Päivä Tarokon kansallispuistossa oli täynnä rauhallista kävelyä ja ympäristön ällistelyä ja ripeää siirtymistä kiinnostavista paikoista seuraaviin. Onneksi oppaallamme Jasonilla oli elinikäinen asiantuntemus alueesta ja sen parhaista tärpeistä. Shakadang Traililta palattuamme hyppäsimme takaisin auton kyytiin ja Jason vei meidät seuraavaksi Taroko National Park Visitor Centeriin lounaalle. Vierailukeskuksessa oli ravintolan lisäksi matkamuistomyymälä ja näyttelyhuone, jossa saimme katsoa esittelyvideon Tarokon kansallispuistosta ja miltei koko Taiwanin saaren vallitsemasta vuoristosta. Ravintolasta saimme valita herkullisen perinteisen taiwanilaisen annoksen ja kasvisaterian ja näillä eväillä jaksoimmekin lopulta hyvin aina takaisin Taipeihin saakka.
Tarokon kansallispuistossa käy valtava määrä turisteja päivittäin ja olikin suuri onni, että meillä oli oma kuljettaja ja opas. Parkkipaikoista ja suunnistamisesta ei tarvinnut itse huolehtia. Kansallispuiston alueella on mahdollista myös yöpyä, mutta yöstä saa pulittaa aika paljon verrattuna esimerkiksi Hualienin hintoihin.
Kun lounas oli nautittu jatkoimme taas matkaa. Jason tuntui ajavan pariinkin kertaan samaa reittiä, mutta rotkon rinteillä ei tietysti ole mahdollista kovin moneen suuntaan ajaa. Onneksi näköalat olivat niin upeat, että niitä oli ainoastaan ilo katsella! Seuraava nopea pysähdyspaikka oli pienellä kojulla, josta saimme lainaksi kypärät. Niitä tarvittiin, koska olimme saapumassa alueelle nimeltä Swallow Grotto. Kyseessä on erityisen kapea kohta rotkossa, kapeimmilta kohdiltaan vain ehkä parikymmentä metriä leveä. Seinämät olivat täynnä pieniä koloja, joissa pääskyset olivat runsain joukoin pesineet. Niitä oli aikoinaan ollut koko paikka täynnä metsästämässä kapeikossa ilmavirran nostattamia hyönteisparvia, mutta ne olivat paenneet kun japanilaiset olivat saapuneet räjähteineen ja työkoneineen rakentamaan teitä – Eivätkä ne ole vieläkään palanneet. Muutamia kyllä näkyi, mutta entisten aikojen näkyä saattoi vain aavistella Jasonin kuvailuista.
Jalkauduimme autosta ja Jason sanoi ajavansa parin mutkan päähän meitä odottelemaan. Lähdimmekin kävelemään autotien vartta eteenpäin muiden turistien vanavedessä. Väkeä oli paikalla bussilasteittain. Välillä autotien ja rotkon reunan välissä oli hieman leveämpi piennar ja välillä jopa jonkinlainen jalkakäytävä, mutta välillä sai varoa astumasta ajotielle takaa tulevien autojen eteen. Korkeanpaikankammo otti tässä kohtaa tukevan otteen minusta, enkä uskaltanut käydä reunalta juurikaan kurkistelemassa. Onneksi Katri kuvasi kaiken 360-kameralla ja tiesin, että saan katsella syvyyksiin turvallisesti vielä niin monta kertaa kuin haluan. Swallow Grotton alueella rotkon seinämien värit ja muodot ovat aivan erilaiset kuin Shakadang Traililla.
Parin mutkan päästä, kuten oli sovittu, Jason odotti meitä. Hän tiedusteli vieläkö jaksamme kävellä, ja kaasutti tiehensä. No jalat jaksoivat kyllä, mutta päässä alkoi jo visertää ihan oma pääskysparvi. Jatkoimme siis kävelyä vielä toisen pätkän ja hyvä niin. Jälleen kerran on todettava, että kannatti lähteä. Vaikka hirvittää niin ettei meinaa pystyä hengittämään, niin olihan tämä taas yksi kokemus, josta olen aivan mahdottoman onnellinen, että saimme sen kokea!
