Lensimme Rio de Janeiroon joulupäivänä Iguassun putouksilta, Brasilian puoleiselta lentokentältä. Tuota väliä lentää vain muutama yhtiö, joista Latam Airlinesin aikataulut sopivat parhaiten siirtymisiimme.
Kyseisen lentoyhtiön käyttäminen arvelutti meitä hieman, sillä yhtiö oli aika tuoreeltaan ollut pariinkin kertaan otsikoissa onnettomuuksiin liittyen. Meidän lentomme oli kuitenkin ajoissa ja kaikki sujui mallikkaasti alusta loppuun saakka. Kasvomaskit olivat muuten pakolliset sekä lentokentällä, että lennoilla.
Saavuttuamme Rio de Janeiroon paikansimme lentokentältä Uberin noutopisteen ja saimme sieltä nopeasti kyydin hotellille.
Hilton Rio de Janeiro Copacabana
Riossa valmisteltiin kovaa vauhtia uudenvuodenjuhlia ja se näkyi myös hotelleiden hinnoissa joululoman lisäksi. Pulitimme hieman extraa ja varasimme huoneen Hilton-hotellista, joka sijaitsee aivan paraatipaikalla kuuluisalla Copacabanalla.
Tilasimme etukäteen myös näkymän rannalle ja toivoimme huonetta mahdollisimman korkealta. Meille oli varattu huone 24. kerroksesta, jota saimme vielä korotettua 30. kerrokseen.
Saimme seurata heti aamutuimaan, miten rannalle alkoi muodostumaan polkuja, joita pitkin sinne kuljetettiin rantatuolit ja muut viihdykkeet aurinkoa palvoville, rantaelämästä nauttiville turisteille. Illan tullen sama tehtiin toisinpäin, eli kaikki tavarat kärrättiin rannalta pois.
Sen verran olimme pihistelleet, että teimme varauksen Booking.comin kautta, emmekä suoraan Hiltonin varausjärjestelmästä. Emme siis saaneet hyödynnettyä Amexin kautta saamaamme Hiltonin kultajäsenyyttä ja missasimme oman aulapalvelun sekä aamiaishuoneen.
No, ne eivät onneksi kovin paljoa harmittaneet, sillä huoneestamme oli aivan mielettömät maisemat niin rannan kuin auringonlaskujen suuntaan.
Aamiaisella itaruutemme kuitenkin hetkellisesti kadutti, sillä ruokasali oli tupaten täynnä äänekkäitä hotellivieraita. Meteli oli suorastaan korvia huumaava ja tunnelma hektinen, kun henkilökunta kiirehti täydentämään pöytiä ja korjaamaan astioita.
Ensitunnelmat Rio de Janeirosta
Sambakarnevaaleistaan kuuluisan Rio de Janeiron kuuluisia rantoja kehystävät vuoristot tekevät kaupungin maisemista taianomaisen kauniita. Kirsikkana kakun päällä on valtava Kristus-patsas, joka seisoo ylväänä yhdellä korkeimmista vuorista ja näkyy siten eri puolille kaupunkia selkeällä säällä.
710 metriä korkealle Corcovado-vuorelle vuonna 1931 rakennettu Kristus-patsas lienee Rion tunnetuin nähtävyys ja maamerkki. Patsas valittiin vuonna 2007 nykyajan maailman seitsemän ihmeen joukkoon. Itse päätimme käyttää aikamme Riossa muihin kohteisiin ja ihailimme Kristusta vain etäältä. Patsas on ymmärrettävästi suosittu turistikohde ja ajoittain hyvin ruuhkainen.
Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä hotellin kattoterassilla pizzat ja ihmettelimme upeita näköaloja eri suuntiin. Uima-altaalla ja baarissa oli jo brittituristien bileet aluillaan, joskin niitä enemmän meitä kiinnostivat upeat keisarifregattilinnut, jotka liitelivät majesteettisesti yläilmoissa.
Illan pimetessä seurasimme terassilta ja hotellihuoneemme ikkunasta Copacabanan liikenteen kuhinaa pitkin iltaa. Ihmisiä ja autoja virtasi eri suuntiin loputtomasti ja tuntui siltä, ettei Copacabana nuku koskaan.
Retki Sokeritoppavuorelle
Olimme hahmotelleet jo etukäteen kohteita, joissa haluaisimme Riossa käydä. Kuuluisa Sokeritoppavuori oli listamme kärjessä, joten suuntasimme sinne heti aamupalan jälkeen. Sokeritoppavuori lisättiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2012.
