Olimme saapuneet Lissabonista myöhään edellisiltana Malagaan ja yöpyneet siellä lentokentän läheisyydessä, jotta olisimme virkeinä auton ratissa ja valmiina uuteen päivään. Ajomatkaa Malagasta Castellariin, jossa yövyimme kertyi vain noin 130 kilometriä.
Olimme varanneet majoituksen kukkulan päältä linnasta, josta aukenivat upeat näköalat eteläiseen Andaluciaan. Yksi kukkuloista kohosi muita terävämpänä ja sinne suuntasimme ensimmäiseksi.
Castellarin linnalta Gibraltarille
Katri otti ajovuoron linnalta alas, sillä Ilkkaa hirvitti ajaa mutkaisilla teillä. Vajaan tunnin ajomatkan päätteeksi saavuimme Gibraltariin. Pysäköimme automme suurelle parkkialueelle Espanjan puolelle rajan läheisyyteen, sillä auton vieminen Gibraltarille olisi ilmeisesti vaatinut jotain lisäselvityksiä.
Gibraltarille tarvitaan passit mukaan, sillä alue kuuluu Iso-Britannialle. Passintarkastukset sujuivat nopeasti rajan molemmilla puolilla.
Jännittävin osuus saapumisessa oli kävely lentokentän kiitoradan yli. Ilmeisesti tällä kentällä ei ole liikennettä ruuhkaksi asti. Vain yksi suurempi sotilaskone käynnisteli samaan aikaan moottoreitaan ja näimme myöhemmin sen nousevan ilmaan.
Rajalla oli myös suuri kauppa, jossa espanjalaiset tuntuivat käyvän tekemässä Tax Free -ostoksia. Me löysimme kaupasta tuttuja brittiläisiä brändejä ja ostimme hieman virvokkeita mukaan.
Liikkuminen Gibraltarilla
Vaikka niemenkärki on aika pieni, yritimme paikantaa kyytiä, sillä halusimme päästä pidemmällä sijaitsevan köysiradan ala-asemalle. Uberin tilaus ei kuitenkaan onnistunut, emmekä nähneet yhtään taksia, joten hyppäsimme pysäkillä seisoneeseen bussiin.
Saimme pikaopastuksen busseihin numero 5 ja 10, jotka kiertävät niemeä ja ajavat köysiradan ohitse. Kiirehdimme kyytiin, sillä oli sunnuntai-ilta, eikä meillä ollut aikaa kuin muutama tunti. Hintaa bussikyydille tuli 2,5 euroa/suunta.
Köysirata ei noussut Ilkan suosikkeihin, mutta onneksi ylhäällä odotti taas tukevaa maata jalkojen alla, sillä köysiradan asema sekä ravintolarakennus sijaitsivat kätevästi vuoren huipulla.
Gibraltarin berberiapinat
Gibraltarilla elää pieni, noin 200 yksilön populaatiko berberiapinoita eli magotteja. Laji luokitellaan nykyään erittäin uhanalaiseksi, mutta aikoinaan niitä on elänyt laajalti ympäri Eurooppaa aina Irlannissa saakka. Gibraltarin apinat ovat ihmisen lisäksi ainoa Euroopassa elävä kädellinen laji.
Magotit ovat peräisin vuoristometsistä ja ne ovatkin sopeutuneet hyvin vaihteleviin sääolosuhteisiin. Suurin osa kaikista magoteista asuu Marokon ja Pohjois-Algerian vuoristometsissä.
Apinoiden tarkkaa alkuperää Gibraltarilla ei tiedetä, mutta todennäköisesti ne ovat saapuneet alueelle luonnollisesti. Aivan täyttä varmuutta tästäkään ei ole, vaan ihmisen toimet ovat saattaneet ainakin osittain olla mukana vaikuttamassa asiaan.
Toisen maailmansodan aikaan Gibraltarilla sijaitsi brittien tukikohta. Legendan mukaan tukikohta menetettäisiin vihollisille, jos apinat katoavat. Vähimmillään apinoiden lukumäärän arvellaan olleen kolme yksilöä.
Vuonna 1942 Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill määräsi apinoiden lukumäärän “palautettavaksi”, mutta toimenpiteen yksityiskohdat pidettiin salassa.
