Siirryimme Lissaboniin Barcelonasta lentäen TAP Air Portugalin siivillä. Check-in sujui perinteiseen malliin kentällä tiskin kautta, sillä automaatteja ei ollut vaan laukut jätettiin tiskille, jossa henkilökunta liimasi niihin tarvittavat tunnisteet.
Toiminta oli melkoisen hidasta kaikin puolin, eikä henkilökunnalla ollut mitään kiirettä avata tiskejä, vaikka lähes koko koneellinen oli jo kertynyt jonottamaan.
Lento Barcelonasta Lissaboniin kesti kaksi tuntia ja matkalle osui yksi konetta oikein kunnolla täräyttänyt turbulenssi. Pääsimme kaikesta huolimatta laskeutumaan turvallisesti Lissaboniin ja hyppäsimme kentältä Uberin kyytiin.
TAP Air Portugal on muuten valittu vuonna 2023 kuudenneksi turvallisimmaksi lentoyhtiöksi Forbesin listalla, jossa kriteereinä olivat mm. onnettomuuksien määrä, laivaston ikä, lentäjien koulutuksen taso ja koronaprotokollat. Finnair on samalla listalla sijalla 16.
Lissabon
Lissabon, Portugalin pääkaupunki, asuttaa hieman yli puolta miljoonaa ihmistä. Se on Manner-Euroopan läntisin pääkaupunki, ja sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1255 saakka. Kaupungin historiallinen keskusta kohoaa seitsemällä kukkulalla, luoden kaupungin profiiliin vaikuttavaa korkeuserojen vaihtelua.
Majoitus
Valitsimme kolmen yön visiitillemme Moxy Hotel Lissabonin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta. Saimme sisäänkirjautumisen pienen sekaannuksen johdosta perhehuoneen seitsemännestä kerroksesta ja se oli todella tilava.
Hotellia pyöritti nuorekas henkilökunta ja viihtyisästä aulasta löytyi taidetta, coworking-tilat, iso respa/baari sekä aamiaisravintola, kaikki kätevästi samalla alueella. Heillä on tapana tarjota asiakkailleen tervetulojuomat, jotka saimme valita oluen, kuohuviinin, limun tai veden väliltä.
Aamupalan söimme 12 euron lisämaksusta per henkilö hotellilla kahtena aamuna. Hyödynsimme myös kattoterassilla olleen uima-altaan ja lisämainintana kerrottakoon, että hotelli oli esteetön uima-altaalle pääsyä myöten.
Säästimme kävelyt kukkulaisen kadun kauniille kujille ja ajelimme hotellilta Uberilla keskustaan noin kuuden euron hintaan per suunta.
Ravintolat
Moxy Hotellia vastapäätä sijaitsi hampurilaisravintola, nimeltä The Wall Burger. Saimme sieltä saapumispäivänä erittäin maittavat burgerit, sillä emme jaksaneet lähteä vielä pidemmälle tutustumaan kaupunkiin.
Azul (Time Out Market)
Ilkan maistelulistalla oli Goose Barnacleja, eli barnakkeleita, eli hanhenkauloja. Niitä ei ollut tarjolla kaikissa ravintoloissa, joten Azulin sateinen terassi valikoitui kohteeksemme.
Hanhenkauloja myytiin kilohinnalla ja avuliaan tarjoilijan opastamana Ilkka sai ensin maistella niitä ja näki myös, miten kyseinen herkku “kuoritaan”. Ne olivat niin hyviä, että Ilkka tilasi niitä lautasellisen. Saatiinpa herkuttelusta myös hauska video Ilkan TikTok-kanavallekin.
Annoksesta olisi riittänyt jaettavaksikin ja barnakkeleiden kuorimisessa meni tovi jos toinenkin. Aika sotkuista puuhaa. Lisäksi Ilkka päätyi tilaamaan listalta myös pienen annoksen partaveitsisimpukoita valkosipulivoissa – molemmat annokset olivat erinomaisia.
Merenherkut nostattivat kielelle janon, ja seuraavaksi olikin etsittävä olutta. Lähistöltä löytyi yksi ainokainen avoinna oleva baari, jonka nimi herätti saman aikaisesti lupaavia odotuksia mutta myös kalvavan mahdollisuuden epäonnistuneelle elämykselle.
