Artikkelissa on mainintoja matkaan liittyvistä yhteistöistä.
Millainen matkasta tulee, kun matkailuautoon pakataan neljä innokasta maabongaria, aikaa 13 päivää ja suunnitelmissa valloittaa 12 eri maata? No erittäin vauhdikas tietenkin. Lähdimme ottamaan selvää matkabloggaajakollegoidemme Anun ja Petrin kanssa, miten pitkälle Euroopassa ehtii ajamaan kahdessa viikossa.
Kaikki maanosat -blogin Anu ja Petri osallistuivat tammikuussa Matkamessuilla järjestettyyn Mieletön Matka -kisaan, jonka palkintona oli 2000 euron arvoinen matkailuauton vuokraus. He pyysivät meitä reissuun mukaan ja mehän lähdimme!
Matkan suunnittelu
Pidimme muutaman suunnittelupalaverin ennen reissua, joiden aikana reitti alkoi hahmottua. Petrillä oli toiveissa päästä Dolomiiteille ja meille vuoristokohteet kelpaavat aina, joten oli helppoa sanoa kaikkeen kyllä!
Matkalle osui meille kolme uutta maata: Latvia, Liettua ja Ukraina, sekä roppakaupalla uusia alueita, joten odotimme innolla tulevaa, sillä matkailuautoilu oli matkustusmuotona meille uusi.
Saimme Touring Carsilta kattavan infon autosta etukäteen. Näiden tietojen pohjalta pakkasimme mukaan paljon evääksi sopivaa helposti valmistettavaa ruokaa, erilaisiin säätiloihin sopivaa vaatetta sekä leiriytymiseen ja nukkumiseen tarvittavia varusteita.
Lähtöpäivä
Matkamme starttasi maanantaina kesäkuun 9. päivä auton noutamisella Touring Carsin Vantaan toimipisteeltä. Noutoon kannattaa varata hyvin aikaa, sillä autosta annetaan perehdytys ja käydään perusteellisesti läpi kaikkea, mitä matkan varrella on hyvä tietää.
Auton varusteita sekä vakuutuksia on mahdollista täydentää vielä paikan päällä ja lopuksi allekirjoitetaan vuokrasopimus.
Pakkasimme autoon pikavauhtia tavaramme, joita olikin todella paljon, mutta saimme ne tilavaan autoon hyvin mahtumaan. Sitten otimme suunnaksi Vuosaaren sataman, jossa ajoimme auton Eckerö Linen lauttaan.
Petri oli saanut alennusta lauttamatkasta Autoliiton jäsenyyden myötä, joka antaa turvaa myös matkan varrella erilaisten kommellusten varalta.
Reitti
Maat ja isoimmat kaupungit, joiden läpi reittimme kulki olivat:
Viro, Tallinna – Latvia – Liettua – Puola – Ukraina, Mostyska – Slovakia, Tatranská Lomnica – Itävalta – Italia, Dolomiitit, Seceda, Colfosco, Bolzano – Sveitsi – Liechtenstein, Vaduz – Tsekki, Plzeň, Karlovy Vary, Broumov – Saksa (Neuschwansteinin linna, Devil’s Bridge) – Puola, Liettua, Vilna – Latvia – Viro
Kilometrejä kertyi matkalle yhteensä 6198 ja ajoimme keskimäärin 516 km/päivä. Pidimme Dolomiiteillä yhden lepopäivän.
Reitin suunnitteluun käytimme Google Mapsia, jonka avulla etäisyyksiä oli helpointa mitata. Ukrainaan menosta saimme etukäteen tietoa, että minkä rajapisteen kautta ylitys onnistuisi, joten suunnittelimme reittimme sen mukaisesti.
Kohteet
Viro
Matkamme ensimmäinen kohde oli Tallinnan Teletorni, joka kohoaa 314 metrin korkeuteen ja on samalla Viron korkein rakennus. Vuonna 1980 valmistuneesta tornista lähetetään edelleen useiden tv-kanavien ohjelmia.
Tutustuimme torniin yhteistyön merkeissä ja oppamme esiteli tornin erilaisia elämyksiä, kuten seikkailun VR-laseilla, oman tv-lähetyksen toteuttamiseen sekä ulkona toteutettavan huiman äärellä-kävelyn, joka meiltä jäi väliin valitettavasti huonon sään vuoksi.
Pallon muotoiselle pohjalle rakennettu torni kätkee kiehtovaa nähtävää myös sisätiloihinsa ja yksi upeimmista kohteista on virolaisen Dolores Hoffmanin suunnittelema lyijylasiteos nimeltään “Television is a window to the world”.
