Meillä oli aikomus vuokrata auto pariksi päiväksi Taipein lentokentän Avikselta, mutta meiltä puuttui kansainvälinen ajokortti, joka olisi ollut vuokrauksen edellytys. Tämän olisi saanut tilattua Autoliitolta. Kansainvälinen ajokortti on voimassa 1 tai 3 vuotta ja maksaa 29 tai 39 euroa, riippuen mallista. Eri mailla saattaa olla erilaiset vaatimukset siitä kumman mallisen KV-ajokortin hyväksyvät. Ystävällinen virkailija yritti auttaa meitä parhaansa mukaan, mutta lupaa ei herunut paikan päältä. Saimme ohjeet mennä haluamaamme kohteeseen, Tarokon kansallispuistoon junalla. Auton vuokrauksen hän suostui perumaan kuluitta.

kansainvälinen ajokortti

Harmitus oli hetken aikaa melkoinen, mutta toisaalta myös vähän helpottunut. Liikennekulttuuri oli aika aggressiivista, joten junassa matkustaessa ei tarvinnut stressata niin paljon. Tosin uutta stressiä tuli siitä, että luimme netistä Tarokoon menevien junien olevan hyvin varattuja ja, että varaus junalipusta olisi hyvä tehdä jopa pari viikkoa ennakkoon. Voihan pahus.

Hualien kartta

Menimme Taipein päärautatieasemalle ja etsimme oikean lippujonon. Saimme liput heti seuraavaan, puolen tunnin päästä lähtevään junaan. Ihan istumapaikatkin vielä, siitäkin oli peloteltu. Varasimme paluuliput seuraavalle päivälle.

Majoituksen ja kuljetuksien järjestäminen Hualieniin

Meillä oli nyt siis menopaluulippu Hualien-nimiseen kaupunkiin, mutta ei sen enempää tietoa majapaikasta tai, että miten pääsemme seuraavana päivänä Tarokon kansallispuistoon. Onneksi Google toimi hyvin junassa ja löysin vaihtoehtoja puistossa vierailuun. Yksityiskuljettaja ei ollut pahan hintainen, joten lähdimme etsimään arvosteluita niistä. Pian päädyin selaamaan Taiwan Vista Tourin Facebook- arvosteluita ja kokeilin onneani, että vastataanko viestiini junasta.

Olin ehtinyt tavata kännykän ruudulle vasta hello, kun viestiin jo vastattiin. Yksityiskuljettaja seuraavalle päivälle onnistuisi hintaan 150 euroa, nouto hotellilta ja palautus juna-asemalle, matkatavarat mahtuisivat päiväksi auton kyytiin. Mahtavaa! Paitsi meillä ei ollut hotellia. No siihenkin löytyi pari suositusta Vista Tourilta ja Ilkka halusi varata hotellin kun toisena vaihtoehtona oli juna-aseman viereinen hostelli.

Hotelli osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Taiwanin yleisen hintatason mukaisesti saimme huoneen 5 tähden hotellista noin 80 eurolla. Toisin kuin suositeltu hostelli, joka oli kaupungin keskustassa aivan juna-aseman kupeessa, hotellimme sijaitsi hieman rauhallisemmalla alueella lähellä merenrantaa. Hotellin olimme tuttuun tapaan varanneet jo etukäteen Booking.comista ja hyvä niin, koska yhteinen sanavalikoimamme henkilökunnan kanssa oli varsin suppea. Asiakaskokemuksen erinomaisuuden varmistamiseksi oli kuitenkin henkilökuntaa paikalla runsain määrin meitä vastaanottamassa. Neljä portieeriä avasivat ovet, kaksi kummallakin puolella ovia. Samoin resepsuunissa oli neljä neitosta oikolukemassa huonevarausta. Mahdolliselta eksymiseltä ulko-ovilta respaan ja siitä edelleen omaan huoneeseemme hotellin ylimmässä kerroksessa vältyttiin henkilökunnan avuliaalla kumartelulla ja molemmin käsin oikeaan suuntaan ohjaavilla sulavilla ojennuksilla.