Varastelevat apinat
Ylhäällä näimme saman tien useita apinoita. Veimme Ilkan lepuuttamaan hermoja kammottavan köysirata-ajelun jälkeen oluelle yläkerran ravintolaan.
Seurasimme ikkunasta näköalatasanteen tapahtumia ja huomasimme pariskunnan, jotka kuvasivat apinoita lähietäisyydeltä. Naisella oli olalla päältä avonainen kassi ja meni vain muutamia sekunteja, kun apina sukelsi naisen avoimeen kassiin, jossa oli sipsipussi ja keksipaketti.
Apina varasti keksipaketin naiselta hetkessä ja hyppäsi aidan toiselle puolelle harmittelevien turistien ulottumattomiin avaamaan keksipakettia ja pupeltamaan niitä.
Naisen onneksi vain keksipaketti lähti apinoiden mukaan. Ne voivat kuulemma varastaa mitä vaan turisteilta lippiksistä ja kameroista lähtien.
Apinoiden sekaan
Saimme oluen ja kolan juotua, ne maksoivat yhteensä vajaat 10 euroa. Siirryimme ravintolan ulkopuolelle ja silmiinpistävää oli, että apinankakkaa oli ihan kaikkialla.
Apinat liikkuivat ketterästi ravintolarakennuksen ympärillä. Ne myös riitelivät keskenään ja tunnelma oli jopa hieman pelottava, kun olimme nähneet aiemman välikohtauksen.
Liikuimme hyvin rauhallisesti, emme lähestyneet apinoita, emmekä tuijotelleet niitä. Apinat antoivat myös meidän olla rauhassa. Pakkasimme jo sisällä reppuun kaiken ylimääräisen aurinkolaseista lippalakkiin ja pidimme repun visusti sylissä etupuolella.
Huikeat näköalat
Kello alkoi olla jo aika paljon ja katselutasanteet tyhjenivät turisteista. Saimme hyviä kuvia, joissa näkyy kaksi mannerta: sekä Eurooppa, että Afrikka samassa kuvassa.
Vuoren huipulla oli myös bunkkereita ja luolia, joihin pääsi kiipeämään, mutta emme ajanpuutteen ja apinoiden vuoksi lähteneet tutkimaan niitä sen enempää.
Huipulla oli mukavan rauhallista ja se johtui siitä, että viimeinen köysiratakyyti oli pian lähdössä, joten lähdimme aika vauhdilla takaisin ehtiäksemme kyytiin.
Bussikyydillä Espanjaan
Alhaalla saimme odotella bussia aika pitkään ja odotellessamme tutustuimme kolmikkoon, joista nainen oli tanskalainen, toinen miehistä oli espanjalainen ja toinen oli ruotsalainen. Ihmettelimme yhdessä bussin aikatauluja ja hetken päästä juttelimme sujuvasti Käärijästä, jonka Euroviisumenestyksestä he olivat innoissaan.
Lopulta bussi saapui ja hieman petyimme, kun se ajoikin lentokentän alta menevää tunnelia pitkin suoraan passintarkastusluukulle. Haaveilimme, että olisimme käyneet vielä ostamassa kaupasta hotellille lisää virvokkeita.
Vinkkinä muuten, että Gibraltaria lähinnä oleva Espanjan puolen kaupunki La Linea de la Consepcion vaikutti tosi kivan näköiseltä satamakaupungilta.
Gibraltarillakin oli hotelleja ja sielläkin voi majoittua, mutta jos liikut autolla, kannattaa selvittää hyvissä ajoin, mikä on järkevin tapa toimia ja voitko ajaa autolla suoraan hotellille.
Netti toimi muuten tosi kehnosti Gibraltarilla ja koska se ei ollut EU-aluetta, oli roaming-kulutkin aika kovat.
Ajoimme auringon laskiessa takaisin ihanaan linnamajoitukseemme, josta teimme seuraavana päivänä myös päiväretken Marokon puolelle.