Ennustuksista jälkimmäinen toteutui ja British Bar Lisbon osoittautui valitettavasti aivan tavalliseksi juottolaksi, jota oli nimen lisäksi hieman ehostettu brittiteemaisilla elementeillä.
Markkinointikikka oli valtavan suosiollinen! Baarin olivat vallanneet möykkäävät britit, mutta koska hanasta virtaava olutkin oli korkeintaan keskinkertaista, Ne Tammelat jatkoivat nopeasti matkaansa muualle.
Hard Rock Cafe
Löysimme Katrin nerokkaan suunnistusvaiston (ja Google Mapsin) ansiosta itsemme Hard Rock Cafesta ja pääsimme pienen hetken kuluttua pöytään. Tapojemme mukaan söimme ateriat ja ostimme paidat.
Baari oli tosi hieno! Kaksikerroksisen ravintolasalin ylemmän kerroksen pöydät kiersivät parvella salin ympäri, ja koko komeuden katossa roikkui amerikanrauta ylösalaisin!
Käsityöoluen metsästystä
Katsoimme kartalta pari läheisintä craft beer -paikkaa ja lähdimme suunnistamaan kohti yhtä niistä. Matkan varrella kohtasimme jonkin verran jyrkkiä rappusia, kapeita kujia ja piikittäviä nistejä.
Näkymien mukavammasta päästä olivat yksi kukkiaan kasteleva mummo ja hedelmiään kadulle varisteleva sitruunapuu. Onneksi aivan tuota pikaa olimmekin jo The Queen Ale -baarin ovella.
Kompakti noin 10 oluen hanavalikoima sisälsi pääosin portugalilaisia käsityöoluita. Valitettavasti suurin osa niistä oli lageria tai vehnäolutta, joten flight jäi ottamatta. Nurkassa oli myös jääkaappi, joka oli sisällöltään kyllä vaikuttava.
Valitettavasti baarimikko oli nihkeällä tuulella ja vain vaivoin viitsi keskeyttää TV:n katselun ja nousta laskemaan olutta hanasta. Syvällisempiä keskusteluita portugalilaisesta käsityöoluesta ei siis viritelty, vaan matka jatkui parin huolellisesti valitun oluen jälkeen eteenpäin.
Frade dos Mares -ravintola
Ilkka halusi mustekalaa, joten se edellä ravintolaksi valikoitui Frade dos Mares. Ehdimme paikalle juuri sopivasti lounasruuhkaan ja saimme tilattua molemmille herkulliset annokset.
Ilkalle mustekalaa perunan ja varsiparsakaalin kanssa. Katri löysi listalta munakoisogratiinin, joka oli ihan superherkullinen.
Jälkkärinä Katrilla Petit Gâteau, eli sisältä valuva suklaaleivonnainen ja hasselpähkinäjäätelöä. Ilkalla Custard Puff Pastry. Jälkiruoan kaveriksi löytyi vielä mainio 20 vuotta kypsytelty portviini.
Amelia
Viimeisenä aamuna päätimme suunnata raitiovaunu 28:n päätepysäkiltä kävelymatkan päähän Campo de Ouriguen alueella sijaitsevaan ravintola Ameliaan. Kyseessä oli erittäin trendikäs aamiaispaikka.
Saimme oikein herkulliset toastit, Katrille hummus-avokadoleipä ja Ilkalle toast kahdella uppomunalla, tomaattikastikkeella, hummuksella ja avokadolla.
Lisäksi otimme tuorepuristettua mehua ja jälkkäriksi superherkullisen marenkiannoksen, jossa oli kermavaahtoa, lemoncurdia sekä marjoja ja viinirypäleitä. Nam!
Pasteis de Belem
Vuodesta 1837 saakka toiminut kuuluisa Pasteis de Belem leipomo oli myös selkeästi muidenkin turistien listalla, sillä jonoa oli sen jokaiselle ovelle. Mainittaakoon, että voit tehdä noutotilauksen ja sille on oma jononsa, tai syödä sisällä kahvilassa, jonne oli oma jono ja 250 asiakaspaikkaa.
Pitkistä jonoista huolimatta sisään siis pääsi myös suhteellisen nopeasti. Kolmannelta luukulta löytyi vielä vitriinistä samoja herkkuja kuin mitä kahvilasta, eli saat ehkä nopeimmin tästä herkkuja mukaan.