Iltakävely paikallisten koirien seurassa

Purimme huoneessa nopeasti kamerat esiin ja suuntasimme saman tien takaisin ulos. Olimme taksin kyydissä jo ehtineet hieman silmäillä lähiseutua sekä Google Mapsista etsineet mahdollista ruokapaikkaa. Lähdimme siis ensin kuvausretkelle tavoitteena löytää meren rantaan. Ensiksi satuimme vilkkaan tien ylityspaikalle, jossa kolme täysin irrallaan maleksinutta koiraa tarkkailtuaan ensin hetken liikennettä, ylittivät sitten kokemuksen suomalla varmuudella tien. Katri piteli tässä kohtaa silmiään eikä oikein ollut uskoa minua, kun kerroin kolmikon päässeen kuin päässeenkin sujuvasti ja turvallisesti tien yli. Tien toisella puolen kohosi korkea betoniseinä, jonka vierustaa koirat jolkottelivat rappuja alas. Seurasimme niitä, ja saavuimme urheilukentälle. Kentällä oli ihmisiä juoksemassa ja hyppäämässä pituutta ja keskellä oli jalkapallokenttä tyhjillään. Näimme koirien jo katoavan kentän toiselta puolelta aidan reunasta ulos ja seurasimme niitä edelleen. Aidan takana oli toinen, hieman edellistä vilkkaampi tie. Katri piilotti taas kasvot käsiinsä ja uskoi koirien kohtalonhetken viimeistään nyt koittaneen. Koirat kuitenkin osasivat odotella tien laidassa. Autot ja skootterit eivät antaneet tuumaakaan tilaa sen paremmin ihmisille, saatika koirakolmikolle, mutta niin vain lopulta kaikki kolme pääsivät yli siitäkin kohtaa.

koirat Hualienissa

Koirat kävivät puiden varjoon lepäämään ja me huomasimme saapuneemme rannan mukaisesti kulkevalle kävelytielle. Merta ei kuitenkaan tästä vielä näkynyt, koska välissä oli runsaasti tuuheaa pöheikköä. Harmittaa, etten tunne kasvien nimiä niin hyvin, mutta samoin kuin Karibialla käydessämme, Kaakkois-Aasiassakin kasvaa luonnossa ennestään huonekasveina tuttuja kasveja. Näköjään “vapaiden” kukkien bongaaminen luonnossa kutkuttaa melkein samalla tavalla kuin vapaiden ja villien eläinten!

Kuljimme kävelytietä eteenpäin ja lopulta siitä erkani pienempi kuja kohti rantaa. Tämä kuja oli käytännössä kauttaaltaan kasvien ja puiden ympäröimä. Rannan puolella mäki laski jyrkästi alas, mutta siellä täällä oli kiinankielisiä varoituskylttejä. Tiesittekö, että Google Translatella voi kääntää tekstiä kännykän kameran avulla. Kyllä voi. Noh, tämän kyltin olisin ymmärtänyt ilman käännöstäkin.

Katso video kokonaisuudessaan Virtual Traveller -sivustolta.

Jatkoimme siis eteenpäin kiltisti poikkeamatta asvaltilta ja löysimmekin vähän matkan päästä pienen levennyksen, josta näki hyvin rantaan. Ranta oli kuitenkin lähinnä betonista suorakaiteen muotoiseksi muovailtu ja näytti ankealta, joten käännyimme takaisin etsimään iltapalaa.

Ruokapaikan etsiminen ei ollutkaan helppoa

Seuraavaksi alkoi käydä selväksi, että ruokaa oli saatava. Olihan aamupalan jälkeen syöty vasta Taipein juna-asemalta pikaisesti mukaan ostetut burgerit ja ilta alkoi jo hämärtää. Google Mapsista oli valmiiksi etsitty suositteluja saanut kalaravintola, jonne oli hotellilta matkaa runsas kilometri. Tosin nyt oltiin jo hortoiltu toinen mokoma hotellilta päinvastaiseen suuntaan ja tiedossa oli, ettei ainakaan kuljetulta reitiltä löytyisi ravintolaa. Katri seurasi nöyränä kala-ateria mielessään määrätietoisesti etenevää Pokemon-kouluttajaa vain harvakseltaan kysellen onko suunta varmasti oikea, ja mahdetaanko aivan pian olla jo perillä. Matkaa oli kuitenkin aika pitkästi ja ehdimme pysähtyä paikalliseen ruokakauppaankin tutustumaan tarjontaan. Kohtasimme myös ensimmäistä kertaa kierroksellaan olevaan taiwanilaiseen roska-autoon, jonka iloinen ja kovaääninen pimpelipom-musiikki toi elävästi mieleen jätskiautot. Roska-autoihin törmääminen olikin koko loppureissun ajan hilpeä tapahtuma!


