Kaupallinen yhteistyö: Järviylängön Helmet
Toteutimme blogisarjan yhteistyössä Forssan seudulla toimivan Järviylängön Helmet -yritysryhmähankkeen kanssa, joka muodostuu seitsemästä matkailualan ja matkailupalveluita tarjoavien yritysten ryhmästä.
Tutustuimme seuraaviin yrityksiin: Mustialan Kievari & Wanha Viljamakasiini, Eräkeskus Metsäkouluntie, Erärenki, Paijan Maatilamajoitus, Portaan Nahkurinverstas, Urpolan Kartano ja Wilderness Tales
Historiallinen Hämeen Härkätie on 162 kilometriä pitkä ja se yhdistää Turun ja Hämeen linnat. Sen historia ulottuu jopa 800-luvun viikinkiajalle ja se on myös maailmankuulun pyhiinvaellusreitin Camino de Santiagon äärimmäisin osa.
Lähdimme tutustumaan reittiin pyhiinvaellusteemalla, jonka aloitimme ”hiljentymisretriitillä” Kettumäen vanhasta metsästä, joka on muuten osa Hämeen Härkätien eteläpuolella sijaitsevaa Liesjärven kansallispuistoa.
Erärengin kanssa Kettumäellä
Tapasimme Erärenki Jouni Palénin Eräkeskus Metsäkoulun pihamaalla ja hän johdatteli meidät Kettumäelle, joka on aiemmin toiminut metsäkoulun alueena sekä opintometsänä. Vähän sivumpana alueesta on harjoiteltu hakkuita ja oli lähellä, ettei tämäkin metsä olisi tuhoutunut.
Tammelan kunta tarttui tilaisuuteen ja käytti etuosto-oikeuttaan lunastaen metsäalueen ja se liitettiin Suomen Valtion toimesta osaksi Liesjärven kansallispuistoa 2010-luvulla järjestelyn tarkempien yksityiskohtien jäädessä mysteerien verhoamaksi. Kettumäen ympäri kulkee entinen Metsäkoulun pururata, jonka valaistuksesta sekä varrelta löytyvästä nuotiopaikasta huolehtii Metsähallituksen mandaatilla Liesjärven kyläyhdistys. Kettumäen metsäkaistale ei ole kovin suuri, joten sen kiertävälle reitille ei kerry matkaa kuin korkeintaan muutama kilometri. Kuten jo ilmeni, matkalta löytyy nuotiopaikka, mutta eväshetkeen kannattaa varata omat välineet mukaan.
Kiersimme Kettumäen pururadan viime marraskuussa, joten tällä kertaa Jouni johdatteli meidät kauneimpien harjureittien läpi kohti kaunista, metsä- ja sulkasammaleen verhoamaa laaksoa.
Pururata risteää parissa kohdassa tunnetumpaa Ilvesreittiä, joka on kaikkiaan peräti 250 kilometrin mittainen. Se kulkee Hämeenlinnan, Tammelan, Riihimäen ja Hämeen järviylängön alueilla ja vaatii kulkijaltaan hieman enemmän retkeilyhenkeä ja -varusteita.
Kettumäen metsän keskiosien alavissa notkoissa tavataan ikivanhan metsän lisäksi runsas valikoima erilaisia sammalia. Metsän peitteenä kasvaa muun muassa sulka-, rahka-, seinä- ja metsäkerrossammalta. Osa lajeista on tavallisempia, mutta osa vaatii rauhallisen ja puhtaan elinympäristön ja ovat siksi harvinaisempia.
Meidän yllätykseksemme Jouni kaivoi DD Hammock -riippumatot rinkastaan ja viritti ne hetkessä puiden ympärille. Sujahdimme riippumattoihin, jotka olivat varustettu hyttysverkoilla ja ulkomaailma unohtui hetkessä lintujen laulun täyttäessä metsän ja mielen.
Riippumattoilu onkin varsin ekologinen tapa majoittua ja lisävarusteiden avulla voidaan varmistaa, etteivät puut vahingoitu kiinnittämisestä. Riippumaton voit vuokrata edulliseen 20 euron hintaan sadekatoksen kera Erärengin nettisivuilta.
Tällä kertaa ehdimme nautiskella riippumatoista vain hetken ajan rentoutuen ja valmistautuen tulevaan viikonloppuun. Kansallispuistoissa yöpyminenhän on sitä paitsi kiellettyä muualla kuin erikseen telttailuun tai yöpymiseen tarkoitetuilla alueilla ja rakennuksilla. Liesjärven kansallispuistosta löytyy kolme tällaista aluetta; Kaksvetinen, Peukalolampi ja Savilahti.
Eräkeskus Metsäkouluntie ja Mopomuseo
Palasimme rentouttavalta metsäretkeltä takaisin metsäkoululle, jonne voit muuten pysäköidä auton Kettumäelle mennessä. Myös läheisen työväentalon pihasta löytyy lähes aina parkkitilaa.
