Kaupallinen yhteistyö: Järviylängön Helmet & Mustialan Kievari & Wanha Viljamakasiini (kannen kuva: Emilia Ilomäki)
Toteutamme blogisarjan yhteistyössä Forssan seudulla toimivan Järviylängön Helmet -yritysryhmähankkeen kanssa, joka muodostuu seitsemästä matkailualan ja matkailupalveluita tarjoavien yritysten ryhmästä.
Tutustumme seuraaviin yrityksiin: Mustialan Kievari, Eräkeskus Metsäkouluntie, Erärenki, Paijan Maatilamajoitus, Portaan Nahkurinverstas, Urpolan Kartano ja Wilderness Tales
Mustialan kylä Tammelassa
Mustialan kylä löytyy Tammelan kunnasta ja sen juuret ulottuvat aina 1500-luvulle saakka. Mustialaan perustettiin kuninkaankartano Kustaa Vaasan käskystä ja se toimi kruunun virkamiesten tilana vuoteen 1840 saakka. Silloin sinne päätettiin perustaa Suomen ensimmäinen maatalousoppilaitos.
Aikoinaan siellä on sijainnut Suomen ensimmäinen maalaisposti, joka perustettiin vuonna 1860. Alueella onkin edelleen pienestä koostaan huolimatta oma postitoimipaikka ja postinumero 31310.
Nykyisin Mustialassa toimii postin lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulun ja ammatti-instituutin yksikkö, jossa voi opiskella maaseutuelinkeinoja ja valmistua agrologiksi.
Kesällä alueella järjestetään runsaasti tapahtumia ja niistä tunnetuin on Hakkapeliitta, jota on vietetty jo 40 vuoden ajan.
Alueelta löytyy yksi Järviylängön Helmistä, Mustialan Kievari & Wanha Viljamakasiini, johon kävimme tutustumassa.
Mustialan Kievari & Wanha Viljamakasiini
Pihapiirin vanhoissa tiilirakennuksissa huokuu entisaikojen tunnelma ja niistä noin puolet ovatkin museoviraston suojelemia. Kun kiipeää Wanhan Viljamakasiinin rappuset ylös, löytää itsensä tunnelmallisesta salista. Pitkät pirttipöydät ovat rivissä ikkunaseinän alla ja vastakkaiselta puolelta löytyy luonnollisesti baaritiski.
Tapasimme ravintolassa Mustialan Kievarin & Wanhan Viljamakasiinin nykyiset omistajat Emilia Ilomäen ja Emilia Lakkisen, jotka ovat itsekin valmistuneet alueen koulusta agrologeiksi ja päätyneet sitä kautta vetämään ravintola- ja majoitustoimintaa Mustialassa. He esittelivät meille ravintolan ja sitä ympäröivän alueen sekä kertoivat toiminnastaan ja tapahtumista.
Persoonalliset tuolit pistävät esiin tunnelmallisesta ravintolasalista ja ne ovatkin opiskelijoiden tekemiä ja koululle jättämiä. Tuolien selustaa koristava H-kirjain tulee sanasta Huttula, joka on koulun ruokala.
Vuonna 1874-rakennettu entinen viljamakasiinirakennus toimii nykyisin pub-tyylisenä ravintolana ja kesäaikaan pihalta löytyvät myös terassit. Ravintolaa voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin ympäri vuoden ja sinne mahtuukin parhaimmillaan jopa 100 henkilöä. Paikka sopii erityisen hyvin esim. pikkujoulujen viettoon.
Makuja Mustialasta -tuotteet
Ravintolasta voi ostaa Makuja Mustialasta -tuotteita, jotka ovat valmistettu Mustialan omasta sadosta. Myynnissä onkin paljon erilaisia mehuja, hilloja ja hyytelöitä, sinappeja, kakkuja sekä keksipurkkeja. Tilalta löytyy kymmeniä omenapuita ja noin 300 marjapensasta, joista myös vieraat pääsevät poimimaan marjoja varsin muodollista korvausta vastaan.
Makuja Mustialasta -tuoteperheen mehut, hillot ja muut tuotteet on tuotettu luomuperiaattein, vaikkei varsinaista luomusertifikaattia olekaan. Makuina löytyy muun muassa omena, raparperi, ruusunmarja ja kuusenkerkkä.
