Huippuvuoret sijaitsevat pohjoisella jäämerellä ja ne ovat kuuluneet Norjalle vuodesta 1920 asti. Huippuvuorten lentoasemalla on status maailman pohjoisimpana kenttänä, jonne on säännöllisiä reittilentoja.

Vierailimme Huippuvuorilla elokuussa 2019. Vietimme kolme yötä Longyearbyenissä ja risteilimme toiset kolme yötä käyden aina 80. leveyspiirillä saakka Hurtigturenin tutkimusaluksen M/S Nordstjernenin kyydissä. Risteilykertomuksien linkit löytyvät tämän postauksen lopusta.

Historia

Nimi Huippuvuoret on suora käännös alueen alkuperäisestä nimestä Spitsbergen, jolla nimellä niitä kutsui Huippuvuorten löytäjä, hollantilainen Willem Barents. Muilla kielillä Huippuvuoret tunnetaan yleisimmin norjankielisellä nimellä Svalbard.

Barents antoi nimen, koska saaret koostuvat jylhistä teräväkärkisistä vuorijonoista, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin. Vuorten välisissä laaksoissa virtaavat jäätiköt laskevat vuonoihin, joissa ne sulavat ja murtuvat mereen. Kirkkaina ja sinisinä hohtavat jäätikönseinämät ja meressä kelluvat jäävuoret ja -lohkareet ovat luonnossa jos mahdollista, niin vielä upeampia kuin TV:n dokumenteissa. Ikäänkuin korostaakseen jään ja lumen hohdetta, vuorten perusväri on hyvin tumma – oletettavasti niiden sisältämän runsaan hiilen vuoksi.

Luonto

Huippuvuoren eläimistö koostuu hyvin erikoisista elikoista, joihin ei juurikaan törmää edes Etelä-Suomen leveysasteilla. Helsingistä on Huippuvuorten pääkaupunkiin, Longyearbyeniin, matkaa noin 2000 kilometriä. Suomalaisille tutuimpia eläimiä lienevät lokit ja poroja läheisesti muistuttavat huippuvuortenpeurat, jotka elävät täällä villinä.

Rannoilla loikoilevat partahylkeet, norpat ja mursut ja joukossa voi nähdä juoksentelevan pikkuisen naalin. Meressä ui runsaasti eri valaslajeja, kuten maitovalas, ryhävalas, lahtivalas ja maapallolla suurin koskaan elänyt eläin, sinivalas. Huippuvuorten luonnon kuningas on kuitenkin jääkarhu, joita elää Huippuvuorilla noin 3000 yksilöä – siis enemmän kuin ihmisiä.

Longyearbyen

Suurin osa Huippuvuorten vajaasta 3000 asukkaasta elää Longyearbyenissä, joka on Huippuvuorten pääkaupunki tai pikemminkin kylä. Lentokentältä museolle on vajaan kuuden kilometrin matka ja kylän raitti on kolmisen kilometriä pitkä. Sen varrelle mahtuvat hotellit, ostoskatu, asuintaloja, koulu ja päiväkoti. Museolta matkaa voi jatkaa vielä hieman eteenpäin, mutta pian vastaan tulee jääkarhukyltti, jonka saa ohittaa, mutta mieluiten kiväärillä varustettu kaveri mukana.

Suurin osa jääkarhuista asuu Huippuvuorten koillisosassa alueilla, joilla ei ole ihmisasutusta. On hyvin epätodennäköistä törmätä jääkarhuihin Longyearbyenissä, mutta ei mahdotonta. Muutama viikko ennen reissuamme jääkarhu oli lähestynyt kylää ja myös jälkikäteen sellaisesta oli tehty havainto.

Kylän lähettyvillä on useita koiratarhoja, joiden asukit nostavat varmasti metelin lähestyvistä jääkarhuista. Jääkarhut haistavat myös koirien ruuat ja saattavat tulla lähelle asutusta sen vuoksi. Myös useilla kyläläisillä oli koiria ja pääosin ne olivat rodultaan erilaisia huskyja.

Hotellit

Risteilyyn sisältyi kaksi hotelliyötä ja lisäksi otimme yhden lisäyön, jotta ehdimme tutustua rauhassa Longyearbyeniin. Hotellit olivat todella varattuja, joten emme saaneet lisäyötä samaan hotelliin vaan vaihdoimme kolmesti majoitusta. Tässä hotelleiden plussat ja miinukset.

