Otimme Sevillasta suunnaksi Almogian kylän ja suuntasimme matkan varrella varaamaamme majoitukseen Casa Sarandyyn. Pääkohteemme El Torcal olisi majoituksesta vajaan tunnin ajomatkan päässä ja samoin Malaga löytyisi lähietäisyydeltä tunnin ajomatkan päästä toiseen suuntaan.
Kahden tunnin ajomatka Sevillasta Malagan suuntaan oli aika mutkainen ja rekkojen täyteinen. Teiden varsilla oli enemmän huoltoasemia ja vaihtelevia maisemia, kuin aiemmalla etapilla etelän suunnalta Sevillaan. Kaistojen välissä kasvoi hienoja kukkapensaita, joista ainakin pörriäiset varmasti tykkäävät!
Kello alkoi lähestyä siesta-aikaa, joten aloimme samalla katsella mahdollisuutta syödä ajoissa ennen auringonlaskua ja siestan päättymistä, sillä emme ehtisi perille ennen sitä.
Espanjalaisen keittiön erikoisuuksia
Löysimme pienestä La Roda de Andalucian kunnasta Google Mapsissa hyväksi kehutun Leiva-ravintolan. Meillä ei ollut yhteistä kieltä tarjoilijan kanssa, mutta Google Translatorin avulla saimme käännettyä menun ja löysimme listalta Katrille salaattia ja pääruuaksi paistettua kananmunaa, ranskalaisia sekä friteerattuja juusto-kinkkupalleroita, jotka löysivät tiensä Ilkan lautaselle.
Ilkka söi myös salaattia ja jonkilaista naudan lantiomuhennosta. Nam. Täytyy kyllä näin kasvisruokalijana todeta, että paistettu kananmuna ja ranskalaiset eivät olisi se oma ykkösvaihtoehto yhdessä tai erikseen kasvisruuaksi. Täysin vegaanina olisi kyllä jäänyt maha kurnimaan.
Casa Sarandy
Aterian jälkeen otimme suunnaksi etelän ja vaihdoimme Katrin ratin taakse, sillä Ilkan korkeanpaikankammo ja syheröiset vuoristotiet eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Löysimme kukkulan laelta talon ja meitä olivat vastassa Sara ja Andy, jotka myös asuvat samassa talossa. Heidän asuintilojensa lisäksi talosta löytyy majoitustilat kolmelle porukalle. Olimme tällä kertaa ainoat vieraat.
Sara ja Andy ovat belgialainen pariskunta, jotka elävät nyt unelmaansa Espanjassa pitäen tätä pientä Casa Sarandy -majataloa. He neuvoivat meille hyvät vinkit seuraavan päivän retkeä varten ja antoivat vielä lisävinkkejä lähiympäristön kyliin.
Istuimme iltaa heidän kanssaan ja he olisivat järjestäneet meille myös illallisen, mutta olimme jo syöneet aiemmin päivällä. Olimme maaseudulla, joten ihan läheltä ei löytynyt kauppoja tai ravintoloita.
Pulahdimme päivän päätteeksi vielä uima-altaaseen ja illemmalla ihailimme auringonlaskua 360-näköaloilla kukkulan huipulla sijaitsevan talon terassilta.
El Torcal
Meille oli katettu aamupala kello kahdeksalta, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti El Torcalin luonnonpuistoa, joka on myös Unescon maailmanperintökohde.
Hyvien ohjeiden ansiosta löysimme perille helposti ja osasimme mennä sinne myös ajoissa. Tie vierailukeskukseen suljetaan jossain vaiheessa päivää kun parkkipaikka täyttyy, jonka jälkeen loppumatkan puistoon (noin 3km) joutuu kapuamaan omin jaloin tai matkustamaan maksullisella shuttle bussilla. Kannattaakin lukea puiston sivuilta ohjeet etukäteen.
Olimme paikalla noin kello 9.30, puoli tuntia ennen vierailukeskuksen avaamista. Odottelimme ja viivyttelimme hieman, että ovet avattiin ja pääsimme vielä käymään vessassa ennen puistoon lähtöä.
