Kaupallinen yhteistyö: Järviylängön Helmet & Wilderness Tales
Toteutamme blogisarjan yhteistyössä Forssan seudulla toimivan Järviylängön Helmet -yritysryhmähankkeen kanssa, joka muodostuu seitsemästä matkailualan ja matkailupalveluita tarjoavien yritysten ryhmästä.
Tutustumme seuraaviin yrityksiin: Mustialan Kievari & Wanha Viljamakasiini, Eräkeskus Metsäkouluntie, Erärenki, Paijan Maatilamajoitus, Portaan Nahkurinverstas, Urpolan Kartano ja Wilderness Tales
Torronsuon kansallispuisto
Tammelan kunnassa sijaitseva Torronsuon kansallispuisto on perustettu vuonna 1990, mutta itse Torronsuo on tietenkin paljon, paljon vanhempi. Sen syntyhistoria alkaa viime jääkauden päättymisen tienoilta, jolloin jäätikön vetäytyessä Yoldiameri hukutti Torronsuon seudutkin alleen. Veden laskiessa maankohoamisen seurauksena Torronsuon sijaintipaikalle jäi järvi, joka alkoi hiljalleen kasvaa umpeen noin 8500 vuotta sitten. Torronsuon vanhimmat turvenäytteet on ajoitettu jopa yli 10 000 vuotta vanhoiksi.
Torronsuo on tyypiltään keidassuo. Turvetta syntyy sammalesta ja muusta suokasvillisuudesta arviolta parin millimetrin paksuudelta vuodessa. Tämä huomioon ottaen onkin helppo taas tuntea oma olevaisuutensa kovin vaatimattomaksi kun miettii, että Torronsuon paksuimmat turvekerrostumat ovat jopa 12 metriä paksut.
Sijainti
Torronsuo sijaitsee Forssan ja Someron välillä kulkevan seututien 282 varrella. 282-tielle taas pääsee liittymään valtatie 2:lta, joka kulkee Helsingin ja Porin välillä. Tien varressa sijaitseva pysäköintialue on vastikään laajennettu ja sieltä löytyy parkkitilaa muutamalle kymmenelle autolle. Pysäköintialueen osoite on Somerontie 732, jos haluat laittaa sen esimerkiksi navigaattoriin. Varsinaisia kulkuyhteyksiä Torronsuolle ei oikeastaan ole, joten oma auto tai joku muu järjestetty kuljetus on tarpeen.
Palvelut
Pysäköintialue sijaitsee keskivaiheilla Torronsuota. Sen läheisyydestä löytyy uuden uutukainen katos tulentekoa ja ruokailua varten, vessat sekä puuliiteri. Katoksen vieressä kohoaa 17 metriä korkea Kiljamon näkötorni. Torni sijaitsee hieman suota korkeammassa kohdassa, joten sieltä on erinomaiset näköalat koko suon yli.
Sekä pysäköintialueen, että näkötornin vierestä alkavat pitkospuut ja niistä muodostuu useampia eri mittaisia rengasreittejä suon ympäri. Vaikka niitä uusitaankin, pitkospuut voivat olla paikoin huonossa kunnossa.
Esteettömyys
Pysäköintialueen lähettyviltä väylät oli kuitenkin rakennettu varsin helppokulkuisiksi ja niissä voisi liikkua vaikkapa pyörätuolilla. Esteettömiä väyliä pitkin pääsi paristakin kohdasta aivan suon ”sisälle”, josta avautuu avarat näköalat yli suon. Pysäköintipaikan kautta kiertäen, myös tulentekopaikalle ja vessoihin oli esteettömät yhteydet. Myös esteetön vessa löytyy. Tätä kautta itse suolle ei tosin pääse esteetöntä reittiä pitkin.
Luontomatkailualan Luonto kuuluu kaikille -yhteishankkeen myötä on kehitetty ja parannettu myös muunmuassa Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen esteettömiä reittejä ja palveluita. Tällaisia uutisia olisi mukava lukea useamminkin! Hienoa!
Torron kylä
Suon toisella puolella, pysäköintipaikalta etelään, sijaitsee vanha Torron kylä. Torron tunnettu historia ulottuu 1800-luvun alkuun, ja se onkin määritelty Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Suo
Vaikka suo vaikuttaa olevan lähinnä märkää ja vetelää, on se tarjonnut ihmisille raaka-ainetta kautta aikojen. Vielä varsin vähän aikaa sitten, on turvetta käytetty kuivikkeeksi. Rahkasammal, josta Torronsuokin pääasiassa koostuu, sitoo kuivattuna itseensä jopa kaksikymmentäkaksi-kertaisen määrän nestettä. Se on ollut käyttökelpoista paitsi kotieläinten kuivikkeena, myös entisaikojen ”ensiapulaukuissa” desinfioivien ominaisuuksiensa ansiosta.
