Kaupallinen yhteistyö Kameraliike.fi
Tutustuminen planeettamme äärimmäisiin kolkkiin on kiehtonut meitä aina. On hienoa nähdä korkeimpia vuoria ja rakennuksia sekä käydä mahdollisimman matalalla merenpinnan alapuolella. On kiehtovaa päästä kulkemaan suurimmissa kaupungeissa ja vierailla pienimmissä valtioissa. Oli siis miltei väistämätöntä pyrkiä jossain vaiheessa mahdollisimman pohjoiseen.
Paras paikka päästä lähimmäs pohjoisnapaa ilman retkikuntaa ja hiihtovarusteita on ehdottomasti Huippuvuorilla. Kun kohde oli päätetty, meillä oli vielä noin puoli vuotta aikaa tutustua Huippuvuoren tarjoamiin kokemuksiin entistä tarkemmin. Ymmärsimme nopeasti, että tällä kertaa silmänruokaa oli tarjolla kenties enemmän kuin vielä millään aikaisemmalla matkallamme.
Sopivien kiikarien valinta
Emme ole kumpikaan kiikarien tai optiikan alan asiantuntijoita, joten kävimme Kameraliike.fi:n kivijalkamyymälässä Mikkelissä kertomassa tarpeistamme ja kuulemassa neuvoja. Saimmekin erinomaista ohjeistusta ja tarpeitamme kuunneltiin.
Tarvitsimme kiikarit, joissa yhdistyisi käyttökelpoisuus erilaisissa kohteissa. Tällä kertaa olimme menossa Huippuvuorilla, jossa tarkkailisimme mahdollisesti kaukanakin olevia eläimiä valaistuksessa, jossa aurinko paistaa matalalta suurin piirtein puolet vuodesta ja lopun aikaa on kaamos.
Matkamme ajoittui elokuun loppuun, jolloin aurinko laskee ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Toivoimme kuitenkin kiikareita, jotka toimisivat myös täysin toisenlaisessa ympäristössä, mikä se sitten tulee olemaankaan. Jonkinlaiset yleiskiikarit siis. Matkakiikareina ne eivät saisi olla kovin suuret tai painavat ja lisäksi ne eivät saisi maksaa aivan holtittomasti. Asetimme hintakatoksi noin 500 €. Jätimme lopullisen merkin ja mallin valinnan Kameraliike.fi:n henkilökunnan asiantunteviin hoteisiin ja näin kannatti tehdä.
Sovimme Kameraliike.fi:n kanssa yhteistyöstä ja saimme mukaan testattavaksemme kahdet kiikarit. Kiikarit olivat kompakti Nikon Sportstar EX 8×25 DCF sekä järeämpi Nikon Monarch 5 10×42. Kiikarit osoittautuivat matkalla kullan arvoisiksi lisävarusteiksi.
Huippuvuorten nähtävyydet
Huippuvuorille on mahdollista matkustaa joko laivalla Tromssasta tai lentäen Norjan kautta. Nykyään ainoastaan SAS:lla ja Norwegianilla on lupa lentää Huippuvuorille. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee pääkaupungissa Longyearbyenissä, parin kilometrin päässä keskustasta.
Jo lentokoneesta näimme upeat vuortenhuiput, jotka vallitsivatkin maisemaa koko vierailumme ajan. Ne näkyivät kaikkialle ja kohosivat valkeine huippuineen jopa yli 3 kilometrin korkeuteen. Vuorten välisissä laaksoissa virtaavat jäätiköt lienevät toinen upea näky, johon ei missä tahansa törmää. Jäätiköistä mereen lohkeavat kappaleet kelluvat meressä kirkkaina ja murtumapinnat jäätikön laidassa hohtavat kirkkaan vaaleansinisinä. Maisemat ovat sanalla sanoen upeat ja ainutlaatuiset!
Huippuvuorten eläimistö koostuu myös tavallista eksoottisemmista otuksista. Poroja ja lokkeja olemme tottuneet näkemään Suomessakin, mutta Huippuvuorilla elää runsaasti arktisia lintuja, hylkeitä, napakettuja sekä tietenkin jääkarhuja. Täällä ne myös oikeasti joskus eksyvät asutusten lähelle. Ne murtautuvat mökkeihin ryöstämään ruokaa ja joskus niitä tepastelee aivan Longyearbyenin keskustaan saakka. Sieltä ne kyllä ajetaan pikaisesti tiehensä, mutta kaupunkialueen ulkopuolella ne saavat elellä rauhassa omia aikojaan. Meressä elää myös runsaasti erilaisia valaita kuten maito-, ryhä- ja sinivalaita. Näimmepä jopa delfiinilauman!
