. Osa vielä täysin karvoissa ja höyhenissään. Yksi ehkä järkyttävimmistä tarjolla olevista asioista oli kokonainen naudan pää, jossa oli vielä tallella silmät sekä turpakarvat.
Eläimistä oli myös hyödynnetty laajasti elimet ja myynnissä jos minkälaista kappaletta ja suolenpätkää. Jopa letitettynä. Edelleen myös kaikki sisäelimet olivat siellä nätisti pöydillä tarjolla ilman mitään jäähdytystä.
Kauppahallin tuoksut saivat uusia vivahteita kalapuolelle siirtyessä. Siellä sentään pöydissä kalat olivat jäiden seassa, mutta mahtoivatko kylmäsäilytyskriteerit ihan joka tiskillä täyttyä. Tuskinpa vaan.
Tarjolla oli kokonaista tonnikalaa, miekkakalaa, katkarapuja, mustekalaa ja todella monenlaista muuta merenelävää. Tilan loppuessa pöydiltä oli muutama valtava miekkakala aseteltu lattialle kalasalin pöydiltä valuneiden nesteiden ja perkuujätteiden sekaan.
Marketin ympäristö
Siirryimme (luojan kiitos) hetkeksi marketin ulkopuolelle ja oppaamme kertoi kuuluisasta alueelle vievästä portista. Samalla hän ohjasi halukkaat kioskille ostamaan vettä sekä herkullista appelsiinimehua. Appelsiini onkin yksi Marokon vientivalteista ja mehua kannattaa ehdottomasti maistaa, sillä se on todella hyvää.
Opas kertoi myös ylpeänä, että Dacia-autot valmistetaan yli 70-prosenttisesti Marokossa.
Siirryimme ihailemaan todella hienoa kumipuuta, eli fiikusta, jonka alaosa oli maalattu valkoiseksi. Oppaan kertomukset puusta hukkuivat oman harmituksen sekaan, että saamme kotonamme olevan fiikuksen pysymään hädin tuskin elossa ja kuudessa lehdessä. Vinkkejä otetaan vastaan.
Oikeissa kasvuolosuhteissa fiikuksesta kasvaa ja lähtee roikkumaan ilmajuuria, jotka maahan osuessaan alkavat kasvattaa uutta runkoa. Yhdestä puusta voi siis kasvaa todella suuri ja laaja kokonaisuus.
Mausteita ja muita herkkuja
Kävelimme pienen puiston läpi ja olimme pian taas markettialueella, tällä kertaa pähkinöiden, mausteiden ja kuivattujen hedelmien äärellä. Opas ohjasi meidät eräälle tiskille ja kertoi samalla hieman taateleista ja muista myytävistä tuotteista.
Hän antoi ohjeet, että voimme maksaa euroilla ja ilmoittaa myyjälle helposti, että mitä haluamme milläkin summalla ostaa. Meidän mukaamme tarttui Katrin lapsuudenherkkua kuivattuja ananasrenkaita ja lisäksi ostimme tuoreita taateleita, jotka olivat ihan superhyviä. Paikallinen herkku tangeriini ei ollut niin meidän makuun, mutta oli mielenkiintoista maistaa sitäkin.
Bum-bum -maustetta makuuhuoneeseen
Kierroksen yksi ohjelmanumero oli paikallinen apteekki, jossa erittäin viihdyttävä herrasmies esitteli paikallisia mausteita, kuten ras el hanoutia, marokkolaista currya ja sahramia. Lisäksi hänellä oli pulveria ja rohtoa ihan jokaiseen vaivaan unettomuudesta flunssaan.
Makuuhuoneeseen sai lisää “bum bumia” tietyllä rohdolla ja toisella jauheella luvattiin vähintään viiden kilon painonpudotus. Öljyä löytyi iholle ja voidetta rohtumiin. Hän kierrätti mausteita sekä muita tuotteita ryhmällämme ja niitä sai haistella.