Me kävimme kahvilassa ja maistelimme vaniljatäytteisiä torttuja, mansikkapirtelöä, kana- ja ankkatäytteisiä pasteijoita sekä kinkku-juustotoasteja. Palan painikkeeksi maistui pikkupullo paikallista vinho verdeä.
Kahvilassa oli paljon väkeä ja hetkittäin tuntui, että meidät oli unohdettu, mutta lopulta tarjoilu pelasi ihan hyvin, paikka oli ihan käymisen arvoinen ja herkut oikein maittavia.
Nähtävyydet
Ponte 25 de Abril -silta
Yli kahden kilometrin (2277 metriä) pituinen riippusilta Ponte 25 de Abril yhdistää Almadan ja Lissabonin. Silta on yksi Euroopan vilkkaimpia ja pitää hallussaan Euroopan pisimmän riippusillan titteliä. Ulkonäöltään se muistuttaa erehdyttävästi San Fransiscon Golden Gatea. Halusimme tietenkin ylittää sen, sekä nähdä sillan hyvin jostain näköalapaikalta.
Cristo Rei
Rio de Janeiron Kristus-patsaasta inspiraation saanut Cristo Rei seisoo ylväänä Almadan puolella heti Ponte 25 de Abril -sillan kupeessa. Tässä onkin oivallinen näköalapaikka niin sillalle, kuin Lissabonin edustalla virtaavan Tajon rannoille.
Tajo on Iberian niemimaan pisin joki ja sen alkulähteet sijaitsevat 1038 kilometrin päässä Espanjassa Albarracín maakunnassa suurin piirtein Barcelonan ja Madridin puolivälissä.
Huomasimme, että Cristo Rein ylätasanteella on väkeä, joten Katri pulitti kahdeksan euroa lisähintaa, että pääsi patsaan sisällä olevaa hissiä sekä kapeaa portaikkoa pitkin ylätasanteelle. Näkymät olivat sieltä vielä hienommat, mutta kova tuuli hankaloitti valokuvaamista sekä maisemien ihailua.
Patsaan juurelta näköalat Lissabonin suuntaan ovat 82 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ylhäällä patsaan jaloissa sijaitseva näköalatasanne taas on peräti 192 metrin korkeudessa.
Time Out Market Lisboa
Tältä suurelta torilta löytyi valtava valikoima ruokakojuja, joista jokainen löytää varmasti mieluista syötävää. Sisällä oli lisäksi myös perinteinen toripuoli, jossa oli runsaasti hedelmiä ja vihanneksia myynnissä sekä erillinen käytävä, jossa myytiin kukkia.
Erilaisia ravintoloita oli tarjolla kymmenittäin aivan vieri vieressä, mutta niin oli paikalle kertynyt myös väkeä. Koko rakennus oli sisältä kuin sullottu täyteen. Onneksi ulkopuolella oli pöydissä tilaa ja pääsimme maistelemaan barnakkeleita. Jouduimme kyllä ulkona istuessamme hieman sateen piiskaamiksi.
Tram 28
Lissabonin kuuluisin ratikkalinja lienee numero 28, joka huristelee läpi kapeiden kujien. Yritimme päästä ratikan kyytiin jo ensimmäisenä iltana, mutta Martim Moniz -aukiolla olevan päätepysäkin jono oli todella pitkä ja meille tultiin myös kertomaan, että emme tule ehtimään ratikkaan, koska tiet pannaan pian kiinni Corpus Christin pyhäpäivän juhlien vuoksi.
Viimeisenä aamuna Lissabonissa heräsimme jo seitsemän aikoihin. Olimme sopineet, että lähdemme suoraan Uberilla kohti Tram 28:n lähtöasemaa, eli Martim Moniz -aukiota. Lissabon olikin vielä aika unessa, ja olimme vain parinkymmenen muun jonottajan kanssa odottamassa tätä kuuluisaa raitiovaunua.
Toissapäivänä jono oli ollut tosiaan melkoinen ja onkin kuulemma normaali tilanne torin laidalla, että ihmiset jonottavat vimmatusti kyytiin jopa useamman tunnin.
Kyseessä on kuitenkin ihan normaali raitiolinja, jonka kyytiin voi hypätä sen lukuisilta asemilta matkan varrelta – jos vaan mahtuu. Hintaa lipulla on kolme euroa per nuppi ja paikan kyydissä voi tosiaan varmistaa vain päätepysäkiltä.