Erilaisilla väreillä ja teemoilla leikittelevä teos tarjoaa uutta nähtävää jokaisella vilkaisulla ja se on hieno osa Teletornista kertovaa näyttelyä. Mielenkiintoisen kierroksen päätteeksi nautimme vielä herkullisen illallisen 170 metrin korkeudessa sijaitsevassa ravintolassa, josta näkyy kirkkaalla säällä jopa Suomeen saakka.
Latvia
Ensimmäisen päivän päätteeksi illan jo hämärtyessä ajoimme Riianlahden rannalla sijaitsevalle Lauču Akmensin leirintäaluelle. Löysimme onneksi suihkut ja autolle paikan, joten oli aika nukkua yö matkailuautossa elämämme ensimmäistä kertaa Ilkan kanssa.
Latvian tiet olivat hyvässä kunnossa, netti toimi kelvollisesti ja huoltoasemia oli tiheästi. Latvia on loistava läpikulkumaa, jonne palaamme varmasti vielä paremmalla ajalla myös ihailemaan nähtävyyksiä.
Liettua
Ristikukkula Šiauliain lähellä on yksi Baltian vaikuttavimmista pysähdyksistä ja sen valitsimme Liettuan kohteeksemme. Nähtävyyden läheltä löytyi hyvin maksutonta parkkitilaa ja vaikka olimme peltomaisemien keskellä, niin toden totta kukkula sieltä tosiaan löytyi.
Paikalle on pystytetty yli 100 000 ristiä – pieniä, isoja, puisia ja metallisia. Se on vaikuttava symboli kansan sinnikkyydestä: neuvostoaikana ristit poistettiin toistuvasti, mutta paikalliset toivat niitä takaisin yhä uudelleen.
Puola
Puolan moottoritiet ovat nykyaikaisia ja hyväkuntoisia, sekä osittain maksullisia. Maa on pinta-alaltaan Euroopan 8. suurin, joten ajokilometrejä maassa kertyi niin mennessä kuin tullessa reilusti, sillä Valko-Venäjän kautta koukkaaminen ei tullut tällä kertaa kyseeseen.
Huoltoasemat tulivatkin erittäin tutuiksi ja erityisesti hyvin varustellut Orlen-ketjun asemat nousivat suosikeiksemme. Nukuimme muutaman yön myös rekkaparkeissa ja niiden yhteydessä oli maksuttomat, joskin vaatimattomat suihkut.
Puolassa olemme käyneet aiemmin Krakovassa, joka on erittäin viehättävä kaupunki.
Ukraina
Suuntasimme auton nokan kohti Medykaa Puolan rajan tuntumaan, josta löysimme valvotun maksullisen parkkipaikan. Jätimme auton sinne, kävimme rajan kaupassa pikaisilla ostoksilla, vaihdoimme hieman rahaa, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti passintarkastuspisteitä.
Rajalle oli pitkät auto- ja rekkajonot molempiin suuntiin, joten tutkimme vaihtoehtoja päästä Ukrainan puolelle Shehyni-nimisestä kaupungista eteenpäin. Bussiasemalle kurvasi keltaisia hyvin retrohenkisiä busseja, joista yhden kyydissä teimme pian matkaa kohti Mostyskaa.
Mostyska sijaitsee 14 kilometrin päässä Puolan rajalta ja se on pieni, alle 10.000 asukkaan kaupunki. Paikalliset nähtävyydet olivatkin kävelyetäisyydellä ja löysimme lisäksi pizzerian lounaspaikaksi sekä käsityöolutliikkeen, josta Ilkka sai ostettua tuliaisen.
Mikäli ei tietäisi maan käyvän sotaa, olisi Mostyska näyttäytynyt lähinnä paikalta, jossa aika on pysähtynyt. Nyt tunnelma oli kuitenkin jopa hieman aavemainen, sillä muita turisteja ei näkynyt. Saimme tilattua hotellilta taksin takaisin rajalle ja hän neuvotteli meille myös hinnan.
Meidät pysäytettiin passintarkastukseen jo kaukana ennen rajaa, mutta suomalaisilla passeilla tilanne oli nopeasti ohi. Rajan tarkastuksissa tavarat käytiin tarkasti läpi tupakan ja alkoholin varalta ja suureksi helpotukseksi Ilkka sai tuoda tuliaispullonsa rajan yli.
