Vuodenvaihteessa Alpeilla iskenyt laskettelukärpänen pörräilee sitkeästi edelleen ympärillä, eikä se jättänyt rauhaan Los Angelesin reissullakaan. Selvittelin erilaisia vaihtoehtoja, miten ja minne pääsisin helposti päiväksi laskettelemaan. Päädyin välimatkaltaan lähinnä olevaan ja sopivimmalta vaikuttaneeseen Mt. Baldy -hiihtokeskukseen. Seurasin useamman viikon ajan paikallista säätilannetta ja miten se vaikuttaa hiihtokeskuksen aukioloon. Los Angelesissa oli todella sateista ja jopa myrskyistä juuri ennen reissuamme, joten se vaikutti myös hiihto-olosuhteisiin ja ylipäätään ajamiseen vuoristoteillä.
En uskaltanut varata etukäteen lippua tai varusteita, sillä halusin varmistaa vielä paikan päällä, mikä viikonpäivä olisi paras laskettelulle. Itselläni siihen oli kaksi vaihtoehtoa ja päädyin valitsemaan sääkartan mukaan varmasti aurinkoisen ja vähätuulisen päivän, joka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Seurasin hiihtokeskuksen netti– ja FB-sivuja etukäteen, joista sain paljon hyödyllistä tietoa. Lisäksi laitoin vielä erikseen viestiä ja varmistin, että vuorelle pääsee ajamaan kesärenkailla. Sain nopeasti ystävällisen vastauksen, että tiet ovat sulat ja hyvässä kunnossa. Ei huolta siis sen osalta.
Pakkasin koti-Suomesta mukaan laukkuun lasketteluhousut sekä -hanskat ja kerrospukeutumiseen soveltuvia vaatteita. Tarkoitus oli ostaa takki Los Angelesista, mutta se osoittautui hyvin haasteelliseksi tehtäväksi, sillä kaupat olivat jo siirtyneet kesäsesonkiin, eikä talvitakkeja ollut liikkeissä tarjolla. Laskettelulasit löysin lopulta Koreatownista ja niitäkin jouduimme jonkun aikaa metsästämään. Onneksi mukana oli kuitenkin riittävästi varusteita, ettei laskettelureissu jäänyt niiden takia väliin.
Seuraava jännityksen aihe oli liikenne. Matkaa majapaikastamme hiihtokeskukseen oli kartan mukaan n. 90 kilometriä ja se on Los Angelesin ruuhkat tuntien pitkä matka. Valmistauduin päivään totuttelemalla vieraan kaupungin liikenteeseen viikon mittaan ja yrittämällä ymmärtää navigaattorin sekä puhelimessa olevan Google Mapsin ohjeita. Tarkoitus oli siis lähteä matkaan yksin ilman kartanlukijaa. Onneksi vuokra-autollamme Camarolla en jäisi ainakaan heti jalkoihin liikenteessä, joten ei muuta kun matkaan!
Vuorien ympäröimässä Los Angelesissa oikea suunta oli kohtalaisen helppo löytää, mutta pientä haparointia tuli silti harrastettua aamuruuhkassa. Löysin kuitenkin vihdoinkin oikealle motarille ja vasemmalla häämöttivät lumihuippuiset vuoret, joille minun oli tarkoitus mennä. Jostain syystä navigaattori neuvoi minut ihan liian aikaisin ulos motarilta, joten ajelin pikkuteitä jonkin matkaa. Kävin huoltoasemalla tauolla ja tsekkasin ajo-ohjeet uudelleen. Takaisin motarille ja homma alkoi taas sujua. Vihdoinkin noin kahden tunnin ajon jälkeen aloin pikkuhiljaa saapumaan perille. Mutkainen vuoristotie ja tielle valuneet kivet sekä karhujen ylityspaikoista kertovat kyltit sävyttivät menomatkaani. Perillä vastassa oli ensimmäisenä parkkialueen rahastaja ja parkkimaksun maksettuani pysäköin auton, kävelin läheiseen parakkiin selvittelemään, mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä.
Sain hissilipun ja ohjeet hypätä tuolihissin kyytiin. Parkkipaikalla ei ollut lunta nimeksikään ja rinteillä sitä näkyi jonkin verran, mutta ei riittävästi laskua ajatellen. Hissimatka oli tosi pitkä ja kun katselin tarkemmin rinnettä, siellä hyppeli runsaasti eri kokoisia harmaaoravia. Mieleeni palasivat ne ajomatkalla nähdyt karhukyltit, onneksi tuolihissi meni kohtalaisen korkealla ja metsän eläviä oli turvallista ihailla.