Toisaalta kannattaa myös muistaa linjan toisen pään päätepysäkki, josta voi kokeilla onneaan myös. Pysäkki sijaitsee Cemeterio dos Prazeres -hautausmaan kupeessa ja sinne meidänkin ajelumme päättyi.
Jorgen linna
Lähdimme kipuamaan ratikkapysäkiltä ylös kohti Jorgen linnaa. Kukkulaisen kaupungin korkeuserot tulivat tällä etapilla tutuiksi ja vaikka välillä siirtymät tapahtuivat liukuportaiden avulla, oli kiivettävää silti ihan riittävästi.
Emme ostaneet linnalle lippuja vaan lähdimme kiertämään muuria ja ihailimme näköaloja. Löysimme yhdeltä kulmalta kissan rääkäisyä kuulostavien äänien lähteet, eli komeat riikinkukot.
Pöyhkeileviä riikinkukkoja olikin useampia linnan muurilla ja yksi innostui esittelemään upeaa sulkarivistöään sekä pehmeitä perskarvojaan, oikein hienon tanssin kera.
Torre da Igreja do Castelo de São Jorge
Linnan lähistöltä löytyi Jorgen linnan vanhan kirkon torni, johon myytiin 5€:lla pääsylippu ja lasi juomaa. No, näin hyvästä tarjouksesta emme mekään voineet kieltäytyä. Tornista taisi löytyä parhaat näköalat, joten hinta-laatusuhde oli kyllä sinänsä kohdillaan.
Santa Justa -hissi
Siirryimme Uberilla Santa Justa -hissin ylätasanteelle, josta pääsee katsomaan näköaloja ilmaiseksi ilman hissiajelua. Moni oli Googlen arvosteluissa sanonut, että hissiajelu on hidas ja aivan turha, sillä tasanteelle pääsee myös ilmaiseksi toista kautta ja se olikin ihan totta.
Aivan hissin lähettyviltä löytyi Chafarix do Carmo -suihkulähde, jonka historia ulottuu 1400-1600 -luvuille.
Pidimme sadetta hetken aikaa hienossa Igreja de São Roque kirkossa. 1500-luvulla rakennettu jesuiittakirkko edustaa tyypillistä barokkityyliä.
LX Factory
Kaverimme Miss Mureenan suosituksesta tilasimme Uber-kyydin LX Factoryyn, joka on vanhalle, ilmeisesti purku-uhan alla olevalle tehdasalueelle rakennettu taide- ja ravintolakeskittymä aivan Ponte 25 de Abril -sillan kupeessa. Alueelta löytyikin kivoja liikkeitä ja ravintoloita, joista Ilkka sai maisteltavakseen erikoisia oluita.
Alueelta löytyi myös viehättävä pieni kirjakauppa, Livraria Ler Devagar, jossa huteran oloisia metalliportaita pääsi kiipeämään parvelle. Parvelta löytyi hellyyttävä retrohenkinen “yhden hengen elokuvateatteri”, jossa pääsi seuraamaan yksityistä nukketeatteriesitystä nimeltä “Lisbon in 2 minutes”.
Monument to de Discoveries
Läheltä Hieronymuksen luostaria ja Pasteis de Belem -kahvilaa löytyy rannasta Henrik Purjehtijan kuoleman 500-vuotispäivän kunniaksi pystytetty muistomerkki. Muistomerkin huipulle olisi myös päässyt, mutta jonot olivat sen verran pitkät, että jätimme sen väliin tällä kertaa.
Henrik Purjehtija eli 1300 ja 1400 -lukujen taitteessa, ja pani alulle Portugalin löytöretkeilyn. Hieronymuksen luostari oli alun perin Henrik Purjehtijan perustama Santa Marian luostari, mutta se purettiin ja tilalle rakennettiin vuonna 1502 uusi kunnioittamaan Vasco da Gaman löytämää meritietä Afrikan ympäri Intiaan. Vasco da Gama on haudattu luostariin.
Palasimme rantaa pitkin jonkin matkaa takaisin kohti Lissabonin keskustaa päästäksemme kapuamaan hauskan näköiselle kattotasanteelle, jonka olimme nähneet auton ikkunasta. Paikalta löytyi MAAT-museo, jonka sijasta kiipesimme kattotasanteelle ihailemaan kauniita näköaloja Ponte 25 de Abril -sillalle ja Cristo Rei -patsaalle.