Toivottavasti sota loppuisi pian <3
Slovakia
Puolasta matkamme jatkui kohti Slovakiaa ja nopean Ukrainan vierailun ansiosta olimme aikataulustamme edellä. Sopivaa majoitusta ei meinannut millään löytyä Prešovin kaupungista, joten päädyimme lopulta IQ Apartmentsiin, jossa nukuimme Ilkan kanssa yötä ja saimme kaikki kunnon suihkut.
Aamulla lähdimme aikaisin ajamaan kohti Tatra-vuoristoa ja siellä tarkemmin Tatranská Lomnica, josta lähtevät hissit kohti Lomnický štít -huippua. Tämä upea kohde oli jo ennestään meille tuttu, mutta näin upeita vuoristomaisemia kelpaa ihailla uudelleen.
Itävalta
Alppimaisemat jatkuivat Itävallan puolella, jossa suuntasimme Lesachtalin pieneen kylään yöksi leirintäalueelle. Yövyimme kauniiden vuorien keskellä ja jatkoimme matkaa heti aamusta kohti matkan pääkohdetta Dolomiitteja.
Itävallassa olemme vierailleet aiemmin Wienissä, jossa maistelimme tietenkin kuuluisaa Sacher-kakkua.
Italia
Colfoscon kylä Pohjois-Italiassa jää kolmen kauniin vuoren väliin ja paikallinen leirintäalue sai toimia tukikohtanamme seuraavan kahden vuorokauden aikana.
Ajoimme vielä samana päivänä Ortiseihin, josta otimme köysiradan ylös kohti Secedaa. Ylhäällä meitä odotti vielä pieni patikointi, jotta pääsisimme parhaille paikoille valokuvaamaan yhtä Dolomiittien upeimmista maisemista; jyrkkää nurmiharjannetta mukailevaa vuorta, joka taustalla kohoavat terävät Gran Fermedan vuorenrinteet.
Ehdimme juuri sateen alta pois ravintolaan ja söimme vielä lounaan Secedan huipulla ennen paluuta leirintäalueelle.
Toisena päivänä hajaannuimme tekemään omia lempipuuhiamme. Anu lähti vuoristolenkille, Petri vuokrasi maastopyörän ja me Ilkan kanssa otimme kohteeksi Boè-vuoren huipun.
Sateet ja raekuurot piiskasivat Dolomiitteja, joten palasimme hyvissä ajoin leirintäalueelle, jotta pääsemme seuraavana aamuna ajoissa jatkamaan matkaa.
Sveitsi
Reitin upeimmat maisemat löytyivät Sveitsistä, Colfoscon ja Davosin väliltä, kun kiemurtelimme milloin suurempia ja milloin pienempiä vuoristoteitä kohti lopullista päätepistettä ja uutta maata.
Pysähdyimme kyllä suklaaostoksille ja valokuvaamaan näitä henkeäsalpaavia maisemia useampaankin otteeseen.
Tiesitkö muuten, että Sveitsissä sijaitseva Säntis on 2 502 metrin korkeudessa kohoava huippu, jonne pääsee kaapelihissillä. Sään salliessa sieltä näkyy kuuden maan alueelle.
Liechtenstein
Yöpaikaksi valitsimme leirintäalueen Liechtensteinissa. Maa oli Petrille uusi ja mekin olimme käyneet siellä vain pikaisesti. Vietimme aamupäivän turisteina ja kävimme katsomassa Vaduzin linnaa, jonne ei valitettavasti pääse sisään, sillä se on ruhtinaan koti.
Kävimme kaupungilla tuliaisostoksilla sekä ruokakaupassa, jonka jälkeen olikin taas aika jatkaa matkaa eteenpäin kohti Saksaa, joskin vielä muutaman Itävallan mutkan kautta.
Saksa
Neuschwansteinin linna kohoaa satumaisena vuoristossa Etelä-Saksan Baijerissa, lähellä Itävallan rajaa. Linnan rakennutti kuningas Ludvig II 1800-luvulla, ja se toimi inspiraationa Disneyn Prinsessa Ruususen linnalle.
Matkailuautolla alueelle pääsee helposti ja pysäköintitilaa on reilusti. Füssenin lähistöllä sijaitseva Hohenschwangaun kylä on kaupallistettu tehokkaasti linnaa ihailemaan saapuvia turisteja varten.
Liput linnaan ovat suosittuja, mutta sitä pääsee valokuvaamaan myös läheiseltä Marienbrücken sillalta, jonne voi kävellä tai ostaa bussilipun. Siltavisiitin jälkeen kävimme läheisessä ravintolassa syömässä vielä maukkaan lounaan.