Lisäksi sen ominaisuudet ovat olleet hyödyksi esimerkiksi rakennusten tilkkeenä sekä ”vessapaperina”. Nykyään rahkasammalen käytön suosio navettojen kuivikkeena on varmasti taas nousussa puhtaiden ja luonnonmukaisten menetelmien arvostuksen myötä.
Turvetta käytetään polttoaineena energiantuotannossa ja siihen sitä on käytetty varmasti jo vuosisatojen ajan. Lisäksi turvetta käytetään muun muassa myös tiettyjen viskilaatujen valmistuksessa savun maun aikaansaamiseksi. Turpeen polttaminen energian tuottamiseksi herättää kuitenkin kysymyksiä, sillä tällöin tuhansien vuosien aikana turpeeseen varastoitunut hiili vapautuu jälleen ilmakehään. Hiilidioksidia pidetään yhtenä merkittävimmistä ilmaston lämpenemisen osatekijöistä. Turvemaa taas on tärkeimpiä hiiltä sitovia ekosysteemejä maapallolla. Sen sitoma hiilimäärä on kaksinkertainen kaikkiin maailman metsiin verrattuna.
Wilderness Tales
Tapasimme Wilderness Talesin Tomi Helinin, yhden Järviylängön Helmien matkailuyrittäjistä Torronsuon kansallispuiston parkkialueella. Tomi on toiminut eräoppaana vuodesta 2013 saakka ja hän järjestää monenlaisia luontoon liittyviä kursseja ja retkiä.
Parkkipaikalta ei tarvitse kävellä kuin muutamia kymmeniä metrejä, kun olemme jo Lapin maisemia muistuttavalla suoalueella ja samalla juuri kunnostetulla esteettömällä pitkospuureitillä. Näkymää hallitsee suuri, avara suoalue, jonka reunamilla kauempana kasvaa metsää.
Kävelemme Tomin kanssa suoalueen keskivaiheille, josta pitkospuureitti jatkuu eteenpäin. Se kiertää lähes rengasmaisesti alueen, joskaan ei koko matkaa suolla. Pieni pakkanen on jäädyttänyt suon pinnan lammikoita, mutta kävelyä se ei vielä kestä. Talvella, kun lumitilanne on hyvä, suolla voisi hiihtää ja lumikenkäillä. Tomi tekeekin yhteistyötä Erärengin kanssa ja heidän kauttaan myös mm. lumikenkien vuokraaminen on mahdollista.
Tulentekoharjoituksia
Siirrymme hiljattain uusitulle grillipaikalle ja Tomi laittaa nokipannukahvit porisemaan ja valmistelee nuotion grillimakkaroille sekä kasvispiirakoille. Samalla käymme läpi entisaikojen tulentekomenetelmiä ja Tomilla on mukana rasiassa niin karkku, taulaa ja piikiveä kuin moderni ”tulusrautakin” eli kipinäpuikko.
Ilkka pääsee testaamaan, miten tuohen saa syttymään tuluksilla. Aluksi tuohen pinnasta täytyy raaputtaa hienompaa pölyä, joka syttyy kipinästä helposti. Huomaamme pian, että tämä on vaiheista ehkä tärkein, sillä ilman riittävää määrää pölyä homma tyssää heti alkuunsa. Tämän voit todeta myös Facebook-videoltamme.
Onneksi nuotiossa riittää tulta, eikä ruokahetkemme jää kiinni epäonnisesta tulentekoyrityksestä. Jatkamme harjoittelua kyllä ehdottomasti näiden kanssa. Toinen, vielä hankalamman oloinen väline, on hiiliteräksestä valmistettu karkku. Tämä todellinen entisaikojen tulentekoväline vaatii käyttäjältään tuohipölyn ja nopean ranneliikkeen lisäksi myös aimo annoksen herkkää näppituntumaa ja harjoittelun tuomaa kokemusta.
Karkku ja taulakääpä
Karkku vaatii vastinparikseen jotain erityisen kovaa ja teräväsärmäistä. Tähän sopii erityisen hyvin piikivi, jota ei kuitenkaan luonnostaan Suomessa esiinny. Sitä on tuotu jonkin verran laivojen painolastina muualta Euroopasta ja paikoitellen sitä löytyy rannikkokaupunkien liepeiltä. Supisuomalainen korvike piikivelle on kuitenkin ukonkivi eli kvartsi, jota sen sijaan löytyy maastamme yllin kyllin. Kvartsi ei ole aivan yhtä kovaa kuin piikivi, joten sen käyttäminen tulentekoon vaatii jos mahdollista niin vielä enemmän taitoa ja herkkyyttä.
