Ilkka + lumilauta = ambulanssi

Miten mukava viikonloppu lumilautailun merkeissä vaihtuu silmän räpäyksessä jännittäväksi ambulanssikyydiksi ja ensiapupoliklinikkaelämykseksi? Jotta ymmärrämme paremmin lopputulokseen johtaneet lähtökohdat, palatkaamme ensin hieman ajassa taaksepäin.

Olen kasvanut perheessä, jossa sukset ja hiihtäminen eivät kuuluneet millään tavalla elämään. En ollut varmaan edes koskaan nähnyt kenenkään hiihtävän, kun peruskoulun 1. luokalla sitä jouduin pääsin kokeilemaan. Sukset jalkaan ja pihaa ympäri konttaamaan. Luokan tytöt auttoivat välillä takaisin pystyyn. Jossain koulutien varrella oli opettaja nähnyt minun väkisin hiihtävän koululta takaisin kotiin ja oli kommentoinut näkyä vanhemmilleni sanoin “harrasta menoa”. Sen piti varmaan kannustaa harjoittelemaan tiukemmin, kun tämä hauska kommentti kerrottiin minullekin.

puut kuura huurre talvi

Myönnettäköön tässä kohtaa, että kävin kerran kaverini perheen kanssa Vihdissä laskettelumäessä. Ei se nyt ihan nappiin mennyt, mutta oli ihan hauskaakin. Kotiin palattuani ehdotin, että voisin joskus toistekin mennä, mutta kehotettiin opettelemaan ensin edes hiihtämään.

Yläasteen kävin koulussa, joka sijaitsi Euroopan ainakin silloin suurimman ulkotekojääradan kupeessa Oulunkylässä. Liikuntatunnit kuluivatkin hiihdon sijasta luistelun merkeissä. Lukiossakaan en jostain syystä hiihtänyt ja suurimmaksi hämmästyksekseni selvisin armeijastakin edes näkemättä suksia kertaakaan. En siis osaa oikeasti hiihtää tai lasketella.

lumilautakoulu Serena Ski lumilauta

Lumilautakoulu

Näillä eväillä siis lähdin Katrin kanssa Serenaan lumilautakouluun. Lumilauta siksi, että suksiin en koske periaatteellisista syistä. Rullalauta eli skeitti sen sijaan oli ahkerassa käytössä teininä ja siksi paljon tutumpi väline. Jos mäkeen pitäisi mennä, lauta olisi edelleen ykkösvalinta.

Meille oli varattuna kahtena päivänä lumilautakoulua kaksi tuntia kumpanakin. Ensimmäisen päivän opit keskittyivät siteiden kiinnittämiseen, toisella jalalla vauhdin potkimiseen eteenpäin pääsemiseksi ja hyvin hyvin loivan viettävän mäen reunustan liukumiseen laudan päällä. Kävimme päivän lopuksi vielä pikaisesti laskemassa pari kertaa pienen lasten harjoittelumäen alas. Vihdoin vauhtia oli sen verran, että lautaan sai jonkinlaisen tuntuman. Hommahan vaikutti yllättävän mukavalta.

IlkkaPlaysPokemon lumilautakoulu lumilauta
IlkkaPlays lumilauta Serena Ski

Seuraavana päivänä suuntasimme taas Serenaan, puimme laudan jalkaan ja suuntasimme suoraan harjoittelumäkeen. Kiipesimme sitä vielä vähän ylemmäskin ja aloimme treenata laudalla luisutusta etu- ja takaperin. Painonsiirtoa ja laudan kulkusuunnan vaihtamista. Tuntui aika helpolta. Pari kertaa eteen tuli esteitä ja jouduin kääntämään laudan jyrkemmin alamäkeen, mutta niistäkin selvisin kunnialla oletettavasti skeittikokemuksen ansiosta.

Kun olimme laskeneet noin puolisen tuntia, olin harjoittelemassa luisutusta selkä menosuuntaan päin. Tässä on mielestäni hankalinta se, ettei oikein mitenkään näe mitä siellä alla on. Mäessä oli kuitenkin jonkin verran ruuhkaa. Jos kurkisti liikaa taaksepäin, oli vaarana että koko lauta kääntyy. Etenin kuitenkin hitaasti ja lauta oli hallinnassa, kunnes yhtäkkiä ei ollutkaan. Lauta lähti alta ja ilmalennon jälkeen laskeuduin pyrstölleni tai selälleni.