Toinen Saksan kohteemme oli pohjoisempaa löytyvä Devil’s Bridge (Rakotzbrücke). Tämän kohteen erikoisuus on sillan heijastus, joka muodostaa veden kanssa symmetrisen ympyrän. Auto jätetään läheiselle parkkipaikalle, ja sillalle kävellään metsäpolkua pitkin.
Tsekki
Tsekin kolmesta kohteesta ensimmäinen oli Plzeň, joka on todellinen on oluenystävän mekka ja pilsner oluen syntypaikka. Kaupungin keskeltä löytyvä Pilsner Urquellin panimoalue on kaupungin suosituimpien nähtävyyksien joukossa ja siellä järjestetään olutaiheisia kiertoajeluita.
Me vierailimme panimon myymälässä, jossa oli erittäin laaja valikoima vaatteita sekä muuta olutaiheista rekvisiittaa ja tietysti myös olutta sai ostaa mukaan. Ravintola Na Spilce tarjoili tsekkiläisiä ruoka-annoksia, kuinkas muutenkaan kuin oluella höystettynä.
Karlovy Vary tunnetaan parantavista kuumista lähteistään ja upeista kylpylärakennuksistaan. Vanhankaupungin pastellinsävyiset talot kiemurtelevat Teplá-joen vartta. Ilmassa tuoksuu mineraalivesi, jota rohkeammat turistit saavat maistella eri asteisina tätä rituaalia varta vasten myytävistä kapeista posliinimukeista.
Viimeisimpänä vierailimme Tsekeissä vielä Broumovissa, jonka upean luostarin kunnostamisesta ystävämme ovat vastanneet. Tällä kertaa emme päässeet kovin syvälle rakennuksen uumeniin, mutta söimme tunnelmallisessa ravintolassa erinomaisen lounaan.
Broumovin luostarista olemme kirjoittaneet jutun jo aiemmin.
Majoitukset
Suurimman osan öistä vietimme leirintäalueilla, yhden yön Slovakiassa huoneistossa ja kolme yötä rekkaparkeissa. Majoitukset varasimme vasta matkan varrelta ja siihen Park4night-sovellus oli kätevä.
Ajopäivämme olivat melko pitkiä ja monet leirintäalueista olivat sulkeneet jo kello 18 maissa. Pääsimme kuitenkin useimmille niistä ajamaan sisään ja meille järjestyi niin autopaikka kuin sähkötkin. Maksut saimme hoidettua viimeistään lähtöaamuna.
Leirintäalueiden aukioloajoissa oli vaihtelua ja Dolomiittien Colfoscolla portit suljettiin klo 12–15, jolloin alueelle ei päässyt sisään tai sieltä ulos. Joiltakin leirintäalueilta oli mahdollista poistua aamulla vasta kello kahdeksan jälkeen.
Ruoka ja juoma
Olimme pakanneet mukaan paljon säilyvää ruokaa, kuten proteiinijuomia, säilykkeitä sekä aterioita, joihin lisätään vain kiehuva vesi. Matkan varrelta ostimme tuoreita tomaatteja, kurkkua sekä leipää.
Välipaloja oli myös paljon mukana, kuten pähkinöitä, suklaata ja proteiinipatukoita, joten nälkä ei päässyt yllättämään pitkilläkään ajovuoroilla. Autossa meillä oli käytössämme reilun kokoinen jääkaappi sekä kaasuliesi.
Söimme lähes joka päivä yhden aterian ravintolassa ja Italiassa erityisesti pizza oli suosikkimme. Jäätelöä meni reissun aikana myös kohtalaisen paljon, sillä sitä sai helposti huoltoasemilta.
Matkan kustannukset
Auton vuokraus tällaiselle matkalle neljälle henkilölle olisi maksanut noin 2000 euroa Touring Carsilta. Suurin kuluerä budjetistamme, noin 1200 € meni tankkauksiin. Leirintäalueisiin kului 450 euroa.
Päiväbudjettimme oli noin 50 €/hlö, jonka lisäksi rahaa kului mm. hissilippuihin sekä ruokaostoksiin.
Mitä ensikertalaisen kannattaa huomioida matkailuautoreissulle lähtiessä?
Reitti kannattaa suunnitella riittävän väljäksi, jotta kohteisiin jää tilaa ja mikäli on tarkoitus yöpyä leirintäalueilla, niin niihin on helpompaa saapua aukioloaikojen puitteissa.
Käteistä kannattaa varata jonkin verran mukaan niin seteleinä kuin kolikoina, sillä niille tuli tarvetta erityisesti leirintäalueilla ja yhdessä esimerkiksi suihkut toimivat vain kolikoilla. Kortit kävivät onneksi suurimmassa osassa paikoista.