Kokemuksia Lissabonista
Vierailullemme osui siis Corpus Christi, jonka vuoksi teitä suljettiin ja kaupunkia oli koristeltu erityisen paljon. Juhlatunnelmissa oli mukana lukuisat Briteistä ja muista Euroopan maista tulleet turistit, jotka hyödynsivät ahkerasti koristeellisia Tuk-tuk -ajoneuvoja.
Lissabonista löytyy valtavasti upeita kaakeliseinäisiä taloja eri puolilla kaupunkia. Koristeelliset kaakeliseinät ovatkin tyypillisiä perinteiselle portugalilaiselle arkkitehtuurille. Kaakelilaattoja kutsutaan azulejoiksi ja ne ovat paitsi kauniita katsella, myös tärkeä osa portugalilaista kulttuuria.
Azulejoja pääset ihailemaan esimerkiksi Baixan, Chiadon ja Alfaman historiallisissa kaupunginosissa.
Niin ubereilla kuin takseillakin ajaminen helppoa ja suht edullista. Taksit ovat musta-vihreitä ja niiden vapaa-statuksen tunnistaa katon taksikyltissä olevasta vihreästä valosta. Tuulilasin kyltit näyttävät mitä sattuu.
Takseissa on laitettu mittarit pyytämättä päälle ja aloitusmaksu oli noin kolmen euron luokkaa. Kaikki kuskit olivat tosi ystävällisiä ja etenkin takseissa myös puheliaita.
Lissabonista jatkoimme matkaamme lentäen kohti Malagaa, josta vuokrasimme jälleen auton ja lähdimme seikkailemaan Andaluciaan.
Vieraile Lissabonissa 360-videoidemme avulla
Lue muut artikkelimme tältä matkalta
Espanja, Andorra, Portugali ja Marokko – matkan kulut
Matkustimme Manner-Espanjaan ensimmäistä kertaa ja vierailimme samalla myös naapurimaissa. Artikkelista löydät kohteemme sekä matkan kustannukset
Montserrat – Upea vuoristokohde tunnin päässä Barcelonasta
Montserrat on upea kohde Barcelonan lähellä. Nauti hienoista maisemista, tutustu luostariin ja tee patikointiretki erikoiseen vuoristoon.
Andorra – kääpiövaltio Pyreneiden vuoristossa
Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa maassa pääset nauttimaan Pyreneiden vuoriston henkeäsalpaavista maisemista ja kauniista laaksoista.
Barcelona – kaakelitaidetta ja korkeuksia
Barcelona on täynnä kulttuuria ja historiaa, joka lumoaa kävijät. Erityisesti Gaudín luomukset ovat ainutlaatuisia ja vaikuttavia.
Gibraltarin varastelevat apinat
Espanjan eteläosassa sijaitseva Gibraltar tarjoaa kahdelle mantereelle ulottuvien maisemien lisäksi viihdettä varastelevien apinoiden muodossa.
Marokko – Opastettu päiväretki Tangeriin
Näin sujui opastettu päiväretkemme lautalla Espanjasta Marokkoon, Afrikan tähti -pelistäkin tuttuun Tangerin vilkkaaseen kaupunkiin.
3 helmeä Andalusiassa – Castellarin linnamajoitus
Keskiaikainen linna toimi hienona tukikohtana automatkalla Andaluciassa. Teimme sieltä kätevästi päiväretket niin Gibraltarille kuin Marokkoon.
3 helmeä Andalusiassa – Historiallinen Sevilla
Upea Sevilla tarjoilee kaunista arkkitehtuuria, historiallisia rakennuksia ja kesäaikaan melko varmasti helteistä säätä.
3 helmeä Andalusiassa – Upea El Torcalin luonnonpuisto
Tämän upean luonnonpuiston löydät tunnin ajomatkan päässä Malagasta. Valitse kahdesta patikkareitistä sopivin ja nauti hienoista maisemista.
26 comments
Piipahdettiin Lissabonissa kolme vuotta sitten paluumatkalla Madeiralta. Kaupunki ilahdutti kyllä ensisilmäyksellä, ja oliskin kiva palata sinne joskus uudelleen. En muuten ollu koskaan kuullukaan mistään hanhenkauloista.
Kiitos kommentista, Cilla!
Lissabonista jäi kyllä kiva fiilis. Sinne voisi mieluusti mennä uudelleenkin. Ehkä silti, jos Portugaliin vie matka, niin saattaa kiinnostella myös muut kaupungit, kuten vaikkapa Porto.