IlkkaPlaysPokemon lumilauta
IlkkaPlaysPokemon lumilauta

Hetken aikaa tuntui siltä, että taitaa tulla mojova mustelma. Aloin hilata itseäni sivummas muiden laskijoiden tieltä kun tajusin, että nyt taisi sattua vähän pahemmin. Sain vain vaivoin vedettyä itseäni maassa. Selkään sattui ja tuntui että pitäisi saada vedettyä jalat koukkuun ja käännyttyä kyljelleen. En kuitenkaan pystynyt kumpaakaan tekemään, koska en pystynyt kurottamaan irrottaakseni siteitä.

Hetken päästä onneksi Katri ja kouluttajamme Emma juoksivat luokseni huomattuaan, että nyt taitaa olla jotain vialla. Lauta saatiin irti jaloista ja käännyin kyljelleni. Siinä kohtaa kipu alkoi tuntua sen verran, että alkoi olla selvää etten enää palaisi mäkeen. En oikein tiedä kuka kutsui ja kenet, mutta muutaman minuutin kuluttua olin mönkijän kyydissä puoli-istuvassa asennossa käsieni varassa. Jokainen pieni kumpare mönkijän renkaiden alla tuntui kuin nyrkinisku alaselkään. Pääsin kuitenkin omin jaloin sisätiloihin sohvalle makaamaan ja sain kylmäpussin selkääni.

IlkkaPlaysPokemon mönkijä
IlkkaPlaysPokemon ensihoito

Ambulanssilla ensiapupoliklinikalle

Tietoni otettiin ylös ja todettiin että taitaa olla paras jatkaa matkaa ambulanssilla. Sellainen saapuikin vähän ajan kuluttua. Mittareiden mukaan olin ilmeisesti muuten kunnossa ja pääsin elämäni ensimmäistä kertaa myös ambulanssin kyytiin. Minut vietiin Jorvin sairaalaan, jossa odottelin yhteensä noin 5–6 tuntia. Selkä kuvattiin ja lääkäri totesi 5. lannenikaman murtuneen. Kolmen kuukauden ajan määrättiin välttämään nostelua ja kiertoliikkeitä. Vaikka rötväily onkin välillä ihan mukavaa, niin pitemmän päälle myös aika ikävää.

ambulanssi

Opiksi ja opetukseksi

Tätä kirjoittaessa onnettomuudesta on kulunut kohta neljä viikkoa. Kaksi ensimmäistä makasin pääasiassa sohvalla selälläni ja popsin kipulääkkeitä. Sohvalta ylösnousu, seisominen ja istuminen oli lääkkeistä huolimatta sen verran ikävää, ettei huvittanut kokeilla yhtään ylimääräistä.

Kolmannella viikolla aloin jo päästä paremmin liikkumaan ja tällä hetkellä olen jättänyt lääkkeetkin jo pois. Istuminen on edelleen tukalaa. Se hankaloittaa pääasiassa syömistä. Olen myös alkanut tehdä kevyitä kävelylenkkejä juoksumatolla, joka osoittautui loppusyksyn helmihankinnaksi. Aivan tätä en kyllä osannut aavistaa. Tällä hetkellä kuitenkin odottelen kevättä valoisin tunnelmin. Eiköhän selkä vielä saada kuntoon.

Mitä opin tästä kaikesta? Ainakin sen, että mäkeen olisi kannattanut hommata selkäpanssari. Suosittelen sitä lämpimästi ihan kaikille laskijoille. Selkäpanssari olisi luultavimmin pelastanut minunkin nikamani ja olisin selvinnyt mustelmilla. Taisin oppia myös sen, ettei mäkihommat ole minua varten. Jos olen miltei 50 vuotta selvinnyt aivan hyvin hiihtämättä tai laskettelematta, selviän varmasti seuraavatkin 50 vuotta. Kiitos ja näkemiin. Oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.

Jorvi ambulanssi ilmoittautuminen
IlkkaPlaysPokemon saturaatio

Katrin kokemukset ovat toisenlaiset

Ensimmäiset laskettelumuistoni ovat yläasteajoilta koulun tai nuorisotalon laskettelureissuilta mm. Kalpalinnaan. En muista koskaan saaneeni erityisemmin opastusta vaan sukset jalkaan ja mäkeen vaan. Hiihtohisseistä muistan saaneeni traumoja, eikä sompa- tai ankkurihissit vieläkään ole suosikkejani.

Murtomaahiihtämisestä sain oman osuuteni ala-asteella, sillä koulumme sijaitsi Helsingin parhaiden hiihtomaastojen vieressä ja liikunnanopettajamme oli varsinainen himohiihtäjä itse. Valitettavasti hänen palonsa ja rakkautensa lajiin ei ollut tarttuvaa vaan hiihtotunneista jäi lähinnä ikäviä muistoja sekä epäonnistumisen tunteita. Olikin vapauttavaa, ettei yläasteella enää tarvinnut koskea murtomaasuksiin, eikä niihin ole tullut tartuttua enää sen jälkeen.