Matkailuautossa on hyvin tilaa myös varusteille, mutta niiden järkevä etukäteispakkaus helpottaa logistiikkaa tien päällä. Suunnittele valmiiksi minkä verran tarvitset vaatteita esim. ensimmäisten kolmen päivän aikana, mitkä hygieniatarvikkeet ovat välttämättömiä ja miten saat helposti suihkuun mukaan tarvittavat asiat leirintäalueella.
Meillä oli mukana pienemmät putkikassit ja tavaratilassa isompi laukku, josta vaihdoimme pariin otteeseen vaatekertoja ja siirsimme likapyykkejä menemään kotiin. Suihkuja sekä hammaspesuja varten oli valmiina omat kosmetiikkapussukat.
Osassa maista on tietulleja tai pakollisia vinjettejä. Ota näistä selvää etukäteen ja osta tarvittavat vinjetit heti rajan ylityksen jälkeen, niin et joudu pulaan myöhemmin niiden puuttuessa.
Maita, joissa vinjettejä tarvittiin meidän matkalla olivat Slovakia, Tsekki ja Itävalta. Sveitsissä on myös maksulliset moottoritiet, mutta vinjetin sai kerrallaan vain vuodeksi, joten ajelimme lyhyet matkamme Sveitsissä ilmaisia teitä pitkin.
Turvallisuus mietitytti meitä aluksi ja kauhukertomukset siitä, miten matkailuauton sisään lasketaan nukutusainetta ja tyrmätään matkustajat ryöstön ajaksi pyörivät mielessä muutamaankin otteeseen ennen matkaa ja sen aikana.
Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut ja kaiken varalta kuljetimme passeja sekä arvokkaimpia esineitä nähtävyyksillä mukana.
Ison auton pysäköinti ja ajettavuus kannattaa huomioida reittiä suunnitellessa, sillä yli seitsemänmetrinen ja yli 3 metriä korkea auto ei ole kaikista ketterin pienillä serpentiiniteillä tai kapeilla mukulakivikaduilla.
Pysäköintitilan löytäminen oli ajoittain haastavaa, eikä parkkihalleihin ollut asiaa. Italiassa matkailuautoille on vielä lisärajoituksia, emmekä meinanneet saada pysäköidä parkkialueelle ollenkaan. Lupa heltisi kuitenkin, kun kerroimme olevamme menossa pizzalle.
Lopuksi
Oli todella mielenkiintoista kokea tällainen reissausmuoto, kiitos vielä Kaikki maanosat Anu ja Petri, kun otitte meidät mukaan reissuun!
Vaikka matka olikin mukava, karavaanikaupoille emme ole Ilkan kanssa toistaiseksi ryntäämässä, vaan pidämme jatkossakin kaikki matkustusmuodot avoimina. Autoilu Euroopassa on kyllä varsin mukavaa ja sitä on varmasti luvassa myös jatkossa.
Laita kommenttia, jos heräsi jotain kysyttävää tästä reissusta!
Lue jutut aiemmilta road tripeiltämme Euroopassa
Viiden maan road trip – Itävalta, Unkari, Slovakia, Puola ja Tsekki
Matkamme lähtöpaikkana oli Itävallan Wien, jonne myös palautimme auton. Ehdimme vierailla viidessä eri maassa tämän autoreissun aikana.
24 tuntia Wienissä
Vuorokausi Wienissä piti sisällään maankuulun Sacher-kakun maistelua perinteikkäässä miljöössä sekä upean aamiaisen kaupungin kattojen yllä.
Lomnický štít 2634 m – Slovakia
Slovakian Tatroilla kohoava Lomnický štít tarjoaa unohtumattoman hienot maisemat sekä jännittävän hissiajelun yli 2600 metrin korkeuteen.
Lapsuuden muistot johdattivat meidät Broumovin kaupunkiin, Tsekin tasavaltaan
Matkailun lomassa on mahtavaa tavata paikallisia ystäviä. Vietimme päivän tsekkiläisten tuttujemme kanssa heidän kotikaupungissaan Broumovissa.
Sympaattinen Krakova
Krakovan vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja sen keskeisimpiä nähtävyyksiä ovat Wavelin linna sekä keskusaukio.
Herkutteluvinkit Krakovaan
Tutustuimme Krakovan ravintolatarjontaan. Puolalaisen keittiön erikoisuuksiin kuuluvat mm. pierogit sekä leipään koverrettu keitto.
Kuusi maata yhdessä päivässä
Tämä oli yksi vauhdikkaimmista matkailupäivistämme. Päivään mahtui kuuden maan lisäksi sekä alppeja että säätämistä vuokra-auton kanssa.