Pääsimme Uberin kyydistä suoraan lippuluukulle jonottamatta ja avuliaat oppaat naputtelivat lippuostoksetkin meille maksun hyväksymistä vaille valmiiksi, joten pääsimme nopeasti ensimmäisen köysiradan kyytiin.
Vuori on 396 metriä korkea ja sinne matkustetaan ensin köysiradalla Morro da Urcalle, josta jatketaan toisella köysiradalla itse pääkohteeseen, Pão de Açúcarille, eli Sokeritoppavuorelle.
Molemmilla pysähdyspaikoilla oli turisteille monenlaista houkutinta. Herkkukojuja, erilaisia putiikkeja sekä ravintoloita. Me joimme huipulla kuohuviinin sekä oluen ja ihailimme esteetöntä näköalaa Kristus-patsaalle.
Valokuvia ja videoita mahtui ottamaan hyvin ja jos uskalsi kurottaa reunojen yli, saattoi nähdä liskoja vilistämässä sileäpintaisen vuoren lähes pystysuorilla seinämillä.
Korkeanpaikankammoiselle köysirata tarjosi tässä kohteessa kylmäävimmät haasteet. Vuori itsessään seisoi tukevasti ja huojumatta paikallaan, ja jyrkkiä reunamiakin saattoi kiertää leveillä väylillä turvallisen kaukaa.
Yksi hienoimmista jutuista oli näkymä läheiselle Santos Dumontin lentokentälle, jonne koneita laskeutui tiuhaan ensin vuorten välistä ja sitten rakennusten yllä kaarrellen. Olimme jo monta kertaa lähdössä, mutta emme malttaneet millään, kun koneita tuli jatkuvalla syötöllä.
Santa Teresan alue
Otimme Uberin suunnaksi Santa Teresan kaupunginosan, jossa kävimme syömässä ensin vegaanisessa ravintolassa. Uber maksoi jälleen aivan mitättömän vähän matkan pituuteen nähden, vain muutamia euroja.
Ohitimme useita hienoja hallintorakennuksia ja sitten taas erittäin tiuhaa asutusta jyrkkien mäkien rinteillä. Kulmakunnat alkoivat muuttua ränsistyneemmiksi, eikä olisi ollut houkuttelevaa liikkua siellä yksin.
Auton kivutessa vaivalloisesti jyrkkiä ja ahtaita kujia, tuntui taas hetkellisesti siltä, että auton hajoaminen juuri sillä hetkellä vaikutti erittäin valitettavalta ja todennäköiseltä mahdollisuudelta.
Vegaaninen ravintola Bandolim
Vegaaniravintola Bandolim sijaitsi vilkkaan kadun varrella, ja sisälle mennessämme varmistettiin vielä erikseen, että ymmärrämmehän kaiken ruuan olevan vegaanista. Kun olimme löytäneet yhteisen kielen ja ymmärryksen, saimme eteemme todella runsaat ja maittavat annokset, joiden ansiosta mahat olivat täynnä koko loppupäivän.
Escadaria Selarón
Aivan ravintola Bandolimin nurkan takaa alkoivat 215 uniikin maalatun rappusen mittaiset portaat. Portaat on rakennettu vuosien 1990 ja 2013 välillä ja ovat nimetty tekijänsä Jorge Selarónin mukaan.
Escadaria Selarón tai Selaron Steps ovat esiintyneet useiden suurten kansainvälisten yritysten ja artistien mainoksissa ja musiikkivideoilla, esimerkiksi mainittakoon vaikkapa Coca-Cola, Time, Kellogg’s, Snoop Dogg ja U2. Ei siis ihme, että rappuset houkuttelivat paikalle sankoin joukoin turisteja kuvaamaan itsensä näillä samoilla portailla.
Rappusten alapäässä seisoi hyvin hyvin verkkaisesti etenevä jono, jonka kärjessä huolellisesti sommiteltiin vuorotellen jokainen jonottaja yksitellen ja pareittain ja kaikissa mahdollisissa variaatioissa ja asennoissa täydellistä Instagram-kuvaa varten.
Tuplakuvat tietenkin otettiin myös, koska rappusissa kulki jatkuva virta ylimääräisiä ihmisiä, joita ei tietenkään sopinut näkyä täydellisessä kuvassa.