Lopuksi kaikille jaettiin pussit ja hän kyseli tuote kerrallaan, että mitä kukakin ostaa. Tämä oli ehkä kierroksen epämiellyttävin osuus ja vähän pakkomyynnin makua, mutta onneksi mitään ei kuitenkaan ollut pakko ostaa, eikä me mitään näistä reilusti hinnoitelluista tuotteista oikeasti tarvittu.
Päivä Kasbah-kukkulalla
Seuraavaksi lähdimme taas hetkeksi ostoskujilta sivummalle ja kävelimme upean pasuunakukan ohi. Olimme nähneet sellaisen aiemmin Humppilassa Urpolan Kartanossa ja olihan tämä Tangerin versio kerrassaan upea, kun se on saanut kasvaa lämpimässä ilmastossa vapaasti.
Kasbah-kukkulalla oli tilaa hengähtää ja sieltä oli sataman ylle upeat maisemat. Näimme myös Afrikan rannikkoa pidemmälle ja opas näytti, missä kohtaa on Tarifa ja missä Gibraltar, joka erottuikin erikoisen kallionsa ansiosta hyvin maisemasta.
Kävimme Kasbahin kulttuurimuseon edustalla, jossa Ali kertoi meille arabialaisesta kirjoituksesta, josta ei kyllä kovin helpolla ota tolkkua. Milloin kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja milloin pelkillä konsonanteilla.
Kissoja pyöri jaloissa ruuhkaksi asti ja niille oli joku erikoinen yhteisomistajuus. Marokkolaiset kuulemma tykkäävät kissoista ja hoitelevat niitä sitten ristiin rastiin. No, onneksi joku hoitaa niitä, mutta kyllä se hieman jännältä kuulosti.
Takaisin markkinahumun keskelle
Siirryimme taas markettialueelle ja siellä myymälään, jossa paljon hienoja koriste-esineitä, vaatteita sun muuta. Nyt ohjelmassa ei ollut mitään pakollista myyntiesitelmää, mutta tietysti heti kun pysähtyy, niin joku tulee siihen selittämään ja kauppaamaan tuotteitaan.
Ilkka jäi ansaan ja Katri liukeni ulos. Kylkeen tarttunut ukko olikin huumorimiehiä ja tarjosi läpällä Afrikan Adidaksia ja jos niihin ei taivu, niin “Nikeäkin” löytyy. Melkein aitona. Feikkikamaa oli muuten joka toinen putiikki pullollaan.
Kun herra kuuli, että puhumme suomea, hän sanoi “Ei o raha” ja sai meidät molemmat repeämään nauruun. Näimme silmissämme, miten Suomi-turistit ovat heille tätä hokeneet väsymykseen saakka ja hyödylliset lauseet kuten “hölynpölyä” ovat jääneet sinne arabiukkojen hokemiksi.
Livistäminen käsityöoluelle
Kierroksen virallinen osuus tuli nyt päätökseen ja meille näytettiin keskustorilta tapaamispaikka, jossa oli myös kahvila.
Ilkka oli jo aiemmin selvittänyt, että noin kilometrin päässä sijaitsee ravintola, jossa myydään paikallista olutta, joten nostimme kytkintä ja suuntasimme sinne. Kyseessä oli lähes pimeä yökerhomainen pubi, jonka ainoat asiakkaat olimme.
Englannin, ranskan ja elekielen avulla saimme Ilkalle oluen ja Katrille cokista. Teimme maisteluvideon ja lähdimme takaisin kohti markettialuetta.
Ehdimme vielä hetkeksi keskustorin kahvilaan, jossa Ilkka tilasi kahvia, herkullisen tahiniletun, hedelmäjuomaa ja Katri otti pirtelön. Meillä oli noin 10 minuuttia aikaa vetäistä ne huiviin ja sitten olikin aika lähteä kohti satamaa.
Paluumatka ja vinkit Tangeriin
Lähtösatamasta tuttu naisopas oli myös paikalla ja he kuljettivat meidät sataman suuntaan, josta bussi vei meidät vielä kootusti porttien sisäpuolelle. Siellä saimme lauttaliput ja samalla vielä viimeinen toiveikas laukkumyyjä tuli tarjoamaan “louisvuittoneitaan” meille.