Säntis – 2502 m | Seikkailu vuorelle korkeanpaikankammoisen näkökulmasta
Voiko korkeanpaikankammoisena vierailla vuoristokohteissa? Jos hissiin asti uskaltaa, niin yleensä vuorten huipuilla on turvallisen tukevaa.
Road trip osa 1/3 | Saksa, Itävalta, Liechtenstein, Sveitsi, Ranska ja Luxemburg
Saksa on kätevä road tripille, sillä se jakaa rajat niin monen muun maan kanssa. Autoreissumme ensimmäisessä osuuteen mahtuu kuusi maata.
Road trip osa 2/3 | Luxemburg – Belgia – Alankomaat – Saksa
Belgia, Luxemburg ja Alankomaat sijaitsevat lähellä toisiaan ja niiden läpi on vaivatonta ajaa maasta toiseen rajojen yli.
Road trip osa 3/3 | Saksa – Tanska
Road tripin kolmas osa vie meidät junalla Saksasta Tanskaan ja rakkaiden ystävien luokse Ærøskøbingin saarelle sekä Broholmin näyttelyyn.
Supersöpö Colmar | Ranska
Colmar on täynnä silmänkarkkia ja söpöjen rakennusten lisäksi sieltä löytyy yllättäen myös Vapaudenpatsas. Artikkelista selviää syy siihenkin.
24 comments
Tämä kuulosti kyllä ihan mahtavalta seikkailulta! Paljon oli mielenkiintoisia kohteita matkan varrella. Hauska olisi joskus testata itsekin matkailuautolla reissaamista. Yhden kerran olen kaverin kanssa ollut asuntoautolla parin yön reissussa, mutta siihen omat kokemukset sitten jäävätkin.
Kiitos kommentista Mikko! Oli hauskaa kokeilla tällaista matkustusmuotoa ja seura oli mitä mainiointa <3
Meillä oli reipas vauhti, mutta sekään ei haitannut, sillä ollaan itsekin aika nopeita käänteissämme ja tämän reissun tahti ei juurikaan poikennut aiemmista road tripeistämme.
Itselle jäi sellainen tuntuma, että leirintäalueiden/leiriytymispaikkojen etsintä oli hitusen työläämpää kuin mitä hotellien etsintä olisi ollut. Ehkä syy oli siinä, että monet menivät ajoissa kiinni, kun taas hotelleissa on usein henkilökuntaa pidempään. Mutta aina löysimme jonkun yöpaikan ja tokihan autossa olisi voinut hoitaa myös suihkut, mutta neljän ihmisen kanssa se oli käytännöllisempää leirinnöissä/huoltiksilla plus sieltä sai sitten sähkövirtaa autoon latauksia varten.
Olipa teillä huikea matka! Ilmeisen selvästi osaatte kokeneina matkailijoina ottaa vakavasti myös kaikenlaisen suunnittelun. Se on sellainen matkailun piirre, joka on meillekin kovin tyypillistä. Oli kiva lukea matkailuautokokemuksista, meillä on nimittäin itsellä matkailuvaunun vetämisestä kokemuksia 90-luvulta, jolloin omat lapsemme olivat tenavina mukana ja vaunu antoi erittäin hyvän palvelun kaikenlaiseen nukkumiseen, syömiseen ja leikkimiseen. Tuo matkailuauton tai -vaunun koon tuoma parkkipaikkaongelma oli meille aikanaan yksi niistä tärkeistä tekijöistä, jotka saivat luopumaan vaunusta ja siirtymään pelkkään henkilöautomatkailuun. Se tietysti tapahtui vasta, kun ei ollut enää niitä tenavia mukana. Mutta matkailuauto tarjoaa tosi paljon mahdollisuuksia, kiva, että kokeilitte. Aila
Kiitos kommentista Aila!
Pete ja Anu saivat toimia matkareitin pääarkkitehteina ja meidän rooliksi jäi sanoa kaikkeen joo 😀 Oli kyllä hyvä, että meillä oli suht tarkat suuntaviivat, sillä kilometrejä tuli niin reippaasti, että oli hyvä hahmottaa karkeasti, milloin pitää olla missäkin.
Lasten kanssa tällainen matkustusmuoto on varmasti oikein kustannustehokas ja vaunussa on vielä reilusti lisää tilaa. Voin kyllä uskoa, ettei sellainen yhdistelmä ole ajettavuudeltaan ihan ketterä ja se ajaminen on myös iso osa matkantekoa.