Puisto on siis luonnonsuojelualue ja avoinna ympäri vuorokauden, mutta patikointi suositellaan tekemään päiväsaikaan. Alueella vierailu ei maksa erikseen pysäköintimaksun lisäksi. Vierailukeskuksen yhteydessä on matkamuistomyymälä ja ravintola. Sieltä lähtevät myös puiston opastetut kierrokset.
Miten El Torcalin upea puisto on syntynyt?
El Torcalin luonnonpuiston hämmentävän muotoiset kivimuodostelmat ovat saaneet alkunsa jo jurakaudella 150 miljoonaa vuotta sitten. Alue oli silloin merenpohjaa ja silloisten merieläinten kuoret ja luurangot vajosivat pohjalle tiivistyen kilometrien paksuiseksi kalkkikerrostumiksi.
Mannerlaattojen liikkeen myötä alue kohosi merenpinnalle, jossa se joutui tuulen ja sateen pieksemäksi. Eroosio sulatti pehmeämmät materiaalit pois jättäen jäljelle upeat pyöreät muodot. Alueen kallioista löytyy myös muinaisten merieläinten ja kasvien fossiileja.
El Torcalin alueen maisematyyppiä kutsutaan karstimaaksi. Se syntyy kalkkipitoisen maan rapautuessa ja muodostaessa tyypillisiä pinnanmuotoja sekä luolastoja. Karstialueella kävimme myös Sloveniassa, jossa vierailimme Postojnan tippukiviluolassa.
Vaellukselle keltaista reittiä pitkin
Puistosta löytyi kaksi merkittyä reittiä, vihreä ja keltainen, jotka molemmat lähtivät parkkipaikkojen kupeesta. Vihreän reitin pituus oli 1440 metriä ja kestoltaan noin 45 minuuttia. Keltainen reitti oli pituudeltaan 2750 metriä ja siihen oli arvioitu kuluvan aikaa noin kaksi tuntia.
Me saimme keltaiseen kierrokseen kulumaan miltei kolme tuntia, kun etenimme omaan tahtiimme kuvaillen sekä ihastellen kaikkea aivan rauhassa ja pidimme myös pienen evästauon.
Reittien alku- ja loppupäät olivat yhteiset, mutta vihreältä reitiltä pääsi oikaisemaan suoraan vierailukeskukselle, kun keltainen reitti teki pidemmän kierroksen.
Reitti oli laadultaan aika vaihteleva. Se piti sisällään kivistä maastoa, ja runsaahkosti korkeuseroja. Kalliot ympärillä olivat todella huikeita. Sadekelillä reitti voi olla jopa vaarallinen, koska kivet ovat liukkaita märkinä. Kalliomuodostelmat olivat todella erikoisia, jollaisia emme olleet aiemmin nähneet missään muualla.
Taitavat ja ketterät pyreneittenvuohet
Kallioiden ja kivien päällä ja itseasiassa vähän kaikkialla kuljeskeli pyreneittenvuohia. Turvauduimme aluksi kiikareihin ihastellessamme vuohia, mutta reitin edetessä niitä oli yhä lähempänä meitä, jopa muutamien metrien päässä.
Saimmekin kuvata ihan rauhassa vuohia ja tuijottelimme toisiamme rauhallisesti. Olimme ensimmäisten kulkijoiden joukossa tänä aamuna, joten vuohetkin varmaan vasta heräilivät uuteen päivään eivätkä olleet meistä moksiskaan.
Reitillä oli helppoa pysyä opastekylttien ja värillisten nuolten avulla. Lisäksi maahan oli pönkätty tolppia ja kiviin oli spreijattu nuolia myös. Eteemme osui muutamia todella kapeita ja ahtaita paikkoja sekä muutamia melko hankalia nousuja ja laskuja kivikkoisella polulla.
Suurimmaksi osaksi reitti oli kuitenkin melko helppokulkuista. Loppureitistä jäimme vielä istuskelemaan lituskakivillä ja ihastelemaan vuohia sekä taivaalla liiteleviä kotkia, joita meni aivan jatkuvasti pään ylitse.
Pitkähäntäisiä lampaita!
Kävimme vierailijakeskuksessa syömässä jätskit ja ennen lähtöä teimme vielä pienen kävelykierroksen parkkipaikalta toiseen suuntaan ja sieltä löytyikin aika upeat näköalat.