Mä katselen aina välillä kaikenlaisista kummallisista ruoista kertovia ohjelmia. Niissä tulee milloin mitäkin ihmeellistä vastaan ja sitten koitan muistaa maistella niitä kaikkia kun tulee tilaisuus! Jostain semmoisesta olin tainnut nämäkin bongata. 😀
Toisaalta myös meren öttiäiset kiinnostaa lähtökohtaisesti aina, joten varmaan olisin maistanut muutenkin. Nyt piti ihan varta vasten käydä etsimässä…
Meillä Lissabonista kokemusta vain lyhyen päiväretken verran, mutta varsin miellyttävä fiilis kaupungista meillekin jäi. Mielellään kaupunkia tutkisi perusteellisemminkin, mutta Portugalin kaupungeista myös Porto kiinnostaa. Toisin kuin Cilla Maria, minä olen kuullut hanhenkauloista, mutta valitettavasti en ole päässyt koskaan maistamaan. Kuten Ilkka aiemmin vinkkasi, Lissabonissa merenelävien ystävä nähtävästi tosiaan viihtyy!
Kiitos kommentista, Mikko!
Me palloteltiin vähän Lissabonin ja Porton välillä, että kumpaan mennään. Varmasti seuraavaksi suunnataan Portoon, jos vielä Portugaliin mennään. Ja mikäs siinä! Maa vaikutti kivalta.
Täytyy sanoa, että Portugali meni heittämällä kärkeen äyriäisten ja muiden meren antimien tarjonnassa. Jos ötökät eivät sytytä, suosittelen maistamaan mustekalaa. Se ei ole Portugalissa edes kovin kallista ja on aivan taivaallisen hyvää!
Näytti tuo Moxy hotellin konsepti ja ulkoasu ihan samalta kuin Liettuan Kaunaissa oleva Moxy. Lissabonissa olen kerran käynyt viikon matkalla tammikuussa, ja ajankohta oli suomalaisilla ihan kiva kun tällöin lämpötilat pyörivät 15-20 asteen välillä.
Kiitos kommentista, Jani!
Moxy on Marriot-hotellikonsernin brändi, joten näitä on varmasti vähän siellä sun täällä. Katselin kuvia Kaunasin Moxystä, ja kyllähän se selvästi samalla kaavalla on toteutettu.
Tuollainen 15-20 astetta olisi miltei täydellinen reissusää. Nyt juuri palasimme USA:n ja Kanadan matkalta, jossa normaalisti on näin lokakuun alussa lämpötilat juuri noissa lukemissa. Sattui kuitenkin niin, että Pohjois-Amerikassa vallitsi ihan poikkeuksellinen helleaalto ja jopa hieman tuskailimme 30 astetta lähentelevissä päivälämpötiloissa.
Ainakin tällaisella reissulla, johon liittyy paljon vaeltelua jalkaisin, liiallinen kuumuus on aika raskasta.
Hauska tuo teidän hotelli! Virkistävän erilainen 🙂
Me oltiin keväällä Portugalissa ja vietettiin Lissabonissakin muutama päivä. Meillä oli auto vuokralla, joten kaupunkia tuli ajeltua tehokkaasti ristiin rastiin 😀
Kiitos kommentista, Eveliina!
Hotelli oli kyllä tosi kiva. Tuli jotenkin mieleen tuore AX-hotelli Ruoholahdessa ja ehkä myös jollain tavalla Scandic Hub Ruttopuiston lähellä. Molemmat siis Helsingissä.
Auto olisi ollut kyllä ihan kätevä tuolla. Tai noh, ainakin kaupungin keskustassa oli aika kapeita kujia ja runsaasti yksisuuntaisia. Auton kanssa olisi varmasti tullut ajeltua hieman kaupungin ulkopuolellekin. Hyvältä kuulostaa! 🙂
Ihana Lissabon! Mun viiskymppismatka tehtiin tuonne viisi vuotta sitten heinäkuussa. Kaupunki jäi mieleen varsin helppona ja mutkattomana kohteena. Samoja kohteita koluttiin , mutta jälleen kerran sivistyin! Barnakkelit oli itselleni uutuus ja olisi lähteneet tilaukseen, jos olisi tulleet vastaan. Piti vähän googlaillakin niitä. Tämä herkku siis tarkkailuun tulevia matkoja varten. Muutenkin kyllä tämän postauksen myötä tuli nälkä eli se on siirryttävä kyökin puolelle:)
Kiitos kommentista, Hannele!