Tätä reissua oli kyllä mielenkiintoista seurata! Aikamoinen rutistus tuo ajomatka ja kaikki käydyt maat noin lyhyessä ajassa 😀
Kiitos kommentista Cilla!
Kiva, kun seurasit mukana! <3 Uusia maita ja alueita tuli kyllä sellaisella ropinalla, että meinasi jäädä Dolomiittien raekuurokin kakkoseksi 😀
Nämä meidän matkailuvaikuttajien keskinäiset matkat on huippuja. Mä uskon, että me selvitään ryhmäreissuista muita paremmin, sillä osataan suunnitella, tiedetään mitä halutaan, mutta ollaan lähtökohtaisesti joustavia. Olihan toi teidän päiväkilometrimäärä huikea, mutta onneksi monta kuskia ja tilava auto!
Kiitos kommentista Mari!
Ihan totta! Yhteisreissut ovat ihan parasta, kun eletään ja hengitetään tätä samaa matkakuumetta 🙂 Lisää tällaisia!
Teillä näytti olleen hieno reissu ja tahti vielä kovempi kuin omalla Euroopan kierroksellani Interrail-reissulla kesällä 1972, 12 maata vajaassa neljässä viikossa.
Tämän juttunne myötä myötä ratkesi yksi arvoituskin. Olimme tuttavapariskunnan kanssa kesäkuussa Virossa auto- ja pyöräreissulla. Kirjoitin 9.6.2025 menomatkasta blogiini: “Viereisessä pöydässä laivan baarissa istui tutunnäköinen pariskunta, mutta arvoitukseksi jäi olivatko he matkabloggaajia ja tutun näköisiä kuvista bloginsa sivuilla vai olimmeko tavanneet lyhyesti joskus jossakin. Asia jäi valitettavasti tarkistamatta.” https://metkaamatkustelua.blogspot.com/2025/06/ita-viron-toila-ja-ymparisto.html
Onneksi asia selvisi, ettei jäänyt ikuisesti arvoitukseksi 🙂 .
Kiitos kommentista Eila!
Onpa hauskaa, että olette olleet samalla lautalla ja kivannäköinen reissu ollut teilläkin! Olisitte vaan tulleet moikkaamaan 🙂
Olipa hyvä, että arvoitus ratkesi!
Aika upea reissu ollut teillä! Tahti on ollut kova, mutta paljon sitten ehdittekin nähdä. Mä luulen, että voisin hyvinkin tykätä tällaisestakin matkailusta. Lapsena olen sukulaisten leirintäalueelle kauden ajaksi parkkeeratussa matkailuvaunussa nukkunut, mutta en ole ikinä tällaisen kanssa reissannut. Retkipakuilu kiinnostaa kyllä ja sitä olisi tarkoitus päästä loppuvuodesta kokeilemaankin. Eniten hirvittää juuri isommalla autolla ajaminen ja parkkeeraaminen.
Kiitos kommentista, Pauliina!
Tahti oli reipas, mutta meidän reissaaminen on kyllä monesti muutenkin melko ripeää… 😀
Suosittelen kyllä kokeilemaan tätäkin matkustustapaa, erityisesti jos hieman jo valmiiksi kiinnostelee. Ei sitä oikein kokeilematta tiedä, jos vaikka sattuisi olemaan se oma lempijuttu kyseessä.
Noin ison auton kanssa reissaamisessa oli tosiaan omat pienet lisähaasteensa, mutta vastapainoksi tietysti myös kivoja etuja. Retkipaku voisi olla vähän kätevämmän kokoinen kyllä, ja siinäkin pääsee varmasti nauttimaan monista niistä kivoista jutuista. Ilman jääkaappia, suihkua ja vessaa pärjää kyllä kun vähän suunnittelee etukenossa asioita.
Oikein hyvää pakumatkailua, jos ja kun suunnitelmasi toteutuvat! 🙂
No aikamoinen vauhti on kyllä ollut teillä päällä! Noin lyhyessä ajassa kaikki mahdutetut maat…
Itselle tuli yllätyksenä se, että leirintäalueille on tuollaisia aukiolo- (tai kiinniolo!) aikoja! Todellakin vaatii suunnittelua ja asioitten selvittämistä etukäteen.
Kiitos kommentista, Raija!
Euroopassa on lopulta aika lyhyet välimatkat ja hyvät tiet. Kyllä sitä ehtii, ainakin jos ei haittaa vaihtaa maisemia tiuhaan. Vaikka karttuihan noita kilometrejä kyllä silti ihan reippaasti.