Viimein hissi oli perillä ja ylhäällä aukeni luminen, aurinkoinen, upea vuoristomaisema. Harvojen rakennusten joukosta oli helppoa löytää suksivuokraamo, johon suuntasin ensimmäisenä. En tietenkään ollut etukäteen tarkistanut, mikä pituuteni ja painoni on yhdysvaltalaisen mitta- ja massayksiköiden mukaan, mutta ne selvisivät onneksi avuliaan asiakaspalvelijan kanssa. Suksien siteitä säädettiin pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen pääsin rinteeseen. Sain neuvoksi laskea yhden mäen alas, josta pääsen seuraavaan hissiin. Tarkistin vielä taskussani olevasta kartasta, mikä rinne olisi missäkin päin ja suuntasin suoraan korkeimmalle huipulle.
Hissistä poistuessani eteeni avautuivat kertakaikkisen upeat maisemat. Los Angeles näkyi hienosti vuorien välistä ja mielessäni arvuuttelin, mikä huipuista on korkein Mt. Baldy. Lähdin laskettelemaan alas maisemareittiä, jonka varrella oli jonkun verran kiviä. Reitti oli tampattu vuoren reunamalle ja vaikka se oli useamman metrin leveä, en uskaltanut laskea valtavan kovaa, sillä pudotus vieressä oli aika jyrkkä. Ylhäällä tuuli voimakkaasti, joten alas laskettuani päätin kokeilla viereisen rinteen hissiä, mutta sitä ennen oli lyhyen tauon paikka. Kauhukseni huomasin, ettei laskettelukeskuksessa ollut verkkoa ja arvasin, että Ilkka odotteli tietoa perille pääsystäni kuumeisesti. Onneksi kahvilasta löytyi wifi ja sain viestittyä, että olen päässyt perille ja kaikki on hyvin.
Kaakaohetken jälkeen oli aika tutustua toiseen rinteeseen. Jälleen pitkä hissiajelu, jonka jälkeen sain lasketella lähes itsekseni oikein sopivan ja hyvässä kunnossa olevan rinteen alas. Tykkäsin ko. rinteestä sen verran paljon, että laskin sen alas useampaan otteeseen. Myös toisen rinteen laelta oli hienot näköalat vuorille. Fiilistelin rinteessä muutaman tunnin ja sain reidet mukavasti kipeiksi laskemisesta. Oli aika siirtyä hissillä takaisin alas parkkipaikalle, jossa pikainen vaatteiden vaihto ja suunta kohti Hollywoodia. Tällä kertaa reitti oli tutumpi ja navigaattorikin toimi hyvässä yhteistyössä.
Pääsin noin tunnissa takaisin majapaikkaamme, jossa Ilkka odottelikin jo vietettyään päivän Hollywood-leskenä. Pienen virkistäytymisen jälkeen hyppäsimme autoon ja otimme suunnaksi Santa Monican. Los Angeleshan on tunnettu siitä, että voit saman päivän aikana lasketella ja viettää rantaelämää. Ihan bikinikeleihin sää ei taipunut meidän lomalla, mutta jos kengät ja sukat ovat päivän päätteeksi täynnä hiekkaa, niin se lasketaan rantalomaksi, eikös vaan? Ehdimme juuri ja juuri fiilistelemään auringonlaskua tuolla upealla rannalla. Paljon tuli ajettua päivän aikana autolla, mutta se oli jokaisen kilometrin arvoista.
Vinkki: Jos osut Los Angelesiin talvikaudella ja haaveilet laskettelupäivästä, niin tsekkaa ihmeessä myös suosittu Big Bear -laskettelukeskus, johon on noin kahden tunnin ajomatka Losin keskustasta tai miksi et varaisi sieltä vaikka yhdeksi yöksi hotellia samalla.
Lue myös muut juttumme:
Los Angeles
- Vinkit autoiluun
- Malibu ja valaiden bongaus
- Päivä Hollywood-leskenä
- Lasinen liukumäki pilvenpiirtäjässä
- Venice Beach ja Santa Monica
- Patikointia Runyon Canyonissa
- Kummitusjahdissa Queen Mary -aluksella
- Oscar-gaalatunnelmia
- Kohtaaminen kojootin kanssa Death Valleyssa
22 comments
Enpä ole tullut ajatelleeksikaan että Los Angelesista pääsee noin nopeasti laskettelemaan. Monipuolinen kohde!