Mahtavalta kuulostaa synttärireissu Lissaboniin! Kaupunki oli tosiaan fiilikseltään aika rento ja mukava.
Noita barnakkeleita muuten näin myös Espanjassa torilla. Siellä puolella ne on vissiin vielä vähän fiinimpiä herkkuja, että voi joutua etsimään niitä myyviä ravintoloita vähän hartaammin. Me kyllä taidettiin nähdä niitä myös torilla Barcelonassa La Ramblan kupeessa. Sieltä olisi saanut semmoisessa maisteluaskissa muutamalla eurolla sen verran että voi sanoa maistaneensa. 😉
Vaikka olen kohtalaisen paljon lentänyt, niin koskaan en ole kunnon turbulenssiä kokenut – viime aikoina olen jopa alkanut toivomaan moista – ehkä tyhmä toivoa..
Kiitos kommentista, Mari!
Muakaan ei pikkuravistelut ole vaivanneet kummemmin pitkiin aikoihin. Häiritsevintä se on silloin kun ollaan vasta noustu tai laskeutumassa, eli lennetään matalalla. Siinä ei ole kauheasti aikaa korjausliikkeisiin, jos jotain käy.
Sen verran kovasti tuolla lennolla ravisteltiin ja konella tippui lentokorkeuskin ihan selkeästi, että sanotaan nyt näin, että mieluummin ei enää. 😅
Ravintoloita lukuunottamatta aika pitkälti samoja paikkoja kiersimme siskontyttäriemme kanssa kaupunkia kerratessamme joitakin vuosia sitten – tavallaan tietysti pieni ihme sikäli, että nuorisoa on aina vähän vaikea saada innostumaan nähtävyyksistä shoppailun sijaan, jolle sillekin on Lissabonissa ilmeisesti, heidän mielestään ainakin, hyvin mahdollisuuksia. Iso akvaario oli yksi heidän suosikkejaan – ja hieno se meidänkin mielestämme oli.
Joko on Cristo Rei Riossa tullut katsastettua 🙂
Kiitos kommentista, Pirkko!
Vaikea tietysti arvailla mikä on Lissabonissa nuorisoa sytyttänyt, mutta onhan se nätti kaupunki! Me ei juurikaan käyty shoppailemassa tai edes katsastamassa paikallisten tavaratalojen tarjontaa. Monesti kyllä reissuilla käydään uteliaisuudesta pyörähtämässä.
Rion Kristus-patsasta ihastelimme vain alhaalta. Meillä oli siellä vain pari päivää aikaa ja päätettiin käydä Sokeritoppavuorella. Kristus-patsaasta oltiin kuultu huhuja kammottavista ryysiksistä, niin emme sitten viitsineet sinne lähteä jonon jatkoksi. Kristus ei itsessään kiinnosta, mutta näköalat tietysti olisivat varmasti olleet hienot.
Melkoinen gourmet matka on teillä ollut. Nuo hanhen kaulat jäisi ehkä syömättä….mitä ne ovat?
Lissabon tarjoaa hienoja näköaloja noilta eri kukkuloilta. Itse pidin kaupungista.
Kiitos kommentista, Sari!
Meillä on vähän tällainen tämä reissukaava, että Katri haluaa korkeisiin paikkoihin ja minä taas maistelemaan paikallisia ruokia ja oluita. Tietysti muutakin tehdään, mutta nuo kyllä molemmat kuuluvat asiaan oleellisesti. 😀
Hanhenkaulat ovat jonkinlaisia äyriäisiä tai siimajalkaisia tms. Vissiin jotain sukua merirokoille. Wikipedia kertoo, että valkoposkihanhen englanninkielinen nimi barnacle goose juontaa siitä, että hanhien uskottiin syntyvän näistä ötököistä. Kätevästi tästä johtuen hanhet laskettiin kaloiksi ja niitä voitiin syödä paaston aikanakin.
Nuo portugalilaiset leivokset (paste … mikä sen nimi olikaan?) on ihan taivaallisen hyviä! Pitääpä hakea niitä taas Lidlistä, vaikka mieluusti niitä söis ihan paikan päällä. Portugali on täällä ollut jo vuosikausia bucket listan kärjessä, mutta vieläkään en oo sinne ehtinyt. Teillä oli monipuolinen loma siellä! 🙂 ite en uskaltais syödä noita kaikkia ruokia, hui 😀
Kiitos kommentista, Elina!
