Saavuimme kauniille Jamaikan saarelle Falmouthin satamaan päivä Caymansaarten jälkeen. Tiukasti vartioitujen porttien sisällä oleva satama oli rakennettu palvelemaan täysin turisteja ja ostoskylä oli erittäin siisti verrattuna portin ulkopuoliseen ympäristöön. Kojuja löytyi jokaiseen lähtöön ja niissä myytiin paikallisia matkamuistoja sekä saarella syntyneen muusikko Bob Marleyn mukaan brändättyä tavaraa.

Falmouth Jamaica

Retkien varaaminen

Kansainvälisten retkien valikoimassa oli useita retkiä Dunn River Fallseille, rattikelkkailua, zipline-elämys, snorkkelointia sekä valitettavasti myös useita delfiini-aiheisia aktiviteetteja. Tutustuimme retkiin pintapuolisesti netin kautta kotoa, mutta vasta laivalla ehdimme kunnolla perehtyä niiden sisältöön sekä hintoihin. Ilkan toiveissa oli päästä snorkkeloimaan ja moni kehui Dunn River Fallsia, joten valitsimme listalta retken, jossa nämä molemmat aktiviteetit yhdistyivät.

Saimme retket varattua kätevästi laivan automaateista ja illalla jaettavasta ohjelmasta selvisi, mihin aamulla tulisi kokoontua. Retket olivat selkeästi organisoituja ja paikalliset oppaat olivat ammattitaitoisia. Saimme kuulla bussimatkalla mielenkiintoisia yksityiskohtia Jamaikasta.

Kuljetus Jamaikalla

Meidät järjestettiin oikean auton kyytiin ja ajoimme tunnin verran satamasta itään toiseen satamaan, jossa oli kaksi risteilyalusta. Paikoitellen tiellä oli jopa ruuhkaa, mutta meillä oli silti aikaa pysähtyä ostamaan porukalle putouksen kiipeämiseen sopivat kengät sekä kuvaamaan hienossa maisemapaikassa.

Vesiurheiluun sopivat kengät

Haukat liitelivät taivaalla, kun ajelimme vihreissä maisemissa. Jamaikalla on muuten paljon korkeuseroja saaren korkein huippu kohoaa yli kahden kilometrin korkeuteen. Välillä ajoimme hulppeiden talojen ohi ja pikkukylissä talot olivat sen sijaan vaatimattomampia.

Saapuessamme toiseen satamaan (Ocho Rios) huomasimme, että tämäkin oli tarkasti vartioitu ja bussi matkustajineen tarkistettiin ennen kun se päästettiin sisään. Meidät ohjattiin veskien kautta katamaraaniin, jossa oli tosi mukava miehistö. Vaihdoimme uikkarit päälle ja ajoimme sataman edustalle lähelle koralliriuttoja.

Ocho Rios satama


Vesipelkoinen snorklaamassa

Jokaiselle annettiin räpylät ja snorkkelit. Jos Ilkka on korkeanpaikankammoinen, niin minä taas olen vesikammoinen. Olen meinannut lapsena hukkua, joten vesi ja minä emme ole oikein kavereita vieläkään. En osaa sukeltaa, enkä halua joutua veden alle. Snorklausretki siihen yhdistelmään olikin sitten oikein oivallinen valinta.

katamaraanin kapteeni

Alun panikoinnin ja räpiköinnin jälkeen pääsin Kevin-nimisen ohjaajan luokse, joka vapautti Ilkan minun vahtimisesta ja otti homman haltuun varmoin ottein. Sain selkeät neuvot mitä tehdä, mutta mieli laittoi hanttiin edelleen. Nenä jemmassa kuminaamarin alla, aallot pirskottelivat vettä jatkuvasti suuhun ja korviin, en takuulla pistä naamaa veden alle.. Laitoin snorkkelin suuhun ja testasin hengitellä sen kautta. Sydän hakkasi varmaan tuhatta ja sataa ja vilkaisin nopeasti pinnan alle.. WOW, miten hienoa ja pysähtynyttä siellä oli. Äkkiä pinnalle haukkomaan ilmaa.. sitten vähän uudelleen ja taas niin hienon näköistä.

snorklaus

Pinnalla oli tuskallista, kun aallot löivät vasten kasvoja, mutta Kevin veti pelastusrengasta eteenpäin, josta sai ottaa tukea. Muutaman toiston jälkeen uskalsin olla hetken pidempään naama vedessä ja kohta olinkin ollut siellä jo useita minuutteja! Mieletön voittajafiilis, että uskalsin ja opin niinkin yksinkertaisen asian kun putken kautta hengittämisen. Mutta, jos pelkkä vedessä olo meinaa iskeä paniikin päälle, niin tuo on iso saavutus.