Eräkeskus Metsäkouluntien Niina oli valmistellut meille maittavan välipalan ja samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia paremmin. Erityisesti leireihin sopiva metsäkoulu on kärsinyt paljon korona-ajasta, sillä kaikki suuremmat tapahtumat on jouduttu perumaan rippikouluista koiratapahtumiin.
Satunnaisia majoittujia voidaan kuitenkin palvella ja avaimet metsäkoulun huoneistoihin sekä viereisiin rivitaloasuntoihin saadaan toimitettua majoittujille helposti myös ilman ylimääräisiä kontakteja. Eräkeskukselta löytyy sauna päärakennuksesta sekä rantasauna. Ravintolan ja kaupan aukiolot kannattaa tarkistaa erikseen. Rivitalomajoituksessa löytyy oma sauna joka asunnosta.
Kävimme pikaisesti myös naapurissa sijaitsevassa Liesjärven Mopomuseossa, jossa on aivan huikea kokoelma mopoja eri vuosikymmeniltä. Museon laajennus oli myös edennyt ja moottoripyörille oli oma osionsa metsäkoulun liikuntasalina toimineen rakennuksen toisessa tilassa. Mopomuseoon pääset virtuaalivierailulle 360-videomme kautta.
Hämeen Härkätien tunnelmiin
Siirryimme Eräkeskukselta Mustialaan, jonne jätimme automme, sillä oli aika pakata rinkat selkään ja lähteä tutustumaan tarkemmin historialliseen Hämeen Härkätiehen. Saatoimme saada hieman kyytiapua, sillä aikataulusyistä koko reitin kulkeminen jalkapatikalla olisi ollut haasteellista.
Hämeen Härkätie on kaikkiaan 162 kilometriä pitkä ja se on toiminut ainakin 800-luvulta saakka tärkeänä kauppareittinä Turun ja Hämeenlinnan välillä. Se on myös äärimmäisin osa tunnettua Euroopan halki kulkevaa pyhiinvaellusreittiä Camino de Santiagoa.
Härkätien ja sen alueen matkailua edistämään on perustettu Härkätie-yhdistys. Yhdistys on tuottanut kattavan verkkosivuston lisäksi myös kätevän kartan, josta löytyy alueen tärkeimmät nähtävyydet sekä majoitus, ravintolat, museot ja muut kohteet. Materiaaliin kannattaa perehtyä etukäteen, sillä nähtävää tämän reitin varrelle mahtuu paljon!
Kahdeksan kohdetta Hämeen Härkätien varrella
1. Rengon kirkko
Meidän reittimme Hämeen Härkätiellä alkoi Rengon kirkolta, joka on tiettävästi ollut myös keskiaikaisen pyhiinvaellusreitin päätepiste. Kirkko on peräisin 1400-luvulta ja sen kellotorni sijaitsee erikoisesti keskellä kattoa. Ylös johtaa myös portaat, mutta nykyään kellot soivat kätevästi SMS-viestillä. Kirkon vieressä sijaitsee myös Härkätien museo, joka oli valitettavasti vierailumme aikaan suljettu.
2. Museotien oikaisu
Härkätien kenties kiperin mutka oikaistiin vuonna 1936. Vanha tienpohja löytyy kuitenkin edelleen ja sen varrelta myös hylätty Pitkäjärven talon pihapiiri ja ne kuuluisat mäet ja mutkat, joihin juuttuneita autoja talon väki sai säännöllisesti auttaa ylös. Ylämäen mutkan sanottiin olevan “niin väärä, että ajaessa perävalot näkyi etupäässä”.
Pitkäjärven taloista on jäljellä enää päärakennus, kaksi aittaa, luha, riihi ja lato. Pihapiiristä voi edelleen löytää merkkejä puutarhakulttuurista, kuten vanhoja omenapuita ja marjapensaita sekä muita istutuksia. Talot itse ovat muurahaisten valtaamia. Pesät kuuluvat suurimpiin itse ikinä näkemiini ja muurahaisia vilisti kaikkialla!
3. Sotien muistoja
Aivan Härkätien varressa saattaa huomata kuusen katveessa erään pihan kupeessa kiven ja siihen kiinnitetyn vaatimattoman muistokilven. Kilvestä ja viereisen opasteen tekstistä ilmenee erään perheen karu tarina sota-ajan Suomesta. Ensin perheen isä menehtyi, sitten neljä poikaa kahdessa eri sodassa. Lopulta kotitalokin paloi. Elämä on Suomessa ollut ankaraa, eikä tästä ole vielä sataakaan vuotta aikaa.
4. Pääjärven virkistysalue
Pysähdyimme Pääjärvellä jaloittelemaan ja kävelimme rantaan saakka. Rannasta löytyy nuotiopaikka ja puitakin. Siis oivallinen leiripaikka eväiden nautiskelulle!