Ohitimme muutaman epäilyttävän oloisen ruokapaikan myhäillen mielessämme aivan pian edessämme odottavan, suosituksia saaneen kalaravintolan runsaita ja raikkaita annoksia, kunnes lopulta saavuimme perille. Kyseessä oli aivan samanlainen puolihämärä, puoliksi kadulle perustettu kioski, kuin mitä juuri olimme useampiakin ohittaneet matkalla. Sillä erotuksella, että tässä ei ollut edes paikallisia syömässä. Kala olisi varmasti ollut tuoretta, mutta entisenä akvaarioharrastajana vihreävetiset altaat apaattisine asukkeineen eivät varsinaisesti enää sytyttäneet ruokahalua. Pikemminkin kävi niin, että nälkä ilmoitti olevansa nyt varattu, ja palaavansa asiaan paremmalla ajalla. Käännyimme kannoillamme ympäri, ja otimme seuraavassa risteyksessä olleelta taksiasemalta kyydin takaisin hotellille.

huoltoasema Hualienissa

Nälkä oli kuitenkin ehtinyt päivän aikana kasvaa niin suureksi, ettei se malttanut pysytellä poissa aamuun saakka. Päädyimmekin menemään syömään hotellin ravintolaan, jota yleensä harvemmin teemme. Tarjolla oli spaghetti bolognesesta alkaen kaikenlaista tuttua ja turvallista. Uteliaana halusin kuitenkin syödä jotain paikallista, joten otin “beef noodles” -annoksen. Pöytään kannettiinkin valtava kulhollinen lientä ja nuudeleita, kuten odotinkin. NaudanLIHAA ei kuitenkaan huolellisesta naarauksesta huolimatta löytynyt, vaan naudasta oli läsnä vain maku, muutamia nivelrustoja ja isoja kimpaleita verkkomahaa. Noh, verkkomahaa olen maistanut ennenkin enkä erityisemmin pitänyt siitä. Lisäksi se on aika haastavaa rakenteeltaan, joten se jäi syömättä. Hyvin kypsennetty, gelatiinimaiseksi muuttunut rustohan sensijaan on ihan mukavaa natusteltavaa, joten ne kyllä söin. Alkoi hieman huolestuttaa onko minusta sittenkään miestä matkustamaan Taiwanissa. Kauppareissulta maistiaisiksi ostamani kaksi tölkkiä olutta osoittautuivat niin kelvottomiksi, että jäivät kumpikin juomatta. Synkät pilvet alkoivat kertyä Taiwanin ylle mielikuvissa miellyttävänä matkakohteena.

Seikkailu kohti Tarokon kansallispuistoa alkaa

Aamulla singahdimme valmiiksi pakatut laukut mukanamme aamupalalle, sillä kuljettaja oli tulossa noutamaan meidät klo 8 hotellin edestä. Aamupala oli kerrassaan runsas. Jälleen suurin osa vaihtoehdoista oli ennestään tuntemattomia. Moni ruokalaji näytti ja maistui siltä, että sitä olisi voitu yhtä hyvin tarjota lounaalla, ja mikäs siinä. Hyviä olivat aamullakin. Tarjolla olisi ollut pekonia ja muniakin, mutta kumpikin taisi jättää tutummat ruoat suosiolla muille. Nyt alkoi unohtua edellisen illan pettymykset.

Säntillisinä suomalaisina kirjauduimme ulos hotellista ja siirryimme ulko-ovien eteen kyytiämme odottelemaan tasan klo 7:57. Siinä odotellessamme ovien eteen ehti pysäköidä turistibussi, joka lopulta täyttyi hotellissa majailleista kiinalaisturisteista ja oletettavasti suuntasi myös laillamme Tarokoon. Edellisenä iltana saimme hymyn varovasti kareilemaan suupielissämme, kun naapuripöydässä herra söi daaminsa kanssa pitemmän kaavan mukaan läpi koko ruokalistaa. Lautasia kannettiin pöydästä ja uusia tuotiin tilalle, ja yhdessä vaiheessa herra nojasi tuolillaan taaksepäin ja päästi tyytyväisen röyhtäyksen. Kerroin tietysti Katrille, että Kiinassa kun ollaan, niin tapoihin kuuluu röyhtäistä sen merkiksi, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Aamulla kyytiä odotellessamme muuan kiinalaismies norkoili tovin parin metrin päästä tarkkaillen uteliaana seisoskeluamme. Sitten hän hivuttautui lähemmäksi, aivan Katrin taakse ja pieraisi. Tokaisin tämän tarkoittavan tietysti sitä, että seksi oli hyvää. Ja taas nauratti.