Ideana on ikään kuin pyyhkäistä karkun pitkän sivun suuntaisesti kiven särmän yli ja sipaista kuin juustohöylällä pieni lastu raudasta. Kitkan kuumentamana tämä hitunen syttyy ja hehkuu hetken. Kipinä pitäisi saada pyydystettyä taulakäävästä valmistettuun taulaan, joka syttyy herkästi kytemään mutta ei pala sen voimakkaammin. Kytevän taulan avulla tuli saadaan viimein sytytettyä esimerkiksi tuohenpalaan, jolla saadaan lopulta itse nuotio sytytettyä. Kätevää ja helppoa?
Pakurikääpä
Järviylängön metsissä runsaana esiintyvän kansallispuumme koivun tavanomaisena harmina esiintyy mahdollisista terveysvaikutuksistaan tunnetuksi tullut pakurikääpä. Lähellä vettä kasvavan koivun kuori joutuu koetukselle lämpötilan vaihdellessa nollan ympärillä. Kuoreen saattaa revetä pieniä rakoja, joihin vedestä nouseva kosteus imeytyy ja jälleen lämpötilan vaihdellessa, kuorenraossa olevan veden vuorotellen jäätyessä ja sulaessa, pikku hiljalleen levittää syntynyttä repeämää entisestään.
Tämä rikkoutunut pinta tarjoaa oivalliset kasvuolosuhteet erilaisille sienille. Monesti siihen pesiytyy pakurikääpä, ja puun runkoon kasvaa sille tyypillinen rupi. Pakurikääpää on käytetty myös tulen sytykkeenä taulakäävästä valmistetun taulan ohella. Saimme muutamia nokareita pakurikääpää Tomilta kotiin viemisiksi pakuriteen keitto-ohjeen kera. Ehkäpä näillä eväillä selviämme koronaepidemiastakin pelkällä säikähdyksellä. Iso kiitos maistiaisista!
Eräretket ja selviytymiskurssit
Tomin Wilderness Tales -yrityksen kautta voi varata monipuolisia erätaitokursseja, joilla opetellaan tulen tekoa, suunnistamista luonnon merkeistä, maastoensiapua, tunnistetaan marjoja, sieniä sekä villiyrttejä ja valmistetaan niistä myös ruokaa nuotiolla. Tomin opastuksella kalastusvälineenkin voi rakentaa vaikkapa limutölkin lipasta.
Tomi järjestää retkiä ja melontaseikkailuita Hämeen seudulla ja myös Nuuksiossa sekä tilauksesta muissakin Suomen luontokohteissa ja kansallispuistoissa. Lappiin on mahdollista myös lähteä eräretkille sekä suunnistamaan.
Erätaitokurssit ja melontaseikkailut toteutetaan monipuolisella sisällöllä ja halutulla haastavuustasolla osana ystävien aktiviteettipäivää, koulujen luokkaretkiä ja leirikouluja tai vaikka yrityksen tykypäivänä, mutta todellisille itsensä haastajille ja eräjormille on myös erittäin opettavaisia ja aihetta syventäviä selviytymiskursseja tarjolla. Selviytymiskurssit toteutetaan niin, että niissä tutustutaan ja tukeudutaan kokonaisvaltaisemmin luonnon antimiin ja materiaaleihin, joista valmistetaan ateriat ja majoitutaan itse tai porukalla tehdyssä, metsästä löytyneistä tarpeista rakennetussa majassa.
Hämeen Järviylängöllä on paljon hyviä melontareittejä, joille Tomin saa mukaan oppaaksi. Tomin kautta saa opastusta myös koskenlaskuun, kunhan kanootin tai kajakin käsittelytaidot on ensin hiottu kuntoon verkkaisempien vesien retkillä.
Tomi työskentelee myös nuorten erä- ja seikkailukasvattajana ja hyödyntää samalla mahdollisuuden lisätä nuorten ympäristötietoisuutta. Luonnossa liikkumisella on myös tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia, kuten stressin vähentyminen, keskittymiskyvyn paraneminen ja jopa verenpaine voi madaltua.
Ainakin meidän mielialamme kohentui talvisella suoretkellä ja oli mukavaa nauttia eväistä nuotion äärellä. Kiitos Tomi tapaamisestamme ja mukavasta eräretkestä Torronsuon kansallispuistossa!
Lisätietoja Wilderness Talesista
No Title
No Description
WILDERNESS TALES
No Description
Vastaa