Lensimme Rio de Janeiroon joulupäivänä Iguassun putouksilta, Brasilian puoleiselta lentokentältä. Tuota väliä lentää vain muutama yhtiö, joista Latam Airlinesin aikataulut sopivat parhaiten siirtymisiimme.

Kyseisen lentoyhtiön käyttäminen arvelutti meitä hieman, sillä yhtiö oli aika tuoreeltaan ollut pariinkin kertaan otsikoissa onnettomuuksiin liittyen. Meidän lentomme oli kuitenkin ajoissa ja kaikki sujui mallikkaasti alusta loppuun saakka. Kasvomaskit olivat muuten pakolliset sekä lentokentällä, että lennoilla.

Saavuttuamme Rio de Janeiroon paikansimme lentokentältä Uberin noutopisteen ja saimme sieltä nopeasti kyydin hotellille.

Hilton Rio de Janeiro Copacabana

Riossa valmisteltiin kovaa vauhtia uudenvuodenjuhlia ja se näkyi myös hotelleiden hinnoissa joululoman lisäksi. Pulitimme hieman extraa ja varasimme huoneen Hilton-hotellista, joka sijaitsee aivan paraatipaikalla kuuluisalla Copacabanalla.

Tilasimme etukäteen myös näkymän rannalle ja toivoimme huonetta mahdollisimman korkealta. Meille oli varattu huone 24. kerroksesta, jota saimme vielä korotettua 30. kerrokseen.

Saimme seurata heti aamutuimaan, miten rannalle alkoi muodostumaan polkuja, joita pitkin sinne kuljetettiin rantatuolit ja muut viihdykkeet aurinkoa palvoville, rantaelämästä nauttiville turisteille. Illan tullen sama tehtiin toisinpäin, eli kaikki tavarat kärrättiin rannalta pois.

Sen verran olimme pihistelleet, että teimme varauksen Booking.comin kautta, emmekä suoraan Hiltonin varausjärjestelmästä. Emme siis saaneet hyödynnettyä Amexin kautta saamaamme Hiltonin kultajäsenyyttä ja missasimme oman aulapalvelun sekä aamiaishuoneen.

No, ne eivät onneksi kovin paljoa harmittaneet, sillä huoneestamme oli aivan mielettömät maisemat niin rannan kuin auringonlaskujen suuntaan.

Aamiaisella itaruutemme kuitenkin hetkellisesti kadutti, sillä ruokasali oli tupaten täynnä äänekkäitä hotellivieraita. Meteli oli suorastaan korvia huumaava ja tunnelma hektinen, kun henkilökunta kiirehti täydentämään pöytiä ja korjaamaan astioita.

Ensitunnelmat Rio de Janeirosta

Sambakarnevaaleistaan kuuluisan Rio de Janeiron kuuluisia rantoja kehystävät vuoristot tekevät kaupungin maisemista taianomaisen kauniita. Kirsikkana kakun päällä on valtava Kristus-patsas, joka seisoo ylväänä yhdellä korkeimmista vuorista ja näkyy siten eri puolille kaupunkia selkeällä säällä.

710 metriä korkealle Corcovado-vuorelle vuonna 1931 rakennettu Kristus-patsas lienee Rion tunnetuin nähtävyys ja maamerkki. Patsas valittiin vuonna 2007 nykyajan maailman seitsemän ihmeen joukkoon. Itse päätimme käyttää aikamme Riossa muihin kohteisiin ja ihailimme Kristusta vain etäältä. Patsas on ymmärrettävästi suosittu turistikohde ja ajoittain hyvin ruuhkainen.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä hotellin kattoterassilla pizzat ja ihmettelimme upeita näköaloja eri suuntiin. Uima-altaalla ja baarissa oli jo brittituristien bileet aluillaan, joskin niitä enemmän meitä kiinnostivat upeat keisarifregattilinnut, jotka liitelivät majesteettisesti yläilmoissa.

Illan pimetessä seurasimme terassilta ja hotellihuoneemme ikkunasta Copacabanan liikenteen kuhinaa pitkin iltaa. Ihmisiä ja autoja virtasi eri suuntiin loputtomasti ja tuntui siltä, ettei Copacabana nuku koskaan.

Retki Sokeritoppavuorelle

Olimme hahmotelleet jo etukäteen kohteita, joissa haluaisimme Riossa käydä. Kuuluisa Sokeritoppavuori oli listamme kärjessä, joten suuntasimme sinne heti aamupalan jälkeen. Sokeritoppavuori lisättiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2012.

Pääsimme Uberin kyydistä suoraan lippuluukulle jonottamatta ja avuliaat oppaat naputtelivat lippuostoksetkin meille maksun hyväksymistä vaille valmiiksi, joten pääsimme nopeasti ensimmäisen köysiradan kyytiin.