Jonoa kuitenkin kunnioitettiin eikä siinä etuiltu, eikä huudeltu ja hoputeltu kuvausvuorossa olevia. Jokainen oli ihan samalla asialla ja ymmärsi tilanteen tärkeyden. Mekin tietenkin jonotimme, mutta ehkä lähinnä uteliaisuudesta ja kokemukseen samaistumisen riemusta emmekä niinkään saadaksemme ikuisen muiston itsestämme tässä miltei pyhässä paikassa.
Portaiden varrella siellä täällä oli joitakin juomamyyjiä ja yläpäässä odotti aseistettu vartija. Luultavasti turistilaumat houkuttelevat paikalle myös rosvoja ja huijareita. Rappuset olivat kauniit ja niitä kannattaa kyllä käydä katsomassa.
Alas tullessa jatkoimme matkaa kävellen kohti Santa Teresan raitiovaunua ja sinne matkalla näimme radan alaosan ja sen ympärillä tosi hämärää sakkia. Emme jaksaneet enää lähteä etsimää värikkäitä taloja tai kujia enempää vaan etsimme Uberin kohti hotellia.
Käsityöläisolutta ja koiraseuraa Brewdegassa
Päivän päätteeksi lähdimme vielä etsimään hotellin lähistöllä sijaitsevaa Brewdega olutbaaria. Kävelimme Google Maps kourassa pariinkin kertaan paikan ohi. Baari oli todella pieni. Kadulle aukeni oikeastaan pelkkä ovi ja siitä pitkä huone, jossa pöytä, pari jakkaraa, jääkaappi ja tiski.
Myyjän lisäksi paikalla oli hänen koiransa ja pari paikallista asukastakin. Baarin vaatimattomuudesta huolimatta valikoima yllätti positiivisesti. Toki käytännössä kaikki brasilialaiset oluet olivat ennestään tuntemattomia, mutta valikoimasta löytyi yllättävän monen paikallisen pienpanimon erikoisoluita.
Ipanema Beach
Toisena päivänä suuntasimme Ipaneman suuntaan, jota kuvailtiin paremmaksi ja puhtaammaksi uimarannaksi kuin Copacabanaa. Meitä rantaelämä ei kiinnosta, joten piipahdimme rannalla vain pikaisesti ottamassa valokuvia ja videoita.
Teimme muutamia hankintoja paikallisesta Leblon-ostoskeskuksesta, jossa oli myös mukavan viileää kierrellä, sillä ulkona oli melkoisen kuuma ja hiostava ilma.
Löysimme ostoskeskuksen kupeesta jälleen vegaanisen ravintolan nimeltä Tita Bistro, jossa oli muuten yhdet parhaimmista vegaanisapuskoista tähän mennessä. Oli ihanaa päästä syömään maukasta ja hyvin valmistettua kasvisruokaa, sillä monesti ravintoloiden kiintiövegeburgerit ovat ihan mitä sattuu. Onneksi Ilkka on kaikkiruokainen ja syö mukisematta mielellään myös vegaaniruokaa.
Paluu Copacabanalle
Tilasimme jälleen Uberin, jolla ajoimme takaisin rantoja pitkin hotellille. Ruuhkat olivat melkoiset ja auton madellessa pitkin rantabulevardia meillä oli aikaa ihmetellä sen varrella olevaa elämää.
Uudenvuoden valmistelut olivat kovassa vauhdissa ja rannalle oli rakentumassa massiivinen lavarakennelma. Muutaman päivän kuluttua luvassa olisi mahtipontinen ilotulitus, jota saapuu seuraamaan jopa miljoonapäinen juhlakansa. Meidän suunnitelmissamme oli kuitenkin ehtiä takaisin Suomeen ennen vuoden vaihtumista.
Päivän päätteeksi Ilkka etsi hotellin lähettyviltä vielä ravintolan, jossa saisi syödäkseen kerran lihaakin. Paikaksi valikoitui aivan rantabulevardin kupeessa sijaitseva Joaquina, josta saikin kerrassaan erinomaista ruokaa. Hinnat olivat turistialueelle luontaisen korkeat, mutta mahtuivat kuitenkin helposti suomalaiseen matkabudjettiin.
Rion varjopuolet muistuttivat meitä hieman ikävällä tavalla Kapkaupungista, jossa ei edes paikalliset uskaltaneet kaupungille pimeän laskeuduttua. Aivan niin hurjaa ja vaarallista ei Riossa sentään kuitenkaan taida olla, vaikka kaupungin suuruus, rosoisuus ja suuret tuloerot tuovat tullessaan väistämättä vähäosaisia ja rikollisuutta.