Vieraile Gibraltarilla 360-videoidemme avulla
Lue muut artikkelimme tältä matkalta
Espanja, Andorra, Portugali ja Marokko – matkan kulut
Matkustimme Manner-Espanjaan ensimmäistä kertaa ja vierailimme samalla myös naapurimaissa. Artikkelista löydät kohteemme sekä matkan kustannukset
Montserrat – Upea vuoristokohde tunnin päässä Barcelonasta
Montserrat on upea kohde Barcelonan lähellä. Nauti hienoista maisemista, tutustu luostariin ja tee patikointiretki erikoiseen vuoristoon.
Andorra – kääpiövaltio Pyreneiden vuoristossa
Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa maassa pääset nauttimaan Pyreneiden vuoriston henkeäsalpaavista maisemista ja kauniista laaksoista.
Barcelona – kaakelitaidetta ja korkeuksia
Barcelona on täynnä kulttuuria ja historiaa, joka lumoaa kävijät. Erityisesti Gaudín luomukset ovat ainutlaatuisia ja vaikuttavia.
Lissabon – seitsemän kukkulan kaupunki
Lissabonin matka tarjosi kaunista arkkitehtuuria, herkullista ruokaa, ja upeita näköaloja seitsemän kukkulan kaupungissa.
Marokko – Opastettu päiväretki Tangeriin
Näin sujui opastettu päiväretkemme lautalla Espanjasta Marokkoon, Afrikan tähti -pelistäkin tuttuun Tangerin vilkkaaseen kaupunkiin.
3 helmeä Andalusiassa – Castellarin linnamajoitus
Keskiaikainen linna toimi hienona tukikohtana automatkalla Andaluciassa. Teimme sieltä kätevästi päiväretket niin Gibraltarille kuin Marokkoon.
3 helmeä Andalusiassa – Historiallinen Sevilla
Upea Sevilla tarjoilee kaunista arkkitehtuuria, historiallisia rakennuksia ja kesäaikaan melko varmasti helteistä säätä.
3 helmeä Andalusiassa – Upea El Torcalin luonnonpuisto
Tämän upean luonnonpuiston löydät tunnin ajomatkan päässä Malagasta. Valitse kahdesta patikkareitistä sopivin ja nauti hienoista maisemista.
20 comments
Voihan berberit! Mun ainoa “kosketus” näihin oli se, että joskus lapsena mun kaveri lähti perheineen Gibraltarille ja heidän hamsterinsa tuli meille hoitoon (voi sitä onnen päivää!). Noh, hoitoaika sitten venähti, sillä apinat olivat hyökänneet kaverin pikkuveljen kimppuun ihan kunnolla ja hän joutui jäämään sairaalahoitoon :/
Kiitos kommentista, Eveliina!
Hamsterinhoitohomma kuulostaa kivalta, mutta tuo apinoiden hyökkäys ei! Ne on villieläimiä, vaikka pyörivätkin siellä ihmisten joukossa. Koskaan ei oikein tiedä milloin joku asia saattaa olla eläimen mielestä uhkaavaa. Siihen voi riittää se, että yrittää koskettaa tai vaikka pelkkä tuijottaminen. Enkä nyt yritä arvata mitä on tapahtunut, mutta noin yleisesti kannattaa suhtautua villieläimiin kunnioituksella. Aika hurjaa kyllä!
Me saatiin olla tosiaan niiltä aivan rauhassa, eivätkä ne edes tulleet meiltä mitään varastamaan. Taskuissa ei ollut herkkuja eikä me vaikutettu olevan millään tavalla kiinnostavia niiden mielestä.
Suosittelen käymään, jos olet matkustamassa lähistölle!
Minua on kiinnostanut Gibraltar erityisesti juuri noiden apinoiden vuoksi. Tämä siitä huolimatta, että meistä ei kumpikaan varsinaisesti pidä yleensä apinoista. Ärsyttää juurikin tuo, että ne varastelevat. Lisäksi ovat usein varsin meluisia, häiritsevät muutenkin ja lisäksi tosiaan sotkevat eri tavoin. Näköalat ovat upeat ja sääkin näyttää olevan mitä mainioin. Eipä ole itse tullut käytyä paikassa, jossa näkyisi kaksi mannerta samanaikaisesti, joten siinäkin mielessä Gibraltar olisi tietysti hauska vierailukohde!