Kyllä nuo paikalliset erikoisuudet on monesti aika herkullisia. Ei ne ihan syyttä suotta ole vuosisatoja vanhoja perinneherkkuja. Poikkeuksiakin toki on… 😀
Vähän siitä syystä maistelen mielelläni vähän kaikenlaista. Loppujen lopuksi aika harvoin sattuu lautaselle mitään kammottavaa. Pitää vaan päästä yli siitä, että joku näyttää hurjalta. Ääntä kohti vain! 😀
Tutun kuuloisia paikkoja. Vierailin Lissabonissa ensimmäistä kertaa vuosi sitten ja yhä kaipaan Portugalin ruokaa, etenkin mustekaloja, nam!
Kiitos kommentista, Petra!
Olen ihan samaa mieltä, että mustekala taisi olla parasta herkkua tuolla. Ja se olikin todella hyvää! Katselin uteliaisuuttani kaupassa täällä Suomessa, että vakuumipakattu mustekala maksoi melkein 40 euroa. Ei kyllä raaski täällä noita syödä, vaan on kivampi syödä näitä erikoisherkkuja paikan päällä, tuoreena ja kokeneen kokin valmistamana!
Näinkin instagramissa tuon hanhenkaulakuvan ja nostan hattua, kun rohkenit maistaa… Itselläni olisi jäänyt ehkä johonkin seuraavaan kertaan :D. Suunnitelmissa on viettää tammikuussa pidempi aika Lissabonissa, joten tämä postaus tuli juuri hyvään aikaan.
Kiitos kommentista, Sandra!
Ei nuo hanhenkaulat loputa niin kovin jännittäviä olleet syödä. Tai sitten mulla vain alkaa olla rutiini työntää suuhuni kaikenlaista sen kummemmin ihmettelemättä. Pidätän kyllä itselläni oikeuden olla niin tekemättä. 🙂
Kiva kuulla, että postaus osui sopivaan ajankohtaan! Toivottavasti löytyi hyviä menovinkkejä. Jos uskaltaa, niin yllytän kuitenkin harkitsemaan noiden hanhenkaulojen maistamista. Ravintolasta saattaa nätisti pyytämällä saada yhden maistiaisiksi ihan ilmaiseksi!
Jos ei hanhenkaulat kuitenkaan käy, niin suosittelen maistamaan mustekalaa! Se on ainakin muutamaa pykälää “tavallisempaa” ja Portugalissa varsin sopuhintaistakin. Lisäksi se on siellä tuoretta ja kokki varmasti osaa hommansa, kun kyseessä on niin jokapäiväinen ruoka siellä.
Hei, ihanan ruokainen postaus 🤩 ja mukavasti myös nähtävyyksien kiertelyä.
Kiitos kommentista, Tanja!
Lissabonissa tuli tosiaan maisteltua aika paljon ja laidasta laitaan. Harvemmin osuu sellaiseen kohteeseen, jossa tuntuu olevan makunystyröitä kutkuttelevia herkkuja aivan mielin määrin!
Lissabonissa kyllä riitti näkemistä myös lautasen ulkopuolelta, joten paikka osoittautui aivan erinomaiseksi matkakohteeksi! Mielelläni lähden uudelleen Portugaliin!
Kyllähän se vähän kotoisalle näyttää tuo punainen silta, mutta ei kuitenkaan ihan samanlainen. 🙂 Vitsi, mitä herkkuja olette taas syöneet. Näin tuon Tiktok -videon noista hanhenkauloista ja se oli hauska. Itse ajattelen, että maistan kaikkea ihan kokeilun vuoksi mutta tuo on niin valtava pino, että en tiedä olisko mennyt alas kuitenkaan. Pointsit Ilkalle!
Kiitos kommentista, Paula!
No eihän se toki aivan alkuperäistä vastaava silta toki ole! San Franciscoon on kyllä vielä päästävä ja nähtävä aito Golden Gate ihan omin silmin! 🙂
Täytyy myöntää, että mun tilaamani “pieni annos” oli loppupeleissä valtava keko. Hanhenkauloissa oli kyllä sen verran paljon käsitöitä ja kuoria ja roskaa jäi aika paljon, ettei noissa kyllä ihan hirveästi syötävää ollut.
Pisteet kelpaa aina! 🤩