Grand Central Terminal on yksi tunnetuimmista ja kauneimmista rakennuksista Manhattanilla. Pääsalia koristava kultainen kello on varmasti tuttu monista elokuvista ja asemalla riittää runsaasti nähtävää, jos vain malttaa pysähtyä tutkimaan yksityiskohtia kiireisten ihmisten keskelle.

Historia

Rautatieaseman historia ulottuu vuoteen 1871, jolloin Cornelius Vanderbilt osti tontin 6,4 miljoonan dollarin kauppahinnalla (nykyrahassa 100 miljoonaa dollaria). Rautatieasemalla sattui junaonnettomuus vuonna 1902, jota seurasi kymmenen vuoden rakennusvaihe. Höyryveturin höyrypilvi oli estänyt veturinkuljettajan näkyvyyden ja se törmäsi toiseen matkustajajunaan vaatien 15 ihmishengen menetyksen. Onnettomuuden johdosta päätettiin, että höyryveturit ovat kiellettyjä kaupungissa.

Vanderbilt päätti uudistaa aseman täysin sähköjunakäyttöön. Rakennus joutui purku-uhan alle vuonna 1975 ja apuun astui Jacqueline Kennedy, jonka vetoomuksen ansiosta rakennus säästyi ja samalla se suojeltiin iäksi.

Rakennus tarvitsi kuitenkin kunnostusta ja apuun astuivat suunnittelija John B. Snook ja arkkitehti Whitney Warren. Kunnostus tehtiin vuosien 1988–2000 aikana ja se kesti 12 vuotta. Pääsalin kattoon jätettiin kohta, joka muistuttaa siitä, miten likainen se oli ennen kunnostusta.

Kylmän sodan ja avaruuden valloituksen kilpajuoksun tiimellyksessä, vuonna 1957, Grand Central Terminalin pääaulaan pystytettiin täysimittainen avaruusraketti. Raketti tuli myöhemmin lennättämään astronautit Gus Grissomin ja Alan Shephardin avaruuteen Mercury projektin myötä. Kun rakettia nostettiin pystyyn, se raapaisi kuopan aulan kattoon lähelle Kalojen tähtikuviota. Myös kuoppa jätettiin remontissa paikkaamatta. Tämä jäi meiltäkin bongattavaksi seuraavalle reissulle.

Katon tähtikuviot on myös peilikuvana. Tahallista tai tahatonta, mutta Vanderbilt vakuutti asianlaidan olevan tahallinen, ja kattomaalauksen olevan kuva “Jumalan ainutlaatuisesta näkövinkkelistä katsottuna”.

Rakennusta uudistettaessa myös valaistus laitettiin uuteen uskoon 35.000 hehkulampun avulla, joka oli myös merkki vauraudesta. Aseman kaiteista ja koristeista löytyy tammenterhoja, jotka viestivät rakentajan motosta ”pienestä terhosta kasvaa mahtava tammi”. Näitä yksityiskohtia löytyy myös tiloista, joihin yleisöllä ei ole pääsyä.

Nykyhetki

Manhattanilla asuu noin 8,5 miljoonaa ihmistä, joista 300.000 työskentelee kymmenen minuutin kävelymatkan säteellä Central Railway Stationista. Asemalta löytyy näitä työntekijöitä palvelemaan 46 laituria ja siellä kulkee päivittäin 700 junaa päivässä 47 sekunnin välein.

New Yorkin asukkaat käyttävät 6,5 tuntia aikaa työmatkoihin joka viikko.
Asemalla on 35 ravintolaa ja 10.000 ihmistä käy siellä syömässä päivittäin. Tiesitkö muuten, että asemalta löytyy myös erittäin suosittu osteribaari?

Oyster Bar

Yksi Central Railway Stationin kuuluisimpia ja ehkä myös erikoisimpia ravintoloita on Grand Central Oyster Bar. Ravintola avattiin alunperin jo vuonna 1913. Sen menestys ei kuitenkaan silloin perustunut erinomaisille merenherkuille, vaan pikemminkin sille, että se sijaitsi maailman suurimmassa matkustajaliikenteen solmukohdassa.

Ravintola lopulta lakkautettiin ja se ehti rapistua pari vuotta tyhjillään, kunnes vuonna 1974 tilaa tarjottiin nykyiselle omistajalle. Konsepti mietittiin uusiksi ja nykyisin paikka menestyy loistavasti. Ainakaan itselleni ei tule ensimmäisenä mieleen haukata työmatkalla tai lounastauolla ostereita, mutta päivittäin 12.000 ravintolassa käyvää työmatkalaista on eri mieltä.

Listalta löytyy 22 osterilajiketta ja kuusi kokkia sekä kaksi ”fishbutcheria” pitävät huolta, että asiakkailla riittää syötävää. Ravintolaan tuodaan päivittäin vuodenajasta riippuen 50–100 laatikollista ostereita. Parhaimpaan sesonkiaikaan asiakkaita on jopa 24.000.

Listan suosituin annos on nimeltään paikallinen Blue Point, joka on peräisin Long Islandilta.

Omat kokemukset ravintolasta

Nautimme Oyster Barin antimista Eggs Benedictin ja savustettua Pohjois-Atlantin lohta. Ilkka testasi tarjoilijan suosituksella myös kolme erityyppistä osteria; Blue Pointin, koska se on paikallinen ja ravintolan suosituin osteri, “suolaisen” ja “makean”. Sivistymättömyyttänikö, mutten ole oikein ikinä ymmärtänyt niiden päälle. En löytänyt vielä tälläkään kokeilulla suosikkia. Valitettavasti helmi-maaliskuu ei ollut merisiilien pyyntiaikaa, ja niitä ei löytynyt valikoimista. Sepä vasta onkin herkkua!

Tulevaisuus

Uutta tunnelia louhitaan hyvää vauhtia 13 kerrosta alempana ja kalliota räjäytetään ilman, että aseman ympärillä olevat ihmismassat kuulevat tai ovat sen tarkemmin tietoisia rakennusprojektista. Manhattanin alla on niin tukevaa kalliota, ettei sitä tarvitse erikseen tukea betonirakenteilla. Tunnelin louhintaa varten rakennettu kymmenen miljoonan arvoinen pora maksaa ilmeisesti itsensä helposti takaisin, sillä se jätetään maan alle, kun työ on valmis.

Ilkka kävi ostamassa matkaevääksi vielä aseman olutkaupasta purkillisen juomaa ja iloksemme huomasimme hyllyssä myös suomalaista Prykmestarin savuolutta.

Lähde: BBC:n dokumentti, New York: America’s busiest city (esitetty Filmon.tv:llä 18.2.2018)