Radisson SAS Polar Bear

Sijainniltaan ehdottomasti paras. Lähellä rantaa, museota sekä kauppoja ja ravintoloita. Hotellilta löytyi oma ravintola, joka palveli hyvin nälkäistä matkustajaa, mutta suosittelemme katsastamaan lähellä olevat vaihtoehdot. Hotellin aamiainen oli todella monipuolinen ja aamiaishuoneen maisemat olivat kerrassaan upeat. Huoneet olivat viihtyisät muhkeine sänkyineen ja sauna sekä poreamme lämpenivät niitä kaipaaville.

Radisson Blu Polar Hotel

Funken Lodge

Viihtyisin näistä kolmesta. Sisustus erittäin kodikas ja tyylikäs kautta linjan hotellin ravintolasta aina huoneisiin saakka. Sijainnista pieni miinus, sillä kävelymatka läheisiin ravintoloihin, kauppoihin ja rannalle oli reilun kilometrin. Aamupala oli oikein mainio täälläkin.

Huippuvuoret, Longyearbyen 18

Coalminers Cabin

Heikoin näistä kolmesta niin sijainnin kuin viihtyisyytensä osalta. Parin-kolmen kilometrin patikointi loivaa mäkeä kivuten suuntaan ja toiseen ei ollut kovin houkuttelevaa, etenkin kun julkista liikennettä ei taida olla ja taksit olivat aika arvokkaita. Huoneessamme ei ollut omaa suihkua, vain sängyt ja simppelit kalusteet. Meille katettiin aamupala aikaisen lennon vuoksi erikseen, joka mukavasti tehty. Normaalista aamupalasta ei siis kokemusta. Hotellin baari itsessään oli viihtyisä.

Huippuvuoret, Longyearbyen 27

Ravintolat ja kaupat

Keräsimme Wowanders-matkapäiväkirjaan ravintolat ja nähtävyydet, joissa kävimme. Paikallisen supermarketin kävijöitä tervehtii täytetty Norjan lippua heiluttava jääkarhu. Kaupasta löytyykin kaikki, mitä saarella saattaa tarvita, myös Fazerin suklaata! Hinnat ovat korkeampia, sillä kaikki tuotteet tuodaan manner-Norjasta.

Huippuvuoret

Huippuvuoret: My favourite places to sleep, eat and see – make sure not to miss these tips and recommendations!

Longyearbyenin kirkko

Kirkko, kuten useat muutkin tilat ovat avoinna 24/7 sen vuoksi, että sisälle pääsee turvaan, jos jääkarhu sattuisi vierailemaan kylässä. Tosin esimerkiksi Coalminers Cabin hotellilta kävellessä on rakennusten välillä sen verran pitkä matka, ettei siinä ehtisi jääkarhua karkuun.

Pitkästä välimatkasta huolimatta lähdimme viimeisenä päivänämme kävelylle kohti Longyearbyenin kirkkoa, josta löytyi viihtyisä oleskelutila sekä sen jatkona oleva kappeli. Tapasimme kirkolla saksalaisen Andreaksen, joka kertoi, että kirkolle saa tulla lämmittelemään ja juomaan kahvia 20 norjan kruunun hintaan. Kahvia saa ottaa vapaasti sivupöydältä ja maksu suoritetaan pieneen lippaaseen.

Lopuksi

Huippuvuoret ovat yksi erikoisimmista matkakohteista, johon olemme törmänneet ja lähtisimme sinne koska tahansa uudelleen. Risteily oli meille huikea kokemus, mutta Huippuvuoriin voi tutustua myös tekemällä päiväretkiä Longyearbyenistä käsin. Itse lähtisin ajan kanssa uudelleen koiratarhoille, kävisin moottorikelkkailemassa, vierailisin jääluolassa sekä kaivoksessa ja nauttisin saaren ainutlaatuisen rauhallisesta tunnelmasta.

Kaivostoiminta hiipuu Huippuvuorilla pikkuhiljaa, joten turismi on siellä monelle tärkeä tulonlähde. Elokuussa sää oli aika samanlainen kuin Suomessa marraskuussa, eli noin 3-10 plusasteen nurkilla. Talvikuukausina aurinko ei tule ollenkaan esiin ja kesällä aurinkoa riittää sitten senkin edestä.

Ai niin, Huippuvuorilla riisutaan kengät useimmissa julkisissa tiloissa ja se kivääri täytyy myös jättää narikkaan.

Lue myös