Laskettelurinteisiin palaamisesta sen sijaan nautin paljon, oli ihanaa viilettää mäkiä alas ja vaikkei tekniikka tai vauhti ollutkaan kärkitasoa, kävin laskettelemassa, jos siihen vaan oli mahdollisuus.

Ne Tammelat lumilauta

Katri elvytti lasketteluharrastuksen

Harrastus jäi kuitenkin paitsioon vuosiksi kunnes Ilkalle tuli työreissu Chamonix’iin ja minulle mahdollisuus lähteä mukaan. Mikä olisikaan hienompi paikka elvyttää vanha harrastus, kuin upeat Alpit. Tein yhden elämäni parhaista päätöksistä ja palkkasin päiväksi hiihdonopettajan, joka vei minut ensin helpompaan rinteeseen ja sen jälkeen Alppien ylle 3300 metrin korkeuteen.

Tuon aivan huikean hienon kokemuksen jälkeen innostuin laskettelusta sen verran, että selvitin jokaisen reissun osalta mahdollisuuksia käydä laskettelemassa. Tämän seurauksena löysin itseni seikkailemasta Los Angelesin Mt. Baldyn rinteillä sekä Las Vegasissa Lee Canyonilla. Myös Levin rinteet tulivat tutuksi työkavereiden kanssa ja Messilässäkin tuli pyörähdettyä.

Laskettelu on kuitenkin mukavampaa kaksin ja vielä parempaa, jos sitä voisi harrastaa yhdessä myös reissuilla. Tästä syntyikin ajatus lähteä Ilkan kanssa yhdessä lumilautailukurssille.

Ne Tammelat talvi

Lumilauta on uusi tuttavuus molemmille

Olin itse kokeillut lautaa vain kerran, joten käytännössä me molemmat lähdimme ihan nollasta liikenteeseen. Kahden päivän starttikurssi kuulosti hyvältä, joten tuumasta toimeen ja auto kohti Serenaa kauniina, mutta kylmänä tammikuisena päivänä.

Kuten Ilkka kirjoittelikin, homma alkoi tosiaan lautaan totuttelulla, potkuttelulla ja tasapainon löytämisellä. Muutamat hypytkin tehtiin ja homma lähti rullaamaan tosi mukavasti. Se kamala sompahissitraumakin siirtyi sivuun, kun laudan kanssa sompa laitettiin kainaloon ja hissinousut sujuivat oikein mukavasti.

Mitä ylemmäs mentiin, sitä vaikeammaksi homma meni. Laudalla tasapainoilu oli haastavaa suksiin verrattuna ja muksahtelin kumoon tuon tuosta. Kerran otin kaatumisen vastaan kädellä niin, että ranne tärähti hieman, mutta ei onneksi käynyt pahemmin.

Serena Ski

Ilkka kaatuu lumilaudalla

Toisena kurssipäivänä ehdimme laskea vain yhdet laskut ennen kuin jäin kuvaamaan Ilkan viimeiseksi jäänyttä laskua, joka meni muuten tosi hienosti! Kunnes tapahtui tämä kohtalokas kaatuminen. Odottelimme lautaopettajan kanssa hetken, että pääseekö Ilkka itse ylös, mutta kun ei päässyt, niin juoksimme alas auttamaan.

Ilkka yritti urheana nousta, mutta irvistelyn määrästä päätellen totesimme viisaammaksi soittaa apuvoimia. Serenan henkilökunta hoiti hienosti Ilkkaa siihen asti, että ambulanssi saapui ja minä lähdin kotiin odottelemaan lääkärin tuomiota. Oli musertavaa kuulla murtuneesta selkänikamasta, sillä en missään nimessä ollut toivonut tällaista lopputulosta mukavalle viikonlopulle.

IlkkaPlaysPokemon ambulanssi

Onneksi Ilkka on toipunut hienosti ja mitään pysyviä vammoja ei pitäisi jäädä. Itse hieman vielä mietin, että jatkanko kurssia jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä on tärkeää, että yksi meistä on toimintakuntoinen. Mikäli vielä jatkan, käyn varmasti ostamassa selkäpanssarin ja ehkä myös rannetuet tästä kaikesta viisastuneena. Laskettelemaan kyllä lähden vielä ihan varmasti, eikä suojavarusteet ehkä sinnekään olisi pahitteeksi.

Serena Ski kaari halo sateenkaari valoilmiö

Katrin lasketteluseikkailut ulkomailla ja Suomessa