Lensimme Malagaan Lissabonista TAP Portugalin siivillä. Tämä siirtymä sujui huomattavasti joutuisammin kuin aiempi lentomme Barcelonasta Lissaboniin. Saimme check-in- ja turvatarkastusrutiinit hoidettua ongelmitta.

Saavuimme Malagaan keskiyöllä, joten jäimme aiemmin varaamamme lentokenttähotelliin yöksi. Tästä Malaga Nostrum -hotellista ei jäänyt mitään muuta hyvää mainittavaa, kuin suht kelvollinen aamupala ja ystävällinen henkilökunta.

Auton vuokraus Malagasta

Tilasimme hotellin aulasta taksin, joka vei meidät takaisin läheiselle lentokentälle. Noudimme etukäteen vuokraamamme auton Avikselta. Kiitos Amexin, saimme sisällytettyä lisävakuutukset, lisäkuljettajan sekä autoluokan korotuksen samaan hintaan.

Uudenkarhea Ford Cougar kiidätti meidät kohti Aurinkorannikkoa, jonka varrella sijaitsevat muun muassa suomalaistenkin suosiossa olevat Torremolinos, Fuengirola ja Marbella.

Ilkka pääsi ensimmäistä kertaa elämässään näkemään livenä aidon rantalomaresorttikohteen, sillä ajoimme Fuengirolan läpi rantabulevardia pitkin.

Mitään suurempia haluja jalkautumiselle kohteeseen meillä ei ollut, joten jatkoimme samoilla bensanhuuruilla takaisin rantaa myötäilevälle moottoritielle, josta olikin mainittavan komeat maisemat.

Gibraltar näköpiirissä

Noin tunnin ajomatkan jälkeen horisontissa häämöttivätkin jo Gibraltarin jylhät kalliot. Me otimme kuitenkin suunnan kohti vuoristoisempaa sisämaata ja Castellarin kylää, josta olimme varanneet seuraavien öiden majoitukset.

Matkalla Malagan ja Torreguadiaron välillä (josta erkanimme pois pienemmälle tielle) oli muuten kaksi tietullia, joista maksoimme 5,56 € ja 3,55 €.

Matkalla linnalle näimme kymmeniä komeita kattohaikaroita pesimässä sähkötolppien päällä ja suurien puiden oksilla. Ajoimme suuren korkkitammialueen läpi mutkittelevaa tietä, joka kaventui, mitä lähemmäs linnaa pääsimme.

Hotel Tugasa Castillo de Castellar

Lopulta, noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vanhan linnan pihalle kukkulan laelle. Linnan pihaan tai hotellin eteen ei ollut suoraa pääsyä, sillä linnan jykevät muurit reunustivat aluetta joka suunnalta, eikä linnan sisäpihalle ollut asiaa kuin huoltoautoilla.

Tugasa hotellilta oli upeat näköalat alas laaksoon. Saimme huoneen linnan toisesta kerroksesta ja saatoimme ihailla ikkunastamme aukeavia upeita maisemia sekä taivaalla liiteleviä haukkoja.

Castellar de la Fronteran kylä sijaitsee linnan sisällä paksujen muurien ympäröimänä. Se sijaitsee Los Alcornocalesin -luonnonpuistossa Guadarranquejoen muodostaman tekoaltaan vieressä.

Kylän historia ulottuu esihistoriallisiin aikoihin ja pronssikaudelle. Merkkejä asutuksesta näkyy yhä alueen monissa luolissa, joissa voi nähdä upeita luolamaalauksia.

Keskiajalla paikalle rakennettiin nykyinen linnoitus. Strategisesti merkittävässä paikassa sijaitseva linnake oli tärkeässä roolissa Espanjan ja muslimien välisissä sodissa.

Kylä hylättiin 1970-luvulla, ja sen asukkaat muuttivat osuvasti nimetylle Nuevo Castellarille. Kylän rappeutunut tila houkutteli useita saksalaisia, jotka ottivat haltuunsa tyhjät talot ja rakensivat tilapäisiä asumuksia muurien ulkopuolelle. Myöhemmin kylä asutettiin uudelleen.

Google Mapsista löydät sekä Castello de Castellar että Nuevo Castellar hakusanoilla Nuevo Castellarin, mutta tämä artikkeli koskee vanhaa linnaa vuoren huipulla.

Ravintola El Aljibe

Meidät ohjattiin linnasta syömään läheiseen, linnan pihapiirissä olevaan El Aljibe -ravintolaan. Ilkka löysi listalta villisikaa timjamikastikkeessa ja Katri espanjalaisen Bisto with egg -annoksen.

Villisika oli oikein maittavaa. Kasvisruoka osoittautui perunoiksi ja paistetuksi kananmunaksi, joten siitä ei mitään erityisempää mainintaa. Jälkiruuaksi valitut tiramisu ja brownie olivat molemmat erinomaisia.

Iltaseikkailu Gibraltarille

Emme saaneet mielestämme Gibraltarin jylhiä kallioita ja ne näkyivät myös linnalle upeasti. Koska sinne oli alle tunnin ajomatka, pakkasimme repun sekä passit mukaan ja lähdimme vielä sunnuntai-iltana ajelemaan kohti tätä Iso-Britannian hallinnoimaa niemimaata.