Jos matkustat tänne, niin asennoidu jo etukäteen siihen, että jokainen haluaa myydä sinulle jotain tai haluaa rahaa sinulta. Pääset kyllä heistä ohi, kun etenet määrätietoisesti, etkä sano juuta tai jaata. Toki saat jäädä tekemään ostoksia, jos tarvitset laukkuja, rannekoruja, vöitä, lautasia tai mitä kukakin sinulle tarjoaa. Tarjontaa on loputtomasti ja yritys on kova.
Oppaan kanssa pääsimme luovimaan kaiken tarjonnan läpi helpommin. Toki siihen sisältyi se, että opas sitten tarjosi meille ostomahdollisuuksia hänen valitsemistaan liikkeistä. Tällä kierroksella se ei ollut mielestämme liian kiusallista. Päinvastoin helpotti ostamista, kun opas antoi vinkkejä, miten kannattaa toimia.
Varaa mukaan käteistä rahaa (eurot käyvät hyvin) ja korttimaksukin oli monessa paikassa mahdollinen, sillä saatat haluta maistaa vähintään mehua ja muita herkkuja.
Lauttamatkaa varten menimme vielä turva- ja passintarkastuksen läpi. Olimme Tarifan satamassa kello 20.25, eli lauttamatka kesti noin 1,5 tuntia. Parkkialue oli mielestämme luotettava, sillä se oli sataman vartioitujen porttien sisäpuolella. Automme odottelikin ehjänä samassa parkkiruudussa, jonne sen jätimme.
Ajelimme päivän päätteeksi takaisin Castellariin ja vietimme vielä muutamia päiviä Andaluciassa seikkaillen.
Vieraile Tangerissa 360-videoidemme avulla
Lue muut artikkelimme tältä matkalta
Espanja, Andorra, Portugali ja Marokko – matkan kulut
Matkustimme Manner-Espanjaan ensimmäistä kertaa ja vierailimme samalla myös naapurimaissa. Artikkelista löydät kohteemme sekä matkan kustannukset
Montserrat – Upea vuoristokohde tunnin päässä Barcelonasta
Montserrat on upea kohde Barcelonan lähellä. Nauti hienoista maisemista, tutustu luostariin ja tee patikointiretki erikoiseen vuoristoon.
Andorra – kääpiövaltio Pyreneiden vuoristossa
Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa maassa pääset nauttimaan Pyreneiden vuoriston henkeäsalpaavista maisemista ja kauniista laaksoista.
Barcelona – kaakelitaidetta ja korkeuksia
Barcelona on täynnä kulttuuria ja historiaa, joka lumoaa kävijät. Erityisesti Gaudín luomukset ovat ainutlaatuisia ja vaikuttavia.
Lissabon – seitsemän kukkulan kaupunki
Lissabonin matka tarjosi kaunista arkkitehtuuria, herkullista ruokaa, ja upeita näköaloja seitsemän kukkulan kaupungissa.
Gibraltarin varastelevat apinat
Espanjan eteläosassa sijaitseva Gibraltar tarjoaa kahdelle mantereelle ulottuvien maisemien lisäksi viihdettä varastelevien apinoiden muodossa.
3 helmeä Andalusiassa – Castellarin linnamajoitus
Keskiaikainen linna toimi hienona tukikohtana automatkalla Andaluciassa. Teimme sieltä kätevästi päiväretket niin Gibraltarille kuin Marokkoon.
3 helmeä Andalusiassa – Historiallinen Sevilla
Upea Sevilla tarjoilee kaunista arkkitehtuuria, historiallisia rakennuksia ja kesäaikaan melko varmasti helteistä säätä.
3 helmeä Andalusiassa – Upea El Torcalin luonnonpuisto
Tämän upean luonnonpuiston löydät tunnin ajomatkan päässä Malagasta. Valitse kahdesta patikkareitistä sopivin ja nauti hienoista maisemista.