Näimme lisää isojen kivien päällä köllötteleviä vuohia ja korkealla liiteleviä kotkia. Jostain kuului lampaiden ääniä, mutta niitä oli todella vaikeaa paikantaa, sillä ne maastoutuivat maisemaan erittäin hyvin.
Paluumatkalla bongasimme kuitenkin pusikosta lampaan ja sillä oli pitkä häntä! Suomen Lammasyhdistyksen sivuilta löytyy parikin pitkähäntäistä lammasrotua, mutta sen tarkemmin emme kyllä rotua tunnistaneet tästä bongauksesta.
Tämä kohde oli kyllä erittäin hieno ja emme olisi osanneet odottaa löytävämme näin upeita maisemia. Ota mukaan kiikarit, kamera, hyvät lenkkarit tai vaelluskengät ja paljon juotavaa sekä välipalaa. Löydät luonnonpuiston sivuilta hyvät ohjeet pukeutumiseen ja lämpötiloihin liittyen.
Antequera
Saimme Saralta ja Andylta paljon vinkkejä lähiympäristöön ja yksi niistä oli historiallinen Antequeran kaupunki. El Torcal oli meille päivän pääkohde, joten olimme kiinnostuneita ensisijaisesti Antequeran ruokatarjonnasta.
Espanjalainen keittiö ei ollut vakuuttanut meitä, joten valitsimme ruokapaikaksi Nela Sushi Bar & Fusion -ravintolan, joka löytyi erään asuinalueen kerrostalon kivijalasta. Nautimme siellä erinomaiset sapuskat, Katrille Poke bowl ja Ilkalle hamppari!
Camino de Santiagon reitillä
Ruokailun jälkeen siirryimme vanhaan kaupunkiin ja kävimme kahdessa kirkossa. Toinen oli vanha nunnaluostari ja toinen eräs Camino de Santiago -pyhiinvaellusreitin kirkoista.
Kirkkojen jälkeen totesimme, että 36 astetta on aika kova lämpötila hortoilla kaupungilla, sillä olimme jo vaeltaneet useamman tunnin El Torcalissa.
Siesta oli hiljentänyt jälleen kaupungin, joten kävimme neuvoa-antavalla oluella ja coca-colalla avoimeksi jääneessä ravintolassa. Yhteistuumin päätimme, että on aika palailla autolle ja takaisin kämpille.
Tämä oli Espanjan alueen kiertomatkamme viimeinen ilta, joten ohjelmassa oli siis laukkujen pakkailua ja virkistäytymistä poolilla. Pari oluttakin oli vielä jääkaapissa maistelua odottelemassa.
Kotimatkalle
Heräsimme aamulla ukkosen ja salamoiden räiskeeseen. Lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan kohti Malagaa, josta lentomme lähti Suomeen. Oli muuten yksi töyssyisimmistä nousuista koskaan ja rehellisesti sanottuna hieman kyllä jännitti, kun kone nousi täristen meren ylle.
Tämä on viimeinen artikkeli tältä reissulta. Keräsimme tämän matkan kulut ja koosteen yhteen ja löydät sen tämän juttusarjan ensimmäisestä artikkelista. Löydät matkan aiemmat artikkelit myös erikseen Andorrasta, Montserratista, Barcelonasta, Lissabonista, Gibraltarilta, Marokosta, Castellarista sekä Sevillasta.
Automatkailu Espanjassa oli kyllä näiden kokemusten perusteella erittäin helppoa ja mukavaa. Säästimme aikaa ja kilometrejä lentämällä osan siirtymisistä. Ajokulttuuri oli huomattavasti leppoisampi kuin esimerkiksi Italiassa ja nähtävää olisi riittänyt erityisesti Andalusian alueella pidemmäksikin aikaa.
Vieraile El Torcalissa 360-videoidemme avulla
Lue muut artikkelimme tältä matkalta
Espanja, Andorra, Portugali ja Marokko – matkan kulut
Matkustimme Manner-Espanjaan ensimmäistä kertaa ja vierailimme samalla myös naapurimaissa. Artikkelista löydät kohteemme sekä matkan kustannukset
Montserrat – Upea vuoristokohde tunnin päässä Barcelonasta
Montserrat on upea kohde Barcelonan lähellä. Nauti hienoista maisemista, tutustu luostariin ja tee patikointiretki erikoiseen vuoristoon.