Me olemme näihin aukioloaikoihin törmänneet kyllä aiemminkin. Melko harvoin olemme leirintäalueilla yöpyneet, mutta Tanskassa niin tuli tehtyä muutaman kerran. Kannattaa ottaa etukäteen selville aukioloajat. Erityisesti jos on tiedossa myöhäinen saapuminen tai varhainen lähtö! Portilla voi olla oikeasti puomit!
Teillä oli hieno reissu, sitä oli kiva seurata somen kautta! Matkailuautolla on tullut kierreltyä Suomessa ja viimeisimmäksi Uudessa-Seelannissa. Se on mukava matkustusmuoto, mutta ei mekään asuntoautokaupoille rynnätty Uuden-Seelannin matkan jälkeen. 🙂 Road tripit henkilöautolla ja yöpymiset hotelleissa on ehkä kuitenkin enemmän meidän juttu.
Kiitos kommentista, Merja!
Ja kiva kuulla, että seurasit seikkailujamme somesta! 🙂
Meillä oli tosiaan ensimmäinen kerta matkailuautolla. Perässä vedettävää vaunua ei olla kokeiltu, eikä ehkä tarvitsekaan. Sen kanssa taitaa olla vielä kömpelömpi olo ajella.
Kyllä meillä taitaa olla vähän sama lopputulema tästä, että road tripit ovat kivoja, mutta teemme ne mieluiten henkilöautolla ja yövymme lakanoissa nauttien porsliinivessoista ja kiinteistä seinistä. 😀
Tätä teidän reissua oli mielenkiintoista (ja välillä hieman hengästyttävääkin) seurata Instasta! 🙂
Mulla ei ole matkailuautokokemusta muualta kuin kotimaasta. Retkipakuilu on ehkä kuitenkin enemmän se oma juttu 🙂
Liettuassakin on paikkoja, missä en ole ollut ja Ristikukkula kuuluu niihin. Liettualaiset on hitaita muuttamaan uskomuksiaan, kun se kesti pitkään pakanallisena ennen kristinuskon saapumista. Liettua on sellainen maa, että rajat ovat muuttuneet moneen kertaan ja ihan villisti. Ken harrastaa postimerkkejä tietää, että siellä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan erikoisuus, Keski-Liettua, Puolan nukkehallinto. Lopulta Puola nielaisi tämän tekeleen osaksi itseään.
Aika reipasta menoa, siis kilometrien määrä, mutta olihan teitä (kai) neljä kuskiakin!
Asuttavuudeltaan tuollainen iso auto taitaa olla aika lailla samantyyppinen kuin iso purjevene – poislukien mahdolliset öiset lähdöt, jos kova tuuli osuu juuri valittuun laituriin 🙂
Hieman kävi hengästyttämään kohteiden ja tekemisen määrä jo lukiessa, sen verran paljon olitte saaneet mahdutettua suht lyhyeen aikaan!
Matkailuautolla matkustaminen kiinnostaa, mutta nuo kokeilut tuntuvat hieman hinnakkailta ainakin jos yksinään olisi autoa vuokraamassa. Jännittää myös hieman teiden kunto + ison auton ajaminen eli pitäisi olla aluksi ainakin toinen vähän katsomassa ulkoa tiukoissa paikoissa.
Kuulostaa erittäin mukavalta kokemukselta ja aivan huikea saavutus noin paljon maita parissa viikossa. Dolomiitit saa aina sydämen sykkimään, sinne haluaisin palata.
Ihania maisemia koko reissun pituudelta, varmasti oli hauska kokemus tämä! 🙂 Karlovy Vary on jäänyt mieleeni siitä, kun sen jossakin Netlix sarjassa tai elokuvassa joskus bongasin ja googletin kuvauslokaation. En harmikseni muista mikä leffa tai sarja oli kyseessä, mutta sijoittui Karlovy Varyyn. 🙂 Maata pitkin matkailu antaa mahdollisuuden kokea paikkoja vähän pintaa syvemmältä, kun pääsee näkemään kaikkea kohteiden ja kaupunkien välistäkin.
Reissuanne tuli seurattua instassa. Ihan kivan oloinen mutta melkoiset ajokilometrit teillä per päivän on olleet. Tietysti jos on neljä kuskia se onnistuu.
Dolomiitit ovat upeat. Ilmeisesti tuo Seceda on suosittu paikka, koska siellä melko usea suomalainen tänä kesänä on matkannut?
Tämä oli hieno reissu seurata Insta Storiesista molempien paliskuntien kanavien kautta 🙂 Hyvä yhteenveto ja vinkkilista reissun päätteeksi eeppisestä matkasta!