Ja tuo viimeinen kuva on tosi hieno! 🙂
Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen lähteä Kaliforniaan laskettelureissulle. Aika hauskaa yhdistää lumi- ja rantaloma 😀
Käytiin kanssa katsastamassa Mammoth Lakes Claifornian pohjoispäässä ja maisemat oli mielettömät, oli vaan hauska kun postattiin kaverini kanssa kuvia someen ja hastagina tietysti se california, moni ei tuntunut edes tietävän että sieltä löytyy lunta ja vuoria. Saatiin paljon kommentteja " missä ootte, missäpäin kaliforniaa tälläiset maisemat on ja osa kysyjistä oli Friscosta :')
Tällaiset jutut on ihan parasta reissussa! Itse kävin kesällä Norjassa kokeileen laskettelua jäätiköllä ja eräänlainen elämys oli sekin 🙂
Onpa upeita maisemia. Kas kummaa, ettei jostain kumman syystä ole koskaan ajatellut Kaliforniaa laskettelukohteena! 😀 Vaikka onhan sitä Espanjassakin tullut käytyä rannalla ja lumilautailemassa samalla viikolla, kiitos vaan, Sierra Nevada. Näin sitä blogeja lukemalla oppii uutta ja ihmeellistä joka päivä.
Näyttää hyvältä! Tämä talvi onkin täällä Kaliforniassa ollut laskettelijoiden unelma. Ainakin täällä vähän pohjoisemmassa on vuorilla ennätysmäärä lunta. Pari vuotta sitten lunta ei ollut nimeksikään, työpaikan hiihtomatkalla ei päästy edes rinteeseen, mutta nyt on sitten lunta senkin edestä. Suomenkin lautailijat kuulemma käyvät täällä välillä treenaamassa. Outoa että joku tuossa kommentoi, että jotkut täältä San Franciscosta eivät olisi tienneet laskettelumahdollisuuksista. Lake Tahoe on aika kuuluisa paikka ja ollut osana talviolympialaisiakin.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Losissa voi käydä laskettelemassa ja rannalla saman päivän aikana, mutta käyhän se järkeen. Jotenkin Kalifornian olen aina enemmän kuitenkin kuvitellut rantakohteena. Big Bearin tietty tunnistan nimeltä, Kaunareista! 😀
Mullekin uutta, että Losissa on laskettelurinne noin lähellä. Päivän aikana ehtii siis monenlaista 🙂
No eipä olisi minullekaan ihan heti tullut mieleen, että noinkin lähellä pääsee vallan laskettelemaan!
Kiitos! 🙂 Todellakin on monipuolinen, tekemistä ja näkemistä olisi riittänyt vaikka miten paljon.
Erittäin toimiva yhdistelmä, suosittelen! 🙂
Meitä olis kans kovasti houkutellut ne kansallispuistot, mutta aika loppui kesken. Hullujen suomalaisten täytyy etsiä lunta Kaliforniastakin 😀
Kiitos vinkistä 🙂 Eipä ole mullakaan tullut mieleen lähteä Espanjasta etsimään rinteitä.
Oho, on varmasti ollut aika huikea kokemus! 🙂
Oho, no kävipä hyvä tuuri sitten, että osuttiin just tänä talvena. Onhan siellä tosiaan runsaasti vaihtoehtoja mistä valita 🙂
Ridge lähti aina kriisin kohdatessa vuorille kasvattamaan partaa 😀
Kyllä ja paremmalla suunnittelulla olisin voinut hyödyntää tunnit vielä paremmin, ens kerralla sitten 🙂
Niinpä! Eikä mitään pikkumäkiä vaan ihan oikeaa vuoristoa 🙂
Kappa mokomaa. Parikin kertaa on tullut Kaliforniassa käytyä, mutta ei tosiaan ole tullut mieleen että tällainenkin aktiviteettipäivä siellä onnistuisi. Kolmas kerta toden sanoo! Kiitos hyvästä vinkistä 🙂
Eipä kestä! Mukavaa, että sain olla avuksi 🙂
Onpa mahtavaa että samana päivänä voi päästä sekä laskettelemaan että rannalle! Ilmeisesti Ranskan Rivieralla voi tehdä saman 🙂 Upeat maisemat tuolla kyllä on! Muutaman metrin levyinen rinne lähellä jyrkännettä voisi kyllä jäädä minulta välistä, vaikka jonkun verran laskettelukokemusta onkin, hui.
Ranska siis myös listalle! Ai niin, siellähän mä olin jo, mutta pysyttelin kyllä visusti Alppien kupeessa 🙂