Majoituspalvelut
Kesäaikaan alueelta löytyy myös majoitusta alueen useasta eri rakennuksesta alkaen 45 euroa/yö ja muina vuodenaikoina majoitusta on tarjolla ryhmille. Myös koirat ovat tervetulleita lemmikkihuoneisiin.
Pihan alueelta löytyy useita rakennuksia, joita vuokrataan majoitustarkoituksiin. Majoituksen vastaanotto toimii ravintolan yhteydessä. Myös Mustilan ulkotiloja on mahdollista vuokrata.
Mustialassa majoittuminen on erityisen kätevää varsinkin, jos on aikeissa osallistua johonkin useista Mustialan Kievarin & Wanhan Viljamakasiinin järjestämistä tapahtumista.
Mustialan navetta
Suomessa elää alkuperäisrotuisia nautoja, joita kutsutaan yhteisnimellä suomenkarja. Niitä on yhteensä kolmea tyyppiä, jotka kaikki ovat uhanalaisia. Mustialan navetasta löytyy näiden kaikkien edustajia, eli itäsuomen-, pohjoissuomen- ja länsisuomenkarjaa.
Kävimme katsomassa lehmien elämää navetassa katselutasanteelta, jolle pääsee navetan päädyn kierreportaiden kautta. Navetta on pitkälle automatisoitu ja jokaisella lehmällä on kaulapanta, jonka avulla myös lypsyrobotti osaa arvioida lypsämisen tarpeen. Lehmät osaavat hakeutua lypsyjonoon itse ja osa yrittääkin sinne useammin lypsyn aikana saatavien herkkujen toivossa. Automatisoinnin ansiosta lypsyrobotti osaa ohjata lehmän ulos portista, jos edellisestä lypsystä on kulunut liian lyhyt aika.
Ruuan ja kuivikkeiden tarvetta ohjaillaan myös automaattisesti, samoin navetan siivous sujuu “Puuhapeten”, eli siivousrobotin avulla. Mustialan navetan lehmät saavat liikkua navetassa vapaasti ja pääsevät ulkoilemaan milloin tahansa.
Kuninkaankartanon Panimo
Ravintolarakennuksen alakerrasta löytyy Kuninkaankartanon Panimo ja samoissa tiloissa on opiskeltu oluen valmistusta vuodesta 1995 alkaen. Nykyisin paikka tuottaa Suomen mestaruuksiakin oluillaan keränneen Jouni Savolaisen johdolla pieniä eriä oluita myyntiin yläkerran ravintolaan.
Ilkka pääsi harjoittelemaan kegin, eli olutsäiliön oikeaoppista kiinnitystä, oluen kaatamista hanasta lasiin sekä tietysti myös maistelemaan.
Oluenpanija Jouni Savolainen ei halua määritellä panimon oluita minkään ennalta määritellyn oluttyypin mukaan. Panimossa pannaan suomalaista olutta suomalaisista raaka-aineista. Maistettuani panimon Renki– ja Tallimestari-oluita, en lähde niitä itsekään lokeroimaan. Osittain kunnioituksesta panimon omaa tuotelupausta kohtaan ja osittain siksi, ettei se myöskään olisi aivan helppoa.
Lajitteluksi riittäköön, että Renki on pohjahiiva- ja Tallimestari pintahiivaolut. Molempien oluiden kohdalla runsas maltaisuus täytti suun maullaan. Humalan ja alkoholin maku eivät kumpikaan puskeneet lainkaan läpi, eikä toisaalta myöskään liiallinen makeus. Uskoisin, että reseptiikka osuu monen makuun oivallisesti. Kumpikin olut oli oikein hyvää ja maistelisin mielelläni kumpaakin uudelleen. Saatanpa vielä ajella ihan näiden oluiden takia varta vasten Helsingistä paikan päälle.
Kuninkaankartanon Panimon oluita kun ei myydä missään muualla. Ronkelimmallekin löytyy toki vaihtoehtoja tutumpien pullotteiden ja tölkkien valikoimasta, mikäli oman panimon oluet eivät jostain kumman syystä maistuisi.