Andorra – kääpiövaltio Pyreneiden vuoristossa
Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa maassa pääset nauttimaan Pyreneiden vuoriston henkeäsalpaavista maisemista ja kauniista laaksoista.
Barcelona – kaakelitaidetta ja korkeuksia
Barcelona on täynnä kulttuuria ja historiaa, joka lumoaa kävijät. Erityisesti Gaudín luomukset ovat ainutlaatuisia ja vaikuttavia.
Lissabon – seitsemän kukkulan kaupunki
Lissabonin matka tarjosi kaunista arkkitehtuuria, herkullista ruokaa, ja upeita näköaloja seitsemän kukkulan kaupungissa.
Gibraltarin varastelevat apinat
Espanjan eteläosassa sijaitseva Gibraltar tarjoaa kahdelle mantereelle ulottuvien maisemien lisäksi viihdettä varastelevien apinoiden muodossa.
Marokko – Opastettu päiväretki Tangeriin
Näin sujui opastettu päiväretkemme lautalla Espanjasta Marokkoon, Afrikan tähti -pelistäkin tuttuun Tangerin vilkkaaseen kaupunkiin.
3 helmeä Andalusiassa – Castellarin linnamajoitus
Keskiaikainen linna toimi hienona tukikohtana automatkalla Andaluciassa. Teimme sieltä kätevästi päiväretket niin Gibraltarille kuin Marokkoon.
3 helmeä Andalusiassa – Historiallinen Sevilla
Upea Sevilla tarjoilee kaunista arkkitehtuuria, historiallisia rakennuksia ja kesäaikaan melko varmasti helteistä säätä.
20 comments
Torcal on todella upea retkikohde. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa ja molemmilla kiertäneet tuon keltaisen reitin. Olemme ihan samaa mieltä ajasta, joka siihen kuluu. Infon mukainen kaksi tuntia ei riitä, evästauot, pysähtelyt ja kamera vievät ehdottomasti oman aikansa. Samoin tuo parkkipaikkaneuvo on hyvä. Varsinkin loma-aikaan ja viikonloppuisin parkkipaikat tulevat täyteen, eli joko aamulla perille tai vaikka lokakuisena arkipäivänä, kuten me. Nuo pyreneittenvuohet ovat jääneet meiltä melkein näkemättä, joitain yksittäisiä vain. Kiva, että teillä oli noin hyviä kuvia niistä. Pitkähäntäinen lammaskin oli uusi juttu. Antequerassakin olemme pari kertaa käyneet, siellä esim. se linnalle nouseminen näköalojen takia on hieno juttu, mutta on siellä paljon muutakin, esim juuri nuo kirkot, monenlaiset puistot ja katunäkymät. Andalusia on ollut meille mieleinen eläkeläisajan retkeilyalue, ehkäpä tekin sitten joskus? Siellä kun riittää esim syksyllä ja keväällä paljon sellaista, mikä hyvin voittaa Suomen kylmän ja pimeän talven. Hyviä retkiä teille! Aila
Oletteko muuten lukeneet meidän tekstimme Antequerasta? Lukekaa seuraavaa vierailuanne varten: https://ailajajuha.com/2023/03/26/antequera/
Kiitos kommentista, Aila!
Taisitte olla Torcalissa vähän eri vuodenaikaan. Ehkäpä vuohetkin olivat laaksossa talvehtimassa? 🙂
Luin artikkelinne Antequerasta ja kivaltahan tuolla näyttää. Harmi ettei meillä ollut oikein enää virtaa Torcalin jälkeen kiertää helteisessä kylässä. Olisihan siellä selvästi ollut paljon paljon muutakin nähtävää!
Tuolla el Torcalissa olisi mukava päästä käymään ja se olisikin varmasti ollut meilläkin yksi vierailukohde, kun lentoja tuohon suuntaan olemme tiirailleet. Todella hienolta näyttävä paikka ja mahtavaa, että pyreneittenvuohia oli noinkin runsaasti. Niitä olisimme mekin kuvailleet varmasti paljon. Muutenkin tämä oli tosi kivalta kuulostanut reissu ylipäätään!