Kiitos kommentista, Mikko!
Me tykätään villieläimiä äimistellä, mutta harvemmin niitä ihan näin läheltä tulee nähtyä. Tuo tuntui melkein enemmän joltain walk-in-eläintarhalta, mutta toki apinat ovat villejä ja sillä tavalla niihin pitää suhtautua.
Me laitettiin kaikki irtokamppeet (lippikset, aurinkolasit, autonavaimet yms) reppuun ja reppu oli koko ajan etupuolella sylissä. Taskuissa eikä repussa ollut mitään syötävää. Lisäksi ei edes yritetty päästä yhtään lähemmäs niitä, kuin oli pakko. Saimme olla aivan rauhassa apinoilta, joten uskaltaisin väittää että tuolla on aivan turvallista vierailla kun toimii fiksusti.
Nuo eivät juurikaan pitäneet mitään mölyä. Yhden muorin kassista varastivat keksipaketin, mutta se oli kyllä sen rouvan omaa hölmöyttä. Ainoa haitta oli sotku ja haju. Ja välillä ne innostuivat vetämään keskenään jotain rallia ja jahtaamaan toisiaan aivan meidänkin vierestä. Se oli vähän kuumottavaa, mutta eipä ne tosiaan olleet juuri meistä kiinnostuneita.
Näköalojen puolesta paikka on kyllä aivan helmi! Kannattaa käydä!
Eilen oli kavereita Gibraltarilla, niin tuli seurattua useamman tyypin Instasta kuvia. Heillä oli kyllä ollut päivällä omat sävellykset rajanylityksessä, muuten oli reissu mennyt hyvin.
Kiitos kommentista, Rami!
Gibraltarilta saa ihan takuulla aivan huikeita kuvia! Rajan ylityksestä en kyllä osaa sanoa mikä siinä olisi saattanut mennä vaikeaksi. Oltiin kyllä liikkeellä sunnuntai-iltana ja sen verran myöhään, ettei ainakaan ruuhkaa ollut.
Aika perus rajanylitys se oli passintarkastuksineen ja reppujen läpivalaisuineen. Takaisin päin taisi olla vielä helpompaa tulla.
Taisi olla hyvää keksiä. Mietin, että saavatkohan apinat niin paljon varastettua ruokaa, että eivät muuta ruokaa tarvitse😅
Kiitos kommentista, Mari!
Keksien merkki jäi valitettavasti näkemättä. Veikkaan että ainakin puolet niiden herkullisuudesta syntyi siitä, että apina pääsi härnäämään alkuperäisiä omistajia juuri ja juuri käden ulottumattomiin näköalatasanteen aidan taakse! 😆
Luulisin, etteivät ne pelkillä turistien eväillä elä. Muutenhan tilanne huipulla muistuttaisi Kauppatorin lokkiarmeijaa jäätelökioskin edustalla. Ihmiset saivat olla kyllä rauhassa, eikä jokaisen kasseja pengottu karvaisen rosvojoukon toimesta.
Aikoinaan kävimme mekin tuolla noita apinoita katsomassa. Matkalla ylös taidettiin kuuluttaa noin kahdeksalla kielellä, että kaikki ruuat pois apinoiden ulottuvilta – mutta eikös noin hetimmiten kun pääsimme ulos, niin joku kaivanut esiin täytetyn patongin. Ensimmäisen haukkauksen jälkeen patonki siirtyikin sitten jo uudelle omistajalle!
Gibraltaria olen viime vuosina seurannut vähän Brexitin tiimoilta, että miten tuon järjestävät sitten, mutta ilmeisesti se ainakin käytännön tasolla on jotenkin onnistuttu saamaan toimimaan.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Jotenkin noita aina on mukana melkein ryhmässä kuin ryhmässä, jotka kokee ettei ohjeet ja säännöt niitä koske. Jotenkin en ole kovin pahoillani niiden puolesta, joiden eväät lähtee apinoiden matkaan. Sitäpaitsi mieluummin luopuu eväistä, kuin vaikka silmä- tai aurinkolaseista, kiikareista tai puhumattakaan vaikka ihan fyysisistä vammoista. Melkoiset hampaat on pienemmilläkin apinoilla!