Kiipesimme taas Jasonin autoon ja kävimme palauttamassa kypärät. Seuraavaksi pysähdyimme hieman avarampaan laaksoon, jonka toisella laidalla näimme kivivyöryn jälkiä ja temppelin. Jason osoitti hieman ylempänä, vasemmalla puolella olevan toisenkin temppelin. Hän kertoi meille temppelien syntytarinan, jonka kerron suomeksi 360-videolla Youtubessa. Jason osasi kyllä kertoa kummitusjuttuja paljon paremmin kuin minä.
Retkemme alkoi olla loppusuoralla, mutta Jason päättikin vielä tehdä yhden ylimääräisen lenkin suljetulle tieosuudelle. Häntä tuntui kovasti kiehtovan ajatus viedä yllytyshullut uteliaat länkkärituristit kiellettyihin paikkoihin. Hän ajoi määrätietoisesti kohti kieltomerkkejä ja kiinnitti lopulta tien varresta roskia siivonneen naisen huomion ja hän alko käsiä heiluttaen lähestyä ja käveli automme eteen estääkseen meitä ajamasta suljetulle tielle. Jason avasi ikkunansa ja moikkasi naista. Yllättäen nainen muuttuikin sopuisaksi ja hänen kasvoilleen nousi hymy. Hän astui auton edestä pois ja vilkutti iloisesti peräämme. Jason kertoi naisen olevan hänen vanha tuttunsa. Nainen on työskennellyt vapaaehtoisena kansallispuiston alueella siivoamassa tupakantumppeja ja muita roskia jo useita vuosikymmeniä. Upeaa työtä. Ikävä kuulla, että sitä pitää kuitenkin tehdä vapaaehtoisena. Miten moni meistä siivoaa omia kotiseutujaan vain koska rakastaa kotiaan eikä kukaan sitä muuten tee?
Suljettu tie johti parin mutkan jälkeen aiemmin näkemällemme korkeammalla sijainneelle temppelille. Katri oli pariin kertaan kaihoten maininnut jotain riippusilloista Jasonille, ja niinpä hän toi meidät vielä sellaiselle! Tämä silta ei mennyt satojen metrien korkeudessa rotkon yllä, mutta korkealla silti! Ja hyvät näköalat täältäkin oli. Silta vaappui sen verran korkealla, että minä pyydystin vain parit Pokemonit siitä kohtaa missä puut vielä peittivät näkyvyyden alas. Katri sen sijaan kipitti koko sillan edes takaisin, ja kuvasi senkin 360-videolle. Pääsimmepä senkin toiveen täyttämään. Valtavan suuret kiitokset Jasonille erinomaisesta huolenpidosta, asiantuntemuksesta ja seurasta! Viekää Jasonille terveisiä meiltä, jos satutte käymään Tarokossa ja pääsemään Jasonin johdatukseen!
Tämän jälkeen meidän piti jo alkaa kiirehtiä takaisin Hualienin juna-asemalle. Jason kertoi matkalla meille ontosta vuoresta, jonka sisällä oli Taiwanin ilmavoimien hävittäjiä suojassa. Sekä Kiinan kasvavasta painostuksesta Taiwania kohtaan. Kiina ei ole koskaan tunnustanut Taiwania omaksi maakseen, vaan pitää sitä osana Kiinan kansantasavaltaa. Taiwanilaiset taas kokevat olevansa itsenäisiä taiwanilaisia, olihan saarella ollut omaa asutusta jo vuosituhansia ennen kiinalaisten saapumista. Lopulta saavuimme takaisin Hualieniin, kiitimme Jasonia lämpimästi ja erosimme toiveidemme mukaisesti juna-aseman kupeessa sijaitsevalla 7-eleven -kioskilla, josta ostimme junaan evääksi oluen ja limua. Matka Taipeihin kesti kolmisen tuntia ja sen aikana tapahtumarikas päivä ja ilta vaihtuivat yöksi.
Keräsimme kaikki Tarokon kansallispuiston videot samalle soittolistalle
Oppaanamme toimi Taiwan Vista Tourin Jason