26 comments
Heh, joo. Markettihallin osalta kylmäketju ei ole ihan katkeamaton! 😛 Toisaalta, Aasiassa, muualla Afrikassa ja Etelä-Amerikassakin on tullut liharuokaa useita kertoja syötyä jopa ilman ongelmia, ja eipä niistä ole ongelmia tullut. Tämä on ehkä yllättävääkin, sillä tuollainen se käsittely noilla seuduilla tosiaan on… Meillä Pohjois-Afrikka on kokanaan käymättä. Ehkä Egypti pyramidien ym. juttujen takia kiinnostaisi kaikkein eniten, mutta muussa mielessä Marokko olisi se kiehtovin kohde. Ihan kivalta näytti muuten tuo lautta. Aika usein tulee huomattavasti askeettisempia vastaan.
Kiitos kommentista, Mikko!
Tuo on muuten ihan totta, että kyllä tällainen suomalaistyypillinen kylmässä säilyttely on aika länsimainen juttu kaikesta päätellen. On tullut itsekin syötyä lihaa ja kalaa vähän siellä sun täällä, eikä kummempia ongelmia ole tullut. Thaimaassa kerran tuli joku pöpö ja pääsin tiputukseen ja sain jonkinlaisen hevoskuurin verran eri värisiä lääkkeitä. Niillä sekin korjaantui siltä istumalta. Kyllä ne lihat varmaan tuurilla päivän ajan kestää, jos ovat muuten tuoreita. Toisaalta myös tuollaiset marketit menevät monesti jo kiinni pian puolen päivän jälkeen. Ehkä näillä asioilla on syy-yhteys… 😀
Meitä kiinnostaisi myös Egypti, nimenomaan juuri pyramidien ja hieroglyfien ja sensellaisten takia! Tuo lautta yllätti kyllä meidätkin. Vaikkei se mikään luksuspaatti ollut, mutta kaikin puolin oikein siisti ja kelvollisen oloinen.
Teimme keväällä tällaisen vastaavan päiväreissun Tarifasta Tangeriin. Ohjelmassa oli tosin eroa, sillä emme käyneet kauppahalleissa vaan teimme mm. kävelykierroksen vanhoilla kujilla. Siellä toki oli paikoin basaarimeininkiä, mutta varsinaisessa kauppahallissa ei tullut vierailtua. Meillä ohjelmaan kuului myös lounas paikallisessa ravintolassa. Se oli ihan kiva kokemus, kuten koko päiväreissu muutenkin. Matkan olisi kyllä aivan hyvin voinut tehdä omin päin ilman opasta ja kuljetuksia Tangerin päässä, sillä satamasta on lyhyt kävelymatka vanhoille kujille, mutta tulipahan vaihteeksi testattua tällaista opastettua retkeä.
Oppaat olivat ihan hyviä ja hauskojakin. Heistä oli tiedonjaon lisäksi se hyöty, että tuputtajia oli heidän ansiostaan todennäköisesti hieman vähemmän (mutta paljon silti). Kaupunkina Tanger, tai etenkin sen vanhat osat, oli minusta hyvin samannäköinen kuin espanjalaiset pienet kaupungit Andalusiassa.
Kiitos kommentista, Jenni!
Me ei ehditty käydä syömässä kuin pienet makupalat, koska oli käytävä marokkolaisella oluella! Olisi ollut kyllä kiva päästä maistamaan marokkolaista ruokaa ihan Marokossa!
Matka satamasta vanhaan kaupunkiin ei ole tosiaan pitkä, eli kyllä onnistuu ihan jalkapatikassa ilman opastakin toki tämä visiitti. Itse koimme, että oppaan seura hieman karkoitti pahimpia kaupustelijoita kimpustamme. Lisäksi opas kierrätti meidät suoraan kiinnostavimpien kohteiden luokse, joten ei tarvinnut yrittää itse arvata kartalta minne haluaa mennä ja etenkin miten sinne pääsee. Nuo pikkuiset kujat olivat tosi sokkeloisia!