Kiitokset Emilia & Emilia mukavasta puurohetkestä ja kiitos Jouni perehdytyksestä oluenvalmistuksen saloihin sekä maistiaisista!
Mustialan Kievarin nettisivut ja Facebook
Mustialan Kievari & Wanha Viljamakasiini | Tammela
Majoitusta, kokous- & juhlatiloja sekä ruoka- & juomapalveluita. Koe Mustialan historiarikas maaseutu vanhoine rakennuksineen.
Log in or sign up to view
See posts, photos and more on Facebook.
8 comments
Näin oluen ystävänä tuo Kuninkaankartanon panimo olisi kyllä kiva vierailukohde, joka kyllä itse asiassa on joskus ollut mielessäkin. Eikö tuolla Mustialassa saa jotain koulutustakin oluen tekemisen saloihin? Todella sympaattiselta vaikuttava paikka!
Kiitos kommentista, Mikko!
Kyllä Mustialaan kannattaa vaikka jo pelkän oluen vuoksi pieni mutka tehdä matkaan. Kesällä pihalle aukeaa terassialueet, joten turvaväliäkin kuvittelisin voivan pitää yllä ainakin jonkin verran. Toivottavasti koronatilanne helpottaa, ettei tarvitsisi enää ihan näin paljon varoa.
Kuninkaankartanon Panimo toimii entisessä koulutustilassa ja siksi tuotantomäärätkin ovat maltillisia. Käsitin, että HAMKissa on voinut oluen valmistustakin opiskella. Kenties juuri näissä tiloissa. Sitä en tiedä, onko tuolla enää opetustoimintaa, ja jos on niin onko sinne mahdollisuus kenen hyvänsä ilmoittautua ja osallistua.
Päivitän tietoja, jos saan selville.
Mielenkiintoinen paikka, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Pitääkin käydä tuolla kun kesämökiltä tuonne näyttää olevan matkaa 40km… ehkäpä ensi keväällä voisi käydä, ja olutta maistamassa/ostamassa mukaan (toivottovasti) — tai sitten pitää jäädä tuonne yöksi.
Kiitos kommentista, Jani!
Jos ei tuon pitempää matkaa ole, kannattaa Mustialassa ihan ehdottomasti poiketa! Ei varmaan ole myöskään hullumpi ajatus vaikka varata myös yösijaa, koska mukaan tuolta ei voi olutta ostaa… 😉
Onpa kivan ja idyllisen näköistä meininkiä! Etenkin ihanaa kuulla, että lehmillä on hyvät oltavat. Pitänee laittaa korvan taakse tämä kohde.
Kiitos kommentistasi, Riina!
Mukava kuulla, että tykkäsit. Eläinten hyvinvointi on lähellä meidänkin sydäntämme.
Mustialassa kannattaa poiketa ja navetan parven ovet ovat avoinna ympäri vuorokauden, joten lehmiä pääsee ihastalemaan milloin vain. Yöllä on varmaan kyllä lamput pimeänä ja lehmät unilla.
Mielenkiintoista taustatietoa postauksessa. Enpä ollut aiemmin kuullukaan tollasesta, että Suomessa on omia lehmärotuja. Tämä paikka noin niinkun muuten taitaa olla etäisesti tuttu, koska muistelen, että yks mun kaveri on joskus postannut Facebookiin täältä. Ainakin tuo nimi kuulostaa tutulta.
Kiitos kommentista, Cilla!
Kyllähän nämä kotoperäiset nautarodut ovat alkaneet käydä harvinaisiksi. Ne ovat ehkä Suomen olosuhteisiin paremmin sopeutuneita, mutta tuottavuudessa eivät taida pärjätä monelle muulle. Harvassa paikassa niitä enää onkaan, ja vielä harvemmassa kaikkia kolmea eri tyyppiä.
Mustialahan saattaa olla tuttu sitäkin kautta, jos on joku kavereista ollut HAMKissa opiskelemassa argologiksi. Nämä rakennukset ovat kaikki käytännössä miltei samaa pihapiiriä ja pääasiassa peltojen ympäröiminä muodostavat yhtenäisen pienen kylän Tammelan kylkeen.