Poliisipartiot kiertelivät rannan kaduilla ahkerasti ja todennäköisesti turisti on parhaiten turvassa juuri näillä alueilla liikkuessaan. Kaikesta huolimatta Rio de Janeiro on kaunis ja monipuolinen kaupunki, jolle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus.
Upeita valokuvia Riosta
Olimme suunnitelleet tapaavamme Riossa suomalaisen Seppo Suomelan, joka on asunut Copacabanalla lähes 20 vuotta. Valitettavasti viime hetken aikatauluesteet sotkivat suunnitelmat, emmekä ehtineet tavata. Seppo julkaisee Instagramissa upeita kuvia Riosta, ja olimme niitä ihastellen mehustelleet Rion maisemia jo etukäteen.
360-videot Rio de Janeirosta
Lue muut juttumme tältä matkalta
Uruguay – Päiväretki Colonia del Sacramentoon
Teimme päiväretken Colonia del Sacramentoon Buenos Airesista. Se sopi rauhallisen tunnelmansa ansiosta hyvin hektisen reissumme päätökseksi.
Rio de Janeiro – Copacabanan sykkeessä
Rio de Janeiro tunnetaan kuuluisasta Copacabanan hiekkarannastaan. Sen varrelle mekin majoituimme visiitillämme juuri ennen vuodenvaihdetta.
Päiväretki Paraguayn Monday Falls -putoukselle
Monday Falls -vesiputous on noin 45 metriä korkea ja 120 metriä leveä. Se sijaitsee Paraguayn pohjoisosassa lähellä Brasilian rajaa.
Iguassun putoukset – Etelä-Amerikan TOP 1 luonnonnähtävyys
Iguassun putoukset ovat yhdet maailman suurimmista ja upeimmista vesiputouksista. Ne sijaitsevat Brasilian ja Argentiinan rajalla Etelä-Amerikassa.
Buenos Aires – Jalkapallohuuman keskellä
Buenos Aires on Etelä-Amerikassa sijaitseva suurkaupunki ja Argentiinan pääkaupunki. Sieltä alkavat myös usein seikkailut Antarktikselle.
Upeat Falklandinsaaret – kuin suoraan luontodokumentista
Falklandinsaaret osoittautuivat todelliseksi luontokohteeksi, sillä saarella on erittäin rikas eläimistö pingviinien ja muiden lintulajien osalta.
14 päivän risteily Antarktikselle
Tutkimusristeily Antarktikselle oli uskomattoman hieno kokemus ja elämys, jota emme unohda varmasti koskaan.
18 comments
Rio de Janeiro on todella kaunis kaupunki. Meillä on sieltä paljon mukavia muistoja, ja mielellään sinne(kin) palaisi. Erityisesti tuo uusi vuosi voisi olla kiinnostavaa kokea. Oletan, että juhlintaa on turvaamassa satoja poliiseja karnevaalien tapaan, joten turvallistakin silloin voisi ajatella olevan.
Kiitos kommentista, Mikko!
Juu, erityisesti nuo kummalliset vuoret joka puolella kaupungin ympärillä on tosi erikoisia ja kauniita! Ja auringonlaskut rannalla!
Me katseltiin kotona livestreamia Copacabanan uudenvuoden juhlinnasta ja olihan kyllä ainakin väkeä paikalla! Uskoisin että poliiseja ja järjestyksenvalvojia oli töissä aika runsaasti! Yhtä hurjalta tuntuu ajatuksena tuollaiset ihmismassat, kuin futishulabaloo Buenos Airesissa – jonka vältimme myös täpärästi! 🤣
Pakko udella paljonko eroa saman huoneen hinnassa olisi ollut Bookingin kautta ostettuna verrattuna suoraan hotellista?
Kiitos kysymyksestä, Mari!
Valitettavasti en ihan tarkkoja hintoja enää muista. Bookingin hinta oli kuitin mukaan runsaat 600 euroa (kolme yötä) ja muistaakseni valinta kääntyi Bookingin eduksi noin 40% alennuksen myötä. Normihinta olisi näin ollen ollut pitkälti yli 900 euroa (olisimme pärjänneet ilman aamupalaa, koska se kuuluu Hiltonin kultajäsenyyteen).
Riosta olisi löytynyt paljon halvempiakin paikkoja majoittua, mutta satsasimme ihan tieten tahtoen hieman luksukseen ja erityisesti näköalaan. Näkymät 30. kerroksesta suoraan Copacabana Beachille auringonlaskun suuntaan oli kyllä kieltämättä yksi kauneimpia hotellinäkymiä, joita on nähty!