Kevin vei meidät suoraan koralliriuttojen päälle niin, että ne olivat kosketusetäisyydellä. Näin kauniita, värikkäitä kalaparvia, jotka uivat ihan lähellä meitä. Korallit olivat valitettavasti aika värittömiä, joka kertoo surullista kieltään ilmastonmuutoksesta.

Yllä olevaa kuvaa klikkaamalla pääset 360-videoon, joka aukeaa uuteen ikkunaan.

Dunn River Falls


Dunn River Falls

Snorklasimme noin tunnin verran, jonka jälkeen jatkoimme katamaraanilla kohti Dunn River Fallsia. Tämä kohde oli nivottu lähes jokaiseen kansainväliseen retkeen ja homman ideana oli siis kiivetä mereen laskeutuvaa vesiputousta ylöspäin ihmisketjussa.

Dunn River Falls

Meidän kansainvälinen ryhmä katosi omille teilleen heti alkuunsa, mutta lähdimme Ilkan kanssa kiipeämään ylöspäin ja autoimme toisiamme, välillä muita ja välillä joku tarjosi meillekin auttavaa kättään. Vesi pauhasi alas hurjalla voimalla ja oli täysi työ pysytellä pystyssä. Meitä varoiteltiin etukäteen, että järjestelmäkameraa ei kannata ottaa mukaan, sillä se saattaa kastua. Huomautan tässä kohtaa, että se kastuu ihan varmasti.

Dunn River Falls

Meillä oli mukana kevyessä repussa puhelin ja 360-kamera sekä suojaksi minigrip-pussit puhelimille ja pari kerrosta muovipusseja. Putouksella oli kohtia, jossa oli vettä metrin verran, joten uikkarit olivat paras varuste tähän hommaan. Kastumiselta ei voinut mitenkään välttyä, paitsi menemällä portaita.

Yllä olevaa kuvaa klikkaamalla pääset 360-videoon, joka aukeaa uuteen ikkunaan.

Putousta ylöspäin kiipeilivät lähes kaikenikäiset ja -kokoiset, mutta hyvä kunto ja tasapaino eivät olleet haitaksi tuossa hommassa. Aikataulumme oli kohtalaisen tiukka, joten jätimme viimeisen osan putouksesta kiipeämättä.

Pilventuoksuinen Falmouth

Katamaraani miehistöineen vei meidät takaisin satamaan, jossa minibussi odotteli meitä kuljettajan ja oppaan kanssa. Ajelimme tunnin matkan takaisin Falmouthiin, jonne meidät jätettiin tukevien porttien sisäpuolelle. Kyselimme oppaalta ohjeet käydä kaupungilla ja se olikin ihan sataman vieressä, joten teimme pikavisiitin keskelle paikallista elämää.

Falmouth katukoira

Pilventuoksu tulvahti nenään heti ensimmäisellä kadulla, jolle eksyimme. Kaupustelijoita ja huutelijoita löytyi heti, mutta ihan iholle ne eivät onneksi tulleet. Saimme kävellä kohtalaisen rauhallisesti pari korttelia koti Pepper’s Jerk Center -ravintolaa, jonka olimme aikaisemmin bonganneet Ilkan etukäteen lataamista kartoista. Ravintola oli aika ”jännä” baari sisäpihalla, eikä paikalla tainnut olla muita asiakkaita meidän lisäksi. Ilkka tilasi listalta kana-jerkyä ja minä tilasin kalaa, mutta lopulta sain vain riisiä ja kasviksia, kun en halunnut ostaa tarjottua 30 euron valtavaa kala-annosta.

Chicken Jerky

Ravintolasta suuntasimme takaisin laivalle ja matkalla meille yritettiin myydä niin pilveä kuin muitakin paikallisia erikoisuuksia. Siirryimme sataman porttien sisäpuolelle täysin erilaiseen ympäristöön, kuin missä olimme hetki sitten olleet. Ehkä on ihan hyvä, että satama-alue on niin tehokkaasti eristetty. Turisteja kyllä yritettiin niistää myös aitojen sisäpuolella ja kun yritin ostaa tuliaisiksi tavallisen paketin teetä, siitä yritettiin veloittaa yli 20 dollaria. Jäi ostamatta.

Yllä olevaa kuvaa klikkaamalla pääset 360-videoon, joka aukeaa uuteen ikkunaan.

Lopuksi

Meitä olisi todennäköisesti kiinnostanut visiitti maan pääkaupunkiin Kingstoniin sekä saaren korkein kohta Blue Mountain Peak. Saimme kuitenkin mukavan pintaraapaisun myös tällä tavalla tästä upeasta, vihreästä saaresta, jonka tunnelma oli hyvin leppoisa. Satamiin rakennetut turistikylät ovat toistensa kopioita, joten niiden ulkopuolelle menemälle pääset kokemaan aidosti maan tunnelmaa.

Jamaica
Valtava puu Jamaicalla

Lue myös