Vuori on 396 metriä korkea ja sinne matkustetaan ensin köysiradalla Morro da Urcalle, josta jatketaan toisella köysiradalla itse pääkohteeseen, Pão de Açúcarille, eli Sokeritoppavuorelle.

Molemmilla pysähdyspaikoilla oli turisteille monenlaista houkutinta. Herkkukojuja, erilaisia putiikkeja sekä ravintoloita. Me joimme huipulla kuohuviinin sekä oluen ja ihailimme esteetöntä näköalaa Kristus-patsaalle.

Valokuvia ja videoita mahtui ottamaan hyvin ja jos uskalsi kurottaa reunojen yli, saattoi nähdä liskoja vilistämässä sileäpintaisen vuoren lähes pystysuorilla seinämillä.

Korkeanpaikankammoiselle köysirata tarjosi tässä kohteessa kylmäävimmät haasteet. Vuori itsessään seisoi tukevasti ja huojumatta paikallaan, ja jyrkkiä reunamiakin saattoi kiertää leveillä väylillä turvallisen kaukaa.

Yksi hienoimmista jutuista oli näkymä läheiselle Santos Dumontin lentokentälle, jonne koneita laskeutui tiuhaan ensin vuorten välistä ja sitten rakennusten yllä kaarrellen. Olimme jo monta kertaa lähdössä, mutta emme malttaneet millään, kun koneita tuli jatkuvalla syötöllä.

Kaiken kaikkiaan Sokeritoppavuorelta oli upeat näköäalat joka suuntaan Rio de Janeiron ylle. Kaupunki levittyy kauniisti alueelle tyypillisten jyrkkärinteisten doomien katveisiin ja se tuntuu jatkuvan silmän kantamattomiin. Loivemmilla rinteillä näkyi myös paljon faveloita.

Santa Teresan alue

Otimme Uberin suunnaksi Santa Teresan kaupunginosan, jossa kävimme syömässä ensin vegaanisessa ravintolassa. Uber maksoi jälleen aivan mitättömän vähän matkan pituuteen nähden, vain muutamia euroja.

Ohitimme useita hienoja hallintorakennuksia ja sitten taas erittäin tiuhaa asutusta jyrkkien mäkien rinteillä. Kulmakunnat alkoivat muuttua ränsistyneemmiksi, eikä olisi ollut houkuttelevaa liikkua siellä yksin.

Auton kivutessa vaivalloisesti jyrkkiä ja ahtaita kujia, tuntui taas hetkellisesti siltä, että auton hajoaminen juuri sillä hetkellä vaikutti erittäin valitettavalta ja todennäköiseltä mahdollisuudelta.

Vegaaninen ravintola Bandolim

Vegaaniravintola Bandolim sijaitsi vilkkaan kadun varrella, ja sisälle mennessämme varmistettiin vielä erikseen, että ymmärrämmehän kaiken ruuan olevan vegaanista. Kun olimme löytäneet yhteisen kielen ja ymmärryksen, saimme eteemme todella runsaat ja maittavat annokset, joiden ansiosta mahat olivat täynnä koko loppupäivän.

Escadaria Selarón

Aivan ravintola Bandolimin nurkan takaa alkoivat 215 uniikin maalatun rappusen mittaiset portaat. Portaat on rakennettu vuosien 1990 ja 2013 välillä ja ovat nimetty tekijänsä Jorge Selarónin mukaan.

Escadaria Selarón tai Selaron Steps ovat esiintyneet useiden suurten kansainvälisten yritysten ja artistien mainoksissa ja musiikkivideoilla, esimerkiksi mainittakoon vaikkapa Coca-Cola, Time, Kellogg’s, Snoop Dogg ja U2. Ei siis ihme, että rappuset houkuttelivat paikalle sankoin joukoin turisteja kuvaamaan itsensä näillä samoilla portailla.

Rappusten alapäässä seisoi hyvin hyvin verkkaisesti etenevä jono, jonka kärjessä huolellisesti sommiteltiin vuorotellen jokainen jonottaja yksitellen ja pareittain ja kaikissa mahdollisissa variaatioissa ja asennoissa täydellistä Instagram-kuvaa varten.

Tuplakuvat tietenkin otettiin myös, koska rappusissa kulki jatkuva virta ylimääräisiä ihmisiä, joita ei tietenkään sopinut näkyä täydellisessä kuvassa.

Jonoa kuitenkin kunnioitettiin eikä siinä etuiltu, eikä huudeltu ja hoputeltu kuvausvuorossa olevia. Jokainen oli ihan samalla asialla ja ymmärsi tilanteen tärkeyden. Mekin tietenkin jonotimme, mutta ehkä lähinnä uteliaisuudesta ja kokemukseen samaistumisen riemusta emmekä niinkään saadaksemme ikuisen muiston itsestämme tässä miltei pyhässä paikassa.