Omasta vierailustamme kaupungissa – ja Cristo Rei -patsaalla 🙂 – on jo aikaa, mutta yksi parhaiten mieleen jäänyt retki oli kun otimme Copacabanan toisella laidalla olevalta hotelliltamme taksi Ipaneman toiseen päähän ja sitten aamun tunteina kävelimme koko Ipaneman ja koko Copacabanan rantaviivaa pitkin takaisin hotellille. Muuten kiva retki, mutta kun sitten lopulta piti ylittää ranta päästäkseen hotellille, niin sehän osoittautuikin haastavaksi paljain jaloin, oli nimittäin siinä vaiheessa aamua hiekka on sen verran kuumaa! Kengätkin oli, kädessä, mutta ei uskaltanut pysähtyä niitä laittamaan jalkaan, liian polttavan kuumaa!
Kiitos kommentista, Pirkko!
Tuo kävely Ipaneman ja Copacabanan halki rantoja pitkin kuulostaa upealta! Mahtoi ottaa aikansa; hiekassa ei edes pääse kovin vauhdikkaasti etenemään!
Voin hyvin kuvitella tuon polttavan hiekan jalkojen alla! Itselläni meinasi oikeasti kintut käristyä nilkkoja myöten Qatarin hiekkadyyneillä kun lompsittiin paljain jaloin rinnettä alas, että sai mukavaa videota!
Ai jai, olipa kiva lukea juttu Rio de Janeirosta! Se on ilman muuta meillekin must-visit-kohde sitten kun joskus siirrytään “nomadoimaan” Etelä-Amerikkaan. Jättimäiset kaupungit sinänsä eivät niin älyttömästi houkuttele, mutta Riossa kohtaa moni kiinnostava asia, ja kokemus on varmasti mieleenpainuva. Ai niin ja pisteet taas paikallisen oluen metsästämisestä, sekin olisi ilman muuta meidän to-do-listalla! Vallan kivan näköinen craft beer pubi lopulta löytyi, ja söpö koira myös!
Kiitos kommentista, Anne!
Kiva kuulla, että Rion juttumme kiinnosti! Siellä kyllä varmasti riittää tutkittavaa pitemmäksikin aikaa. Meillä oli vain pari päivää aikaa Riossa, joten piti valikoida huolellisesti mihin sen käytämme.
Paikallisen oluen – mieluiten käsityö – metsästys kuuluu kyllä oleellisesti meidän reissuille! Vaikka Katria ei niin olut kiinnostakaan, niin onneksi aikaa riittää välillä sillekin. Toisaalta, lähdenhän minäkin aina mukisematta kaiken maailman köysiratoihin ja pilvenpiirtäjiin! 😀
Tuo pubi oli kyllä tosi mukava! Jos päädytte Rioon, niin poiketkaa ihmeessä!
Voisin oikein hyvin päivystää tuolla 30. kerroksessa seurailemassa Copacabanan menoa aamusta yöhön 🙂 Mä seuraan myös tuota Seppoa ja hänen upeita kuviaan. Niiden auringonlaskut ovat jääneet erityisesti mieleen. Maailman kauneimmat kenties?
Kiitos kommentista, Annemaria!
Tuolta hotellin ikkunasta oli tosiaan aivan mahtavat näköalat niin rannan ihmiskuhinaan kuin vilkkaaseen liikenteeseen ja tosiaan myös upeisiin maisemiin ja auringonlaskuihin. Täytyy myöntää, että auringonlasku Copacabanan yllä on äärimmäisen upea näky!
Aijai, tulvahti miljoona muistoa omalta reissultani 2018 tuonne. Silloin en vielä blogannut, mutta mietin, että kehtaisko sitä tehdä jonkun muistelupostauksen? Ihan päällimmäisenä muistona on, kun mentiin Kristuspatsaalle korkeanpaikan kammoisen ystäväni kanssa. Köysiradalla sijoitettiin hänet vaunun keskelle, jotta hän ei näe kunnolla ulos. Patsaalle kiivettiin niin , että hän yritti olla katsomatta maisemia. Ylhäällä tasanteella kun häntä alkoi huipata, mentiin kumpikin makaamaan pitkin pituuttamme vierekkäin ja tutkittiin patsasta todellakin sammakkoperspektiivistä. Sokeritopalle meno päivää kahta myöhemmin olikin jo astetta helpompaa.