Kiitos kommentista, Mikko!
El Torcal oli kyllä kiva leppoisa päätös hetkittäin aika vauhdikaallekin lomalle. Luonnon keskellä mieli lepää ja kyllähän eläimiä on aina kiva nähdä omassa elinympäristössään.
Siitä vain kuorimaan kermat päältä meidän esivalikoimalta reitiltä! Olisi kiva kuulla mitkä kohteet te valitsisitte tuolta suunnalta! 🙂
Mekin tykättiin kovasti El Torcalista, jossa noita karstimuodostelmia on todella paljon! Melkein toivoisi, että alueella olisi pidempiäkin reittejä, vaikka kuten mainitsittekin, aikaa saa kyllä kulumaan noillakin poluilla. Me käytiin talviaikaan, jolloin alueella oli todella hiljaista ja melko viileää, ja jopa pyreneittenvuohet olivat vetäytyneet jonnekin, sillä näimme koko reissulla vain pari yksilöä. Niiden tasapainottelemista kallionrinteillä voisi katsella pidempäänkin! Ja siis hauska tuo lammas, en muista koskaan nähneeni tuollaista häntää!
Kiitos kommentista, Anne!
Kyllä tuolla voisi olla hauskaa kierrellä useampiakin reittejä. Loppujen lopuksi tuo kierros ei ole aivan hirvittävän pitkä, jos sen kiertää ripeästi eikä jää ihmettelemään maisemia. Tuolla jos muutamankin päivän viettää tai parilla eri kerralla käy, niin olisihan se hauska kiertää hieman eri kierros.
Ilmeisesti vuohet sitten oikeasti vetäytyvät viileään aikaan vuorilta pois. Meidän käydessämme niitä oli tosiaan kymmenittäin aivan kaikkialla!
Kiitos perusteellisesta postauksesta kollegat! Meillä oli mahdollisuus käydä ihmettelemässä noita upeita luonnon taideteoksia jokunen vuosi sitten. Olimme menossa Andalusiaan, mutta korona päätti toisin ja peruimme jo varatut lennot ja hotellimajoitukset. Nyt olemme lähdössä Andalusiaan helmikuun alussa ja kaikki alueeseen liittyvä kiinnostaa. Huomasin, että teillä muitakin postauksia noilta seuduilta, joten niistä on varmasti apua suunnitellessamme pariviikkoista matkaamme.
Sallinette, että laitan tähän koostepostauksen, josta voisin kuvitella monen olevan kiinnostunut? Tässä on mielestäni aika hyvä kokoelma ja artikkelin kommenttipalstalta löytyy lisää vinkkejä. Ketjusta löytyy myös artikkelimme El Torcalista.
https://appamatkustaa.fi/matkaopas-aurinkorannikon-parhaisiin-paikkoihin/
Hyvää matkailuvuotta 2024 kollegat!
Kiitos kommentista, Appa!
Harmi, että korona perui reissusuunnitelmanne. Espanja taisi tosiaan mennä aivan kokonaan kiinni pahimmassa vaiheessa, eikä tilanne itseasiassa tainnut olla paljon kummempi muuallakaan. Mehän pääsimme reissuun ulkomaille – ja jopa Euroopan ulkopuolelle – joka vuonna, mutta pisimmillään tuli melkein kahden vuoden tauko yhteen putkeen.
Oikein hyvää matkaa Espanjaan teille! Toivottavasti näistä kokemuksista on teille hyötyä ja vinkkejä. Sopivasti saimmekin juuri tämän juttusarjan valmiiksi tämän artikkelin myötä.
Kiva lukea näitä juttuja vähän erilaisista paikoista Espanjassa. Autollakin siellä siis voisi liikkua, ja tämä kohde sopisi meillekin. Mahdottoman söpöjä nuo vuohet, ja näköjään aivan pikkuruinen kissanpentukin löytyi…
Kiitos kommentista, Raija!
Kiva kuulla, että tykkäsit juttusarjasta! Näiden kokemustemme perusteella Espanjassa on helppo liikkua autolla. Ehkäpä isoimpia kaupunkeja lukuunottamatta. Emme lähteneet itse edes yrittämään ajamaan niiden läpi.