Portaiden varrella siellä täällä oli joitakin juomamyyjiä ja yläpäässä odotti aseistettu vartija. Luultavasti turistilaumat houkuttelevat paikalle myös rosvoja ja huijareita. Rappuset olivat kauniit ja niitä kannattaa kyllä käydä katsomassa.

Alas tullessa jatkoimme matkaa kävellen kohti Santa Teresan raitiovaunua ja sinne matkalla näimme radan alaosan ja sen ympärillä tosi hämärää sakkia. Emme jaksaneet enää lähteä etsimää värikkäitä taloja tai kujia enempää vaan etsimme Uberin kohti hotellia.

Käsityöläisolutta ja koiraseuraa Brewdegassa

Päivän päätteeksi lähdimme vielä etsimään hotellin lähistöllä sijaitsevaa Brewdega olutbaaria. Kävelimme Google Maps kourassa pariinkin kertaan paikan ohi. Baari oli todella pieni. Kadulle aukeni oikeastaan pelkkä ovi ja siitä pitkä huone, jossa pöytä, pari jakkaraa, jääkaappi ja tiski.

Myyjän lisäksi paikalla oli hänen koiransa ja pari paikallista asukastakin. Baarin vaatimattomuudesta huolimatta valikoima yllätti positiivisesti. Toki käytännössä kaikki brasilialaiset oluet olivat ennestään tuntemattomia, mutta valikoimasta löytyi yllättävän monen paikallisen pienpanimon erikoisoluita.

Ipanema Beach

Toisena päivänä suuntasimme Ipaneman suuntaan, jota kuvailtiin paremmaksi ja puhtaammaksi uimarannaksi kuin Copacabanaa. Meitä rantaelämä ei kiinnosta, joten piipahdimme rannalla vain pikaisesti ottamassa valokuvia ja videoita.

Teimme muutamia hankintoja paikallisesta Leblon-ostoskeskuksesta, jossa oli myös mukavan viileää kierrellä, sillä ulkona oli melkoisen kuuma ja hiostava ilma.

Löysimme ostoskeskuksen kupeesta jälleen vegaanisen ravintolan nimeltä Tita Bistro, jossa oli muuten yhdet parhaimmista vegaanisapuskoista tähän mennessä. Oli ihanaa päästä syömään maukasta ja hyvin valmistettua kasvisruokaa, sillä monesti ravintoloiden kiintiövegeburgerit ovat ihan mitä sattuu. Onneksi Ilkka on kaikkiruokainen ja syö mukisematta mielellään myös vegaaniruokaa.

Paluu Copacabanalle

Tilasimme jälleen Uberin, jolla ajoimme takaisin rantoja pitkin hotellille. Ruuhkat olivat melkoiset ja auton madellessa pitkin rantabulevardia meillä oli aikaa ihmetellä sen varrella olevaa elämää.

Uudenvuoden valmistelut olivat kovassa vauhdissa ja rannalle oli rakentumassa massiivinen lavarakennelma. Muutaman päivän kuluttua luvassa olisi mahtipontinen ilotulitus, jota saapuu seuraamaan jopa miljoonapäinen juhlakansa. Meidän suunnitelmissamme oli kuitenkin ehtiä takaisin Suomeen ennen vuoden vaihtumista.

Päivän päätteeksi Ilkka etsi hotellin lähettyviltä vielä ravintolan, jossa saisi syödäkseen kerran lihaakin. Paikaksi valikoitui aivan rantabulevardin kupeessa sijaitseva Joaquina, josta saikin kerrassaan erinomaista ruokaa. Hinnat olivat turistialueelle luontaisen korkeat, mutta mahtuivat kuitenkin helposti suomalaiseen matkabudjettiin.

Rion varjopuolet muistuttivat meitä hieman ikävällä tavalla Kapkaupungista, jossa ei edes paikalliset uskaltaneet kaupungille pimeän laskeuduttua. Aivan niin hurjaa ja vaarallista ei Riossa sentään kuitenkaan taida olla, vaikka kaupungin suuruus, rosoisuus ja suuret tuloerot tuovat tullessaan väistämättä vähäosaisia ja rikollisuutta.

Poliisipartiot kiertelivät rannan kaduilla ahkerasti ja todennäköisesti turisti on parhaiten turvassa juuri näillä alueilla liikkuessaan. Kaikesta huolimatta Rio de Janeiro on kaunis ja monipuolinen kaupunki, jolle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus.

Upeita valokuvia Riosta

Olimme suunnitelleet tapaavamme Riossa suomalaisen Seppo Suomelan, joka on asunut Copacabanalla lähes 20 vuotta. Valitettavasti viime hetken aikatauluesteet sotkivat suunnitelmat, emmekä ehtineet tavata. Seppo julkaisee Instagramissa upeita kuvia Riosta, ja olimme niitä ihastellen mehustelleet Rion maisemia jo etukäteen.

360-videot Rio de Janeirosta

Lue muut juttumme tältä matkalta​