Ulkonäöltään Tanger muistuttaa kyllä todella paljon espanjalaisia pikkukyliä. Meille tuli ihan sama mieleen, kun olimme juuri ennen Tangerin vierailua pyörineet Espanjassa ja Portugalissa. Tanger on ollut ties miten pitkään tärkeä kauttakulkupaikka ja se on imenyt vaikutteita vähän sieltä sun täältä Välimeren ympäristöstä niin Afrikasta kuin myös Euroopasta. Heti ensi silmäyksellä kiinnitimme samaan huomiota, että miten eurooppalaiselta Tanger näyttää.
Juuri tällaista kirjoitusta olen kaivannut. Monen vuoden ajan, kun olemme Aurinkorannikolla käyneet, on ollut mielessä Afrikkaan meno. Näillä ohjeilla se helpottuu. Kiitos!
Juha
Kiitos kommentista, Juha!
Mukava kuulla, että tästä oli teille konkareillekin hyötyä! Aurinkorannikolta on tosiaan niin lyhyt matka vierailla niin Gibraltarilla kuin Tangerissakin, että sen pienen vaivan näkeminen kannattaa ehdottomasti!
Juha jo ilmaisikin, että olemme tällaista vuosien mittaan harkinneet. Oli mielenkiintoinen kokemus lukea. Pitää oikein miettiä, miten sille lähtisi, meillä on nimittäin joitain tuttuja Aurinkorannikolla, jotka ovat tehneet omatoimisiakin retkiä. Tuo kauppoihin ja marketteihin ohjaaminen on varmaan vähän riesakin kaikilla tällaisilla opastetuilla retkillä, mutta hyvä sitten, kun saa myös ohjeita. Kiitos valaisevasta tekstistä! Aila
Kiitos kommentista, Aila!
Tuohan kuulostaa jo ihan siltä, että matkanne on jo puoliksi tehty! Tämä oli tosiaan helppo ja melko halpakin päiväretki toteuttaa, joten suosittelen kyllä lämpimästi jos Marokko vielä puuttuu maalistaltanne!
Noissa oppaissa on tosiaan niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Toki ne kierrättävät turistiryhmät kavereidensa puodeissa (ja saavat sitten varmasti jonkinlaisen komission), reitit on jonkun muun suunnittelemia ja ryhmä etenee hitaimman vauhtia.
Toisaalta sitten taas oppaalla on varmasti karttunut tietoa ja kokemusta siitä mihin kannattaa mennä ja mitä siitä olisi kiinnostavaa tietää. Harvemmin kiertelemme itse oppaiden perässä, mutta silloin kun niin teemme, niin koitan työntää harmin aiheet taka-alalle ja keskittyä noihin hyviin puoliin. 🙂
Olipa kiva lukea ensikertalaisten fiiliksiä Marokosta. Me käytiin viime kuussa Tunisiassa ja se oli ensimmäinen kosketus Pohjois-Afrikkaan. Yllättäen siellä ei ollut juuri lainkaan mitään tyrkytystä kaupoissa, mutta oon kyllä varautunut henkisesti tuohon Marokon (ja Egyptin) koetukseen, kun sinne tammikuussa suunnataan. Kiva oli myös kuulla, että kissoista pidetään huolta. Tunisiassa katueläimet voi niin huonosti, että meinas itkettää monta kertaa viikon aikana. Ja näin keittiöalan ammattilaisena mua ällöttää joka paikassa noi liha- ja kalatorit >:[
Kiitos kommentista, Cilla!
Meillä tämä oli ensimmäinen kerta Pohjois-Afrikassa, joten ei ole mitään tietoa Tunisiasta tai Egyptistä. Jotenkin ennakkokäsitys oli Tangerin suhteen, että tyrkyttäjiä riittää ja vähän sama arvelu Egyptistä. Tunisiasta taas ei mitään aavistusta, mutta oli kiva kuulla, että siellä olisi kenties rauhallisempaa.