Vuohet olivat söpöjä, mutta en tiedä voiko kissanpentua söpömpää otusta enää ollakaan! Kuvan pikkumirrin sain hetkeksi syliini Casa Sarandyssä! 😍
El Torcar näyttää mielenkiintoiselta!
Ärsyttää nuo aikaehdotolmat, kun jokainen kulkee omaan tahtiin. Ja sitten mieheni aina vahtii kellosta toteutuuko aika.
Kiitos kommentista, Sari!
El Torcal oli kyllä todella upea! Lämpimät suosittelut! Aikaehdotelmat kyllä menevät monesti hutiin suuntaan jos toiseenkin. Ei niitä kannattaisi liian tarkkaan lukea, tai ainakin tiedostaa omat taipumukset vaikkapa hidastella kauniiden näköalojen tai vaikkapa villieläinten äärellä. 🙂
Voi miten suloisia vuohia! 🙂 Ja toki hieno itse kohdekin.
Mua vähän naurattaa toi kasvisruoka – monta kertaa Espanjassa olen itsekin miettinyt, että onneksi EN ole vegaani. Caminolla kasvisruoka oli usein juurikin kanamunat & ranskalaiset -tasoa.
Kiitos kommentista, Laura!
Paikka oli kyllä tosi hieno! Itse kaikkiruokaisena välillä kyllä surettaa Katrin puolesta kasvisvaihtoehdot matkustellessa. Meillä on tältä osin asiat aika hyvin täällä Suomessa. Olen täällä ollessa itsekin melko vähälihainen.
Pitkähäntäisestä lampaasta en oo koskaan kuullutkaan! Nuo kalliot / kivet (ei siis juuri nuo, vaan ylipäänsä :D) osaa olla todella liukkaita märällä kelillä. Höga Kustenilla tehtiin toissavuotena patikkaretki kansallispuistoon ja siellä oli maasto kivikkoista, kallioista ja märkiä aikaisemmasta sateesta. Huh, kun saikin olla varovainen niiden kanssa! Tässä tuli ihan uusia paikkoja, kiitos siis näiden esittelystä tuolta seudulta! 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
Joo! Noiden tommoisten liukkaiden kivien kanssa saa kyllä olla todella varovainen. Onneksi tuolla oli kuivaa eikä tainnut jalka livetä kertaakaan, mutta onhan noita pahoja paikkoja nähty. Joskus joutuu jopa lukemaan lehdistä kun joku turisti on luiskahtanut jossain päin maailmaa ja hullustihan siinä on käynyt.
El Torcalin luonnonpuisto vaikuttaa ihanalta! Vähän harmittaa, kun en Fugessa asuessa käynyt kovin kaukana kiertelemässä, lähinnä pyörin eri puolilla Aurinkorannikkoa 😀 Mutta se oli samalla mun ensimmäinen kerta yksin ulkomailla, enkä tiennyt matkailusta oikein mitään.
Kiitos kommentista, Cilla!
Ehkä sä vielä palaat Andaluciaan! Nyt on ainakin muutama kiva vinkki jo takataskussa. Kyllähän kokemus varmasti tuo lisää rohkeutta laajentaa reissureviiriä. Ehkä avautuu silmät jopa semmoisille vaihtoehdoille, joita ei edes aiemmin tullut ajatelleeksikaan. 🙂
Täytyypä laittaa tämä mieleen syksyn tulevaa Andalucian matkaa varten. Muksut saa helpommin patikoimaan, kun on todennäköisyys suuri eläinten bongaamiseen 😀 Mielenkiintoinen paikka kaiken kaikkiaan!
Kiitos kommentista, Rami!
Tää voisi olla kyllä kiva paikka lapsillekin! Eikä ollut mitenkään liian hankala. Luulen että lapset kiipeilevät jopa ketterämmin noista muutamista hankalista paikoista kuin minä itse.
Kommenteissa oli viileämpään vuodenaikaan sellaisiakin kokemuksia, ettei vuohia näkynyt, mutta toivottavasti teitä ne tulevat viihdyttämään. Kiikarit kannattaa ottaa mukaan myös, jos sellaiset sattuu omistamaan.