Jotenkin ei itse edes hoksattu etukäteen kunnolla, että tosiaan, tässähän siirrytään EU:n rajan yli. Aika sujuvasti se loppujen lopuksi kuitenkin kävi, ja arvelen että se rajalla ollut iso myymälä on saanut kivasti nostetta Brexitin myötä. Valitettavasti sama ilmiö ei ole tainnut pyyhkiä aivan koko Britannian talouden yli. Tai noh – tähänkin – mitäs läksivät.
Minä sain Gibraltarilla apinan olkapäille (apua!) ja yksi seurueestamme osti jäätelön, joka lähti tietenkin apinan matkana jo ennen kuin sen ennätti avata. Jätski kuoriutui kääreistään apinan käsissä kätevästi kuin banaani.
Kiitos kommentista, Kati!
Aika kuumottava tilanne varmasti saada apina olkapäälle! :-O
Jätskit ja muut eväät kannattaa tuolla kyllä syödä joko vuoren juurella tai viimeistään sisätiloissa kahvilan puolella!
Apinat ovat kivoja kunhan pysyvät vähän kauempana. Thaimaassa niitä oli myös “riesaksi” asti tiikeriluolatemppelillä. Eivät onneksi meitä häiriköineet, mutta olin kuullut juttuja, missä varastivat temppelikävijöiltä tavaroita.
Kiitos kommentista, Merja!
Olen myös Thaimaassa nähnyt villejä apinoita tuolla tavalla vähän turhankin läheltä. Ei sielläkään lopulta mitään käynyt, mutta pitää muistaa että ne ovat villieläimiä ja niillä on isot terävät hampaat, ovat nopeita, näppäriä ja voimakkaita. Ja ne kantavat todennäköisesti rabiesta.
Myös Hyväntoivonniemellä Etelä-Afrikassa nähtiin paviaaneja, tosin aika kaukaa. Siellä myös ne kuulemma käyvät silloin tällöin nappaamassa turisteilta repun ja tyhjentävät sitten sen jonnekin pensaikkoon etsiessään eväitä. Paviaanit on vielä isompia ja sellaisen kanssa voisi olla todella pulassa, jos tulee tappelu! :-O
Voihan apinat sentään! Ovat kyllä ihan söpöjä, mutta varuillaan saa kyllä olla tuolla 🙂
Kiitos kommentista, Krista!
Ovathan nuo söpöjä kyllä. Villieläimiin pitää silti aina muistaa suhtautua varovasti ja kunnioituksella. Niinkuin tietysti eläimiin ylipäätään. Onneksi nuo kyllä antoivat olla rauhassa, kun ei niitä liikaa tuijotellut tai muuten vaivannut. Noissa on vähän hankala ominaisuus se, etteivät ne näytä pelkäävän ihmisiä ollenkaan, joten ovat siis todella lähellä koko ajan.
Kiitos kattavasta ohjeesta siitä, miten tuonne pääsee.
Nuo apinat ovat ovelia. Onneksi osasitte suojautua.
Kiitos kommentista, Sari!
Kiva jos ohjeet olivat hyvät. Ensi kerralla kun liikut Etelä-Espanjassa, kannattaakin siis piipahtaa myös Gibraltarilla. Suosittelen! 🙂
Olis hauska palata Gibraltarille näin aikuisiällä. Nuorena lapsena kävin siellä ja muistan kuinka pääni päällä istui apina kaivelemassa hiuspohjaani. Varmasti ärsyttäviä apinoita, mutta näin kuvista ne näyttää ihan suloisilta! 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
Apina pään päällä istumassa kuulostaa kyllä aika hurjalta! Onneksi ne nyt eivät aivan noin tuttavallisilta vaikuttaneet. Olisin kyllä pysytellyt sisätiloissa lasin takana! 😀
Kyllä varmasti kannattaa käydä Gibraltarilla katsastamassa maisemat myös aikuisen silmin. Itse olen kiertänyt lapsena Eurooppaa ristiin ja rastiin, mutta on silti ollut kiva nähdä samoja paikkoja uudelleen!