Hualienin maisemia

Lopulta kuljettajamme Jason tuli ja pikaisen tervehtimisen jälkeen pakkasimme laukut autoon ja lähdimme kohti Tarokoa. Matkalla pysähdyimme parissa paikassa, jotka eivät kuuluneet varsinaiseen ohjelmaan, mutta ilmeisesti koska vaikutimme mukavilta ja kiinnostuneilta, Jason halusi esitellä meille nämä paikat. Ensimmäinen pysähdys oli armeijan tukikohdan vieressä. Kapeaa asvaltoitua kujaa pitkin kuljimme armeija-alueen vierustaa muutamia satoja metrejä kyltille, jossa kiellettiin jatkamasta matkaa. Saavuimme korkealle rantajyrkänteelle, jossa maa sortui mereen jatkuvasti, ja siksi reunalle meneminen oli ehdottomasti kiellettyä. Kävimme tietysti luvatta reunalla hieman kuvaamassa, koska näköalat olivat upeat!

Seuraavaksi poikkesimme reitiltä paikallisen kalastajakylän kohdalla. Ajoimme kapeita teitä pitkin talojen välistä rantaan saakka. Kyseessä oli kalastajakylä, jonka asukkaat kuuluivat Taiwanin alkuperäiskansaan, jotka oli japanilaisten toimesta pakkosiirretty pois asuinalueiltaan sisämaasta rannikolle. Aivan huonosti ei heidän asiansa kuitenkaan ainakaan enää olleet, koska useimmissa talleissa komeili upouusi bemari tai mersu ja joillakin saattoi olla molemmat ja vielä Lexus kauppakassina.

kuollut kala

Matkalla varsinaiseen Tarokon rotkoon pysähdyimme vielä jaloittelemaan kohdassa, jossa autotie oli kiertänyt seinämän ulkolaitaa, mutta sittemmin vuorenseinän läpi oli kaivattu tunneli. Tienpätkä oli haluttu ohittaa tunnelilla, koska ylhäältä vuorelta tippui jatkuvasti kiviä tielle autojen päälle. Lisäksi osa tiestä oli sortunut mereen vieden mennessään autoja matkustajineen. Tienpätkä oli jätetty kävelytieksi ja näköalapaikaksi, ja mahtavan näköistä siellä olikin. Palatessamme takaisin autolle ihmettelin ilmassa leijailevaa risua, joka osoittautui roikkuvan vahvassa hämähäkinseitissä. Seitin toisessa päässä oli kokonainen verkko ja kämmenen kokoinen hämähäkki! Seittejä ja hämähäkkejä osoittautui olevan koko kadun matkalta tien yli miltei joka puiden välissä.

Katso video kokonaisuudessaan Virtual Traveller -sivustolta.

Myrkkyhämähäkki

Autolla saimme kuulla vielä lähistöllä rinnettä ylös kulkevan nyörin johtavan ylhäällä vuorella asuvan yhteisön majapaikkaan. Kysessä on noin kymmenen vanhuksen asuttama kyläpahanen ylhäällä vuoristossa. Sinne päästäkseen on ensin ajettava muutamia tunteja vuoristoteitä ylöspäin ja sitten KIIVETTÄVÄ vuorella vielä neljä tuntia! Vanhukset pitävät kylässä B’n’B:tä ja lukuunottamatta tuota pientä koria ja köyttä, kasvattavat vuorella ruokansa ja ovat miltei omavaraisia!

Olimme jo aivan mykistyneitä näistä maisemista ja parempaa olisi vielä luvassa, kun suuntaamme seuraavaksi vuoristoon kohto Taroko Gorgea.

Hualienin maisemia

Lue lisää

Hualien on monipuolinen ulkoilukohde, josta ehdottomasti eniten jäi vaivaamaan se, ettemme hoksanneet varata aikaa valas- ja delfiinisafarille. Niitä tuolla alueella kuulemma riittää.

Hualien Outdoor

Breakfasts And Gourmet Lunches On the River Or Trail Included

Lanttimatkojen Lotta kävi pyöräilemässä Taiwanin lounaisosassa sijaitsevassa Kaohsiungissa, videolta voit tsekata millaista siellä oli.

Aasian juttusarjamme