5. Kuntien raja
Palattuamme takaisin Härkätielle ja jatkettuamme jonkin matkaa eteenpäin kohti Porrasta, saavuimme muinaisen seitsemän pitäjän rajapyykille. Tien varressa oli pieni pysäköintialue ja viitoitus parikymmentä metriä metsään, josta löytyi pienen auton kokoinen kivenjärkäle. Kiven vierellä oli opaskyltti, jossa kartan, lähikuvien ja piirrettyjen mallien avulla selitettiin kivien ja niihin kaiverrettujen kuvioiden merkitys.
Suuren kiven päälle oli kaiverrettu ympyrä merkiksi kyseisestä kivestä ja ympyrää halkomaan oli kaiverrettu viivoja eri suuntiin. Viivojen suunnissa löytyi maastosta noin viiden metrin päästä keskuskivestä toiset, pienemmät kivimerkit. Näiden merkkien avulla oli tällä risteyspaikalla merkitty missä suunnassa kunkin pitäjän rajat menevät.
6. Tervalammin talo
Portaan kylää lähestyttäessä, aivan tien varressa sijaitsee Tervalammin talo. Talon seinää vasten teloitettiin sisällissodassa vuonna 1918 ainakin 16 punaista. Luodinreiät ovat edelleen nähtävissä talon seinässä.
Talon pihapiiristä löytyy valtavia puita, joiden ympärysmitta lähentelee laskujemme mukaan neljää metriä.
Parin kilometrin päässä Härkätietä eteenpäin on parkkipaikka, jonka kupeessa sijaitsee vaatimaton muistomerkki näiden, ja miksei muidenkin sisällissodassa vakaumuksensa vuoksi henkensä menettäneiden muistoksi.
Kyseessä on yksinkertainen harmaa kivipaalu, jossa punainen risti ja vuosiluku 1918. Muistomerkki on ympäröity punaisiin tolppiin kiinnitetyllä ketjulla. Kun tietää mistä on kyse, on muistomerkin symboliikka helppo ymmärtää, mutta mitään sen kummempaa opastaulua tai selitystä ei paikalla ole.
7. Ministeri Martti Puran Metsäkirkko
Seuraava kohde oli todellinen erikoisuus. Käännyimme Härkätieltä ja ajoimme joitakin kilometrejä siltä sivuun, kunnes lopulta saavuimme kivikirkon ja Mökötyskämpän luo. Kirkko on entisen ministerimme Martti Puran omin käsin rakentama ja Helsingin piispan Eero Huovisen käyttöönvihkimä. Ei siis mikään aivan turha pilipalikappeli.
Vaikka kirkko onkin avoinna kelle tahansa vierailijalle, sen tarkka sijainti on salaisuus. Jos haluat vierailla kirkolla, suosittelen etsimään jonkun paikallisen oppaaksi.
8. Portaan kylä ja pomminpudotuspaikka
Pari kilometriä ennen määränpäätämme jalkaudumme autosta. Asfalttipäällysteinen maantie jää jälkeen ja jatkamme soratietä halki idyllisen hämäläisen maalaismaiseman. Kohta tien varressa, kuusien katveessa näemme jälleen kyltin ja sen takana suuren kuopan. Tälle paikalle pudotettiin ilmapommeja 2.2.1940 klo kaksi yöllä.
Sijainnin strateginen merkitys pommituskohteeksi hieman ihmetyttää. Epäilyksenä onkin, että Turusta pommituslennolta palaavat venäläiskoneet kevensivät turhaa painolastiaan tiputtamalla loput pommit matkalle. Mene ja tiedä.
Jatkoimme kävellen matkaamme kohti Nahkurinverstasta ja taivas alkoi vetäytyä pilveen. Päivästä oli luvattu sateista, mutta onneksemme säät olivat suosineet tätä pyhiinvaellustamme. Lopulta sade ehtikin kevyesti kastella meidät, mutta onneksi olikin jo aika siirtyä sisätiloihin.
Portaan Nahkurinverstas
Rankan pyhiinvaellusretken jälkeen saavuimme Turpoonjoen varrella sijaitsevaan, punaisten mökkien reunustamaan tunnelmalliseen Portaan Nahkurinverstaaseen, jossa meitä nälkäisiä vaeltajia odotteli jo herkullinen ateria.
Paikan emäntä Johanna oli valmistellut meille viime kesän suosikin, Kesäkulhon, johon oli koottu erilaisia kesän makuja perunan, lohen, Makulihan makkaroiden ja Arolan juuston muodossa. Jälkiruuaksi saimme suussa sulavaa sitruunajuustokakkua.
Hämeenlinnasta Portaaseen on noin 50 kilometriä ja se on mahdollista kulkea autolla, pyörällä tai kävellen. Portaan Nahkurinverstaalla voit yöpyä nahkatehdastyöläisten asuntoina toimineissa kodikkaissa, keittiöllisissä, tunnelmallisissa huoneistoissa.
Pyhiinvaelluksemme jatkui seuraavana päivänä meloen kohti Tammelaa ja Mustialaa sekä Ypäjää ja Humppilaa. Niistä lisää seuraavissa blogiartikkeleissamme.
Vastaa