Upea matka näyttää teilläkin olleen. Itseäni kiinnostaa rantaelämä vähintään sen verran, että tykkään tehdä aamukävelyt rannalla ennen aamiaista. Me oltiin muuten just uuden vuoden jälkeen Riossa ja tuolloin oli vielä lavarakennelmat kasassa. Juttelin joidenkin turistien kanssa ja he olivat osallistuneet juhliin jopa lastensa kanssa ja tykänneet ja kokenet olonsa ihan turvalliseksi. Itse nimenomaan vältimme reissua tuohon aikaan:)
Kiitos kommentista, Hannele!
Kirjoita ihmeessä muistelujuttu! Ei kai siihen mitään sääntöä ole, että pitää ihan tuoreeltaan tehdä? Ehkä syytä silti mainita, että matkasta on jo kulunut aikaa. 🙂
Etpä tiedä miten helpottaa kuulla, että Kristus-patsaalle oli vielä Sokeritoppavuorta jännittävämmät matkustukset. Itselläni on aika hurja korkeanpaikankammo ja monesti uskallan katsella maisemia (joissa olen itse ollut mukana!) vasta 360-videoiltamme. Lähden silti aina mukaan, mutta tosiaan en kyllä aina pysty nauttimaan itse paikan päällä. Mulla on kyllä semmoinen pieni veto-oikeus näihin, että jos menee oikeasti liian hurjaksi niin en kyllä sitten osallistu.
Varsinkin koronan jälkeen suuret ihmisjoukot tuntuvat vielä entistä oudommilta ajatuksilta. Jotenkin vain tykätään rauhallisemmasta ja väljemmästä. Hyvä silti kuulla, että turvallista oli ollut juhlissakin. 🙂
Mikä on oma aulapalvelu? 😀 kuulostaa hienolta 😀 mutta itselläkin menee aivan hermot isossa hotellissa, missä aamiaissali on aivan tupaten täynnä väkeä, hirveä meteli ja ihmiset vain etuilee eikä kunnioita toisia ollenkaan. Ei siellä muutakun stressaannu. Dubaissa yövyin kans hotellissa, jonka ikkunasta oli näköalat moottoritielle. Sitä oli kyllä yllättävän mielenkiintoista tai jotenkin leppoista seurailla iltaisin! 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
Oma aulapalvelu on käytännössä erillinen respa hotellissa. Ei siis tarvitse jonotella rahvaan kanssa, vaan pääset (yleensä) suoraan asioimaan. Lisäksi saatat saada tervetuliaisiksi vaikka suklaacookiet, niinkuin meille kävi Zagrebissa… 🙂
Ei tuolla onneksi ihan kauhea jono ollut respaan, mutta aamiaisella olisin kyllä arvostanut vähän hiljaisempaa ja väljempää tilaa. En ole kyllä ihan varma oliko tuolla niin, että itse ruoat piti silti hakea tuolta samoilta noutopöydiltä, ruuhkasta ja melusta.
Voi että Brasilia on kyllä yksi suurista haavekohteistani, erityisesti nyt Portugalissa ja Kap Verdellä asusteltuani. Etelä-Amerikka on mielenkiintoinen paikka ja siellä on monia uskomattoman upeita maita koluttavaksi. Brasilia on meillä on paljon myös mietinnässä siksi, että täältä Kap Verdeltä sinne saa matkustaa ilman viisumia paikallisetkin (nämä kun ei helpolla mihinkään yleensä pääse). Rio vaikuttaa hektiseltä, mutta kauniilta ja monipuoliselta! 🙂
Kiitos kommentista, Tiina Johanna!
Ota ihmeessä Brasilia tavoitteeksi! Jos Rio vaikuttaa liian vauhdikkaalta, niin onhan siellä toki paljon paljon muutakin! Esimerkiksi Iguassun putoukset olivat aivan mykistävät! Lisäksi haluaisin itse käydä Amazon-joella, vaikka vähän pitemmän kaavan mukaan!
Rio de Janeiro näyttää ja kuulostaa varsin eläväiseltä ja värikkäältä kaikella tapaa 🙂 Tuonnekin olisi kivat joskus päästä!
Kiitos kommentista, Eveliina!
No sitäpä se kyllä oli! Väkeä oli runsaasti ja tuntui ettei kaupunki käy ollenkaan nukkumaan. Me toki mentiin itse ajoissa pehkuihin, jotta jaksettiin sitten aamulla jatkaa seikkailuita. 🙂