Huippuvuorten historia alkaa 1500–1600 luvulta, jolloin siellä metsästettiin hylkeitä, jääkarhuja ja valaita. 1900-luvun vaihteessa siellä alettiin kaivaa hiiltä ja marmorikaivoskin perustettiin ennen kuin se pian lopetettiin kannattamattomana. Nykyään Huippuvuoret on esineistöltäänkin suojeltu. 1950-lukua vanhemmat esineet kuuluvat nykyään luontoon ja niihin ei saa koskea. Mikään uudempi taas ei, joten mitään ei saa jättää jälkeensä. Kaivostoiminta on sallittua, mutta jos kaivos ei kannatakaan, jäljet pitää siivota ennalleen. Tämä tietysti rajoittaa hieman intoa käydä edes etsimään. Paikka on siis upealla tavalla museoitu 1900-luvun puolivälin tilanteeseen. Sulassa sovussa on nähtävillä upea luonto ja ihmisen kosketus, jonka arktinen ilmasto on pakastanut ja säilönyt sellaisekseen.
Kokemukset kiikareista
Katsottavaa oli siis luvassa. Kiitos kiikarien, saimme niitä myös nähdä! Erityisen mukavaa oli se, että saimme mukaamme kahdet kiikarit, joten katseluvuoroista ei tullut riitaa. Vuorethan odottelivat kiltisti katsomistaan, mutta villieläinten kanssa kohtaaminen saattoi olla yhtä nopeasti ohi, kuin se oli alkanutkin.
Laivalla ei saanut lähestyä rantaa alle 300 metrin päähän, joten jäätiköiden ja mahdollisten eläinten katselun kannalta kiikarit olivat todella avuksi. Molemmilla kiikareilla näki hyvin rannalle ja pystyi sihtailemaan näkyykö eläimiä. Kun sellaisia välillä ilmestyi, niitä pystyi aivan hyvin seuraamaan kummilla kiikareilla tahansa. Monarcheissa on kymmenkertainen suurennus, joten niillä toki näki kohteen paremmin. Ne olivat myös kädessä tukevamman oloiset ja sopivat ainakin miehen käteen paremmin. Myös tarkennus onnistui käsineet kädessä Monarcheilla helposti, kun taas Sportstareilla katsellessani riisuin käsineet pois. Onneksi ei ollut aivan mahdottoman kylmä sää.
Sportstarien linssinsuojukset olivat irralliset kupit, joista täytyi pitää erityinen huoli etteivät ne päässeet katoamaan. Tietysti niitä ei ole aivan välttämätöntä pitääkään paikallaan paitsi kuljetuksen aikana. Sportstarien hihnan kiinnitys myös petti yhden kerran kun kiipesin pikaveneeseen rantautumista varten. Onneksi irronnut kiinnike löytyi ehjänä veneen pohjalta. Monarchit soveltuvat siis ehkä hieman rouheampaankin liikkumiseen, kun taas Sportstarit ovat parhaimmillaan rauhallisempaan tiirailuun. Valovoimaltaan kiikarit vaikuttivat ainakin näissä olosuhteissa keskenään aika samanlaisilta. Monarchien merkittävimpänä etuna koimme kymmenkertaisen suurennoksen ja niiden jämäkkyyden kädessä. Sportstarit taas olivat kevyet ja pienikokoiset ja hintaa vain noin kolmasosa Monarcheista. Ottaen nämä ominaisuudet huomioon, niistä oli kyllä hyväksi kilpailijaksi Monarcheille.
Molempien kiikareiden mukana tulivat siistit pehmeät säilytyspussit, joiden kanssa kiikarit eivät vieneet repussa kokoansa enempää tilaa, mutta suojasivat niitä kuitenkin hyvin. Kiikareista sai tukevan otteen kumipinnoitteen ansioista ja ne sai nopeasti säädettyä omille kasvoilleen sopiviksi, kun vaihtelimme kiikareita toistemme kanssa.
Olimme todella tyytyväisiä valittuihin malleihin. Jopa niin tyytyväisiä, että päätimme matkan lopuksi lunastaa molemmat kiikarit itsellemme. Nyt saamme tulevillakin matkoillamme nauttia näistä oivallisista matkakumppaneista.
Vinkit ja oppaat
Tiesitkö muuten, että voit hyödyntää kiikareita kännykän objektiivina, kun asetat kiikarin puhelimen kameran linssin eteen? Pienen treenauksen ja yhteistyön tuloksena saimme ikuistettua tällä tekniikalla jopa Moffen-saarella lekotelleet mursut kuvaan.
Kameraliike.fi:n sivuilta löytyy myös erinomainen kiikariopas, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos olet aikeissa hankkia kiikarit.
Camp Zoe 79 ° 02’ N