Seikkailuistamme apinoiden kanssa voit lukea aiemmasta blogiartikkelistamme.

Korkkitammimetsä

Olimme varanneet alunperin linnahotelliin vain kaksi yötä, mutta pidimme paikasta niin paljon, että halusimme viettää siellä vielä kolmannen yön. Tiiviin reissutahdin vuoksi vapaapäivä tuntui sopivalta idealta tähän väliin.

Varasimme lauttaliput oppaan kera Marokkoon seuraavalle päivälle ja lähdimme tutustumaan Castellarin ympäristöön sekä aiemmin näkemäämme korkkitammialueeseen.

Pullonkorkeissa, korkkitauluissa ja monissa muissa sisustus- ja käyttöesineissä käytettävä korkki on luonnonmateriaali, jota kerätään erityisen korkkitammen kuoresta.

Kuorta aletaan kerätä noin 25-vuotiaasta puusta ja sadonkorjuu voidaan tehdä noin kymmenen vuoden välein. Oikein kerättynä puu ei vahingoitu, vaan korkkikuori kasvaa hiljalleen takaisin. Puu elää 150-250 -vuotiaaksi.

Suurimpia korkintuottajamaita ovat Portugali ja Espanja. Näimme myös korkkipuuta käsittelevän laitoksen metsän lähistöllä, jossa oli korkkitammesta kerättyjä kuoria pinottuna jatkokäsittelyä varten.

Ravintola La Ganania

Googlasimme lähistön ruokapaikkoja ja ylivoimaisesti parhaat arvostelut oli saanut La Ganania -niminen ravintola, joka toimi luostarista entisöidyn hotellin yhteydessä.

Linnassa asustelevat seinänaapurimme olivat löytäneet saman ravintolan, sillä olimme heidän kanssaan ainoat niin linnassa aamupalalla kuin täällä toisen hotellin ravintolassakin. Selkeästi ei tainnut olla vielä ihan sesonkiaika ja sehän sopii meille.

Listalta löytyi Katrille meribassia ja llkalle mustekalaa. Molemmat annokset olivat erinomaisen hyviä ja ehdimme syödä juuri ennen siestaa.

Ihailimme vielä ruokailun päätteeksi La Almoraima -hotellin pihapiiriä, josta löytyi tuuhea joulutähtipuu sekä hienosti hoidettu puutarha. Itse rakennus oli myös kaunis ja erikoinen, sillä siellä oli sisäpihalla oma kaivo, yhdellä kulmalla luostari ja näyttävimpänä osana oma kellotapuli.

Kattohaikarat

Matkalla linnalta Alceriakseen näimme kymmenittäin kattohaikaroiden valtavia pesiä, joita ne olivat rakentaneet sähköpylväisiin ja puihin. Taidokkaasti rakennetut pesät voivat painaa jopa satoja kiloja. Samassa pesässä näytti asustelevan useita lintuyksilöitä. Valitettavasti pesiä ei voinut pysähtyä katselemaan vilkkaasti liikennöidyn tien reunalle.

Ostoksia Carrefourissa

Aurinkorasvamme alkoi olla lopuillaan, ja koska kaikki kaupat olivat siestan takia kiinni pienemmässä Castellar de la Fronteran kylässä, ajoimme lähemmäs Alceriasta, joka sijaitsee melkein Gibraltaria vastapäätä.

Carrefourin hypermarket vastaa meidän Citymarkettia ja sieltä löytyi aurinkorasvan lisäksi limua, vettä ja kaikkea mahdollista, mitä olisi voinut tarvita. Muun muassa kokonainen tonnikalan pää. Ihmettelimme miksei jäätelöitä myyty yksittäin ja ostimme Biscoffin kolmen jäätelön pakkauksen, jonka söimme puoliksi.

Ilta hotellilla

Läheinen luonnonpuisto oli suljettu, joten emme päässeet etsimään ikneumoneja, joita alueella kuulemma esiintyy.

Ajoimme takaisin hotellille nautiskelemaan rauhallisesta illasta ja kauniista maisemista. Meillä on usein matkalla mukana kiikarit, joten niillä oli mukava tähystellä ympäristön maisemia sekä ylhäällä liiteleviä komeita lintuja

Päiväretki Marokkoon

Seuraavana päivänä teimme vielä opastetun retken lauttamatkoineen Marokkoon. Voit lukea siitä toisesta artikkelistamme.

Päivä Marokossa oli sen verran hektinen, että nukuimme makoisat yöunet linnan rauhallisessa ympäristössä ja jatkoimme matkaamme seuraavana aamuna kohti Sevillaa.

Vieraile linnamaisemissa 360-videoidemme avulla

Lue muut artikkelimme tältä matkalta​

Gibraltarin apina

Gibraltarin varastelevat apinat

Espanjan eteläosassa sijaitseva Gibraltar tarjoaa kahdelle mantereelle ulottuvien maisemien lisäksi viihdettä varastelevien apinoiden muodossa.

Lue »