Noiden liha- ja kalatorien ja kauppojen hyllyt kiinnostaa mua jotenkin ihan valtavasti. Ehkä siksi kun olen kiinnostunut siitä mitä kummallisia juttuja missäkin syödään. Ruokakaupastahan se aika hyvin selviää. Kieltämättä ne ovat joissain paikoissa aika kammottavia elämyksiä myös. Tämmöisen tangerinmatkan jälkeen sitä syö hyvällä halulla kasvispainotteisesti piiiitkän aikaa! 😀
Vitsit miten hauskoja juttuja. Eipä ole vain yksi tai kaksi suomalaista turistia myyjäukko kohdannut, kun kieli jäänyt noin mieleen. Toki ei taida ukko kirjoittaa oikein hölynpölyä sanaa🫣🙌😂😂
Kiitos kommentista, Mari!
Varmasti on suomituristeja haastateltu useampia, jotta on nämä kaikki jääneet mieleen ja jopa lausunta melkein nappiin! Kirjoittaminen tuskin sentään sujuu.
Äijä oli kyllä kutkuttavan supliikki kaveri ja kielimiehiä. Hän puhui täydellistä englantia ja juteltiinkin pitkät pätkät turismista ja koronan vaikutuksista siihen, feikkimuotiteollisuudesta ja ties mistä. Kunnes lopulta paljastuin suomalaiseksi kun sanoin jotain Katrille, ja ukko töräytti tuon “Raha loppu!” -kommenttinsa. Siinä kohtaa kyllä tipahdettiin molemmat aivan täysin! 😀
Tää on kyllä jotenkin jännää miten jotkut voi oppia tunnistamaan parista sanasta kielen, jota toinen puhuu ja sitten heittämään siihen ne pari osaamaansa lausetta päälle. 😀
Mikähän siinä on, että aina kun jossain vilahtaa kauppias, joka alkaa puhua kolmen sanan suomea, tekee mieli juosta karkuun… 😀 Kiinnostava kohde! En ole käynyt Marokossa, mutta eiköhän sinnekin jossain kohtaa tie vie.
Kiitos kommentista, Laura!
Hahah! Ihan totta! Mun ostohousut ei myöskään ilmesty päälle sillä, että huikkaa pari sanaa suomea. Tässä kohtaa tilanne yllätti jotenkin aivan odottamatta. Hyvät naurut saatiin, mutta kaupat jäi tekemättä. Jos olisi ollut käteistä mukana, olisin voinut kyllä jättää mieluusti hyvät tipit virkistyskassaan! 😀
Marokkoon oli niin helppo tuolta Espanjasta matkustaa, että suosittelen kyllä lämpimästi päiväretkeä. En ole ihan varma olisiko meillä hermot kestäneet viettää siellä vaikkapa kokonaista viikonloppua! 🤣
Marokko on itsellä vielä bucketlistalla käymättä, joten mielenkiintoista lukea erilaisia kokemuksia. Tuota kaupustelua on kyllä tullut koettua monessa maassa, ja olen samaa mieltä Lauran kanssa että aina samat fraasit suomea ei yleensä innosta ostamaan, ehkäpä päinvastoin 😀
Kiitos kommentista, Sarianne!
Kiva kuulla, että näistä kokemuksista on hyötyä. 🙂 Ehkäpä päätät lähteä käymään Marokossa. Ainakin sinne on tuota kautta helppoa päästä päiväksi.
Nuo fraaseja hokevat kaupustelijat kyllä jaksavat ihmetyttää. Saako muka kellekään tuolla tavalla mitään kaupaksi. Toisaalta, ehkä sillä ainakin saa hetkellisesti huomion herätettyä ja sitä kautta jollain keinolla kaupatkin tehtyä edes silloin tällöin.
Olipas kivan kuuloinen retki. Marokko kiinnostaisi kyllä kovasti. Egyptissä ja vähän Turkissakin oli tuota tyrkyttämistä ja pakkomyymistä. Egyptissä etenkin retkillä vietiin aina jonnekin myymälään niin, että se retken päätarkoitus oli ihan sivuseikka. Mutta huh huh, tuo ruokien säilytyshomma. Ei taitaisi tulla ostettua tuolta mitään.
Kiitos kommentista, Paula!
Tuollaiset opaskierrokset on kyllä todella ikäviä, joista jää sellainen olo että ideana on ensisijaisesti vain viedä turistit kauppaan ostoksille. Jos se vielä syö paljon aikaa varsinaiselta kiertelyltä ja paikkojen näkemiseltä, niin sieppaa kyllä kovasti. Onneksi tällä kierroksella nämä pakolliset kauppapyörähdykset olivat jopa melko ripeitä. Ei jäänyt huono mieli. Meidän puolestamme siis Marokkoon kannattaa ehdottomasti mennä, ja itse ottaisin kyllä oppaan uudelleenkin näillä kokemuksilla.
Nuo lämpimässä retkottavat raadot on kyllä jotenkin tosi kummallisia. Ei tulisi kyllä itsellä tosiaan mieli tehdä niistä ruokaa. Hedelmät ja vihannekset näytti kyllä hyviltä. Ja taatelit, joita ostettiin maistiaisiksikin!
Yökkö. Osaan kuvitella kauppahallin löyhkän. Ihme kun ovat hengissä syötyään vanhaa kalaa tai lihaa.
Varmastikin kovin silmiä avaava päiväretki!
Kiitos kommentista, Sari!
Kyllä tuolla hallissa välillä tuoksahteli sen verran pahalta, että täytyi olla hengittämättä ja marssia vaan vauhdilla eteenpäin. Ehkä sitä elimistö tottuu syömään tuollaista. Itse tulee maisteltua reissuilla vähän sitä sun tätä, mutta en kyllä juuri näiltä tiskeiltä toivoisi ruokieni tulevan. 😀
Olipa mukava lukea Marokosta. Se on aina välillä vilahdellut matkasuunnitelmissa oikeastaan ihan sieltä meidän Tunisian matkasta asti. Itse varmaan olisin myös yllättynyt kaupungin modernista vaikutelmasta. Viimeisin mielikuva kun minulla näistä kahdesta valtiosta, Tunisia ja Marokko, on se 80-luvun Tunisia. 😀 😀
Kiitos kommentista, Virpi!
Varmasti niin Tunisia kuin Marokkokin ovat molemmat muuttuneet paljon 80-luvulta saakka. Ja niin on toki koko muukin maailma. 🙂
Tämä päiväretki oli kyllä niin helppo ja halpakin toteuttaa, että jos on jo valmiiksi Espanjan Aurinkorannikolla reissussa ja yhtään Tanger kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti käydä!
Aikoinaan vähän pitemmänkin aikaa Aurinkorannikolla viettäessämme mietimme tuota päiväretkeä, mutta kun toiveeni oli käydä myös Chefchaouenin sinisessä kaupungissa ja se ei olisi päiväseltään onnistunut, niin sitten se jäi. Ehkä vielä joskus, mutta siis muutaman päivän verran, jos sitten vaikka saisi nuo parikin kaupunkia mahtumaan samaan pikkumatkaan.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Meitä olisi tuo sininen kaupunki kiinnostanut myös, mutta sitä ei kyllä tosiaan mitenkään saanut mahdutettua päiväretkeen. Jos on jo valmiiksi Aurinkorannikolla, niin tuo lauttamatka on kyllä todella nopea ja helppo päästä Afrikan puolelle. Eiköhän sieltä pääsisi myös Chefchaoueniin kunhan varaa pari päivää aikaa. Meillä alkoi valitettavasti muut retkisuunnitelmat painaa päälle.
Olipa kiva lukea Marokon kokemuksia! Meillä on takana yksi Marrakechin matka, ja tykättiin kyllä kovin. Tosiaan nuo kauppahallit eivät ole ihan suosikkivierailupaikka, eivätkä vastaa ihan suomalaista kylmäketjua. 😁 Vatsatautia emme silti saaneet.
Kiitos kommentista, Irina!
Kiva kuulla, että tykkäsit Tangerin tunnelmista. Nuo kauppahallit taitavat olla tuolla kaikki tätä samaa sorttia. Kai siinä joku taika on, ettei ihmiset sairastu